Millaista on kotiopetus?

Kotiopetus on koulutusvaihtoehto, jonka nykyään yhä useammat perheet ympäri maailmaa valitsevat. Kotiopetuksen valitsevat vanhemmat kouluttavat lapsensa kaikenlaisten julkisten ja yksityisten oppilaitosten ulkopuolella.

On monia syitä, miksi vanhemmat voivat päättää kouluttaa lapsensa kotona tai akatemiassa ulkopuolisen tuen avulla. He voivat esimerkiksi ollaeri mieltä perinteisistä opetusmenetelmistä ja suosia innovatiivista oppimistapaa.

Yksi kotiopetukseen liittyvä kysymys on, saavuttavatko lapset riittävän koulutustason. Monet pohtivat lisäksi, eikö heidän tarvitse olla muiden oman ikäistensä lasten kanssa kehittääkseen sosiaalisia taitojaan. Itse asiassa se riippuu paljon vanhemmista ja tavasta, jolla he keskittyvät opetukseen. Esimerkiksi jotkut vanhemmat noudattavat samanlaista kalenteria kuin koulut. Tällä tavalla heidän lastensa noudattama rytmi on sama kuin virallisessa opetuksessa olevien.

Kotiopetus

Kotikoulutusta on käytetty jo vuosia Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joissa sen lisäksi, että sillä on huomattava prosenttiosuus kaikista kouluikäisistä lapsista, se on asianmukaisesti säännelty.

“Lapsia ei pidä sijoittaa kovin nuorena kouluihin, joissa heille annetaan tukkukoulutusta.”

– Alexis Carrel, lääketieteen Nobel-palkinnon voittaja –

Kotiopetuksen kannattajat väittävät, että yksilöllisellä koulutuksella on helpompi toteuttaa tiettyjä opetusmenetelmiä, jotka on sovitettu lasten parhaaseen tapaan oppia.

Yhteiskunnan odotukset ja arvostelu

Suurin ongelma kotiopetuksessa ei taida olla se, missä tahdissa vanhemmat opettavat lapsiaan plus- ja miinuslaskuissa, vaan pikemminkin yhteiskunnassa vallitseva väärinkäsitys tämäntyyppisestä koulutuksesta. Tavallinen reaktiomme, kun kuulemme kotiopetuksesta, onkin arvostella sitä. Ajatellaanpa kuitenkin asiaa. Menestyvätkö kaikki virallisessa koulutusjärjestelmässä opiskelevat lapset?

Kotiopetuksen halveksijat arvostelevat järjestelmän ideologista perustaa, joka voi elämäntavan edistämisen ohella muodostaa järjestelmään sopeutumattomia yksilöitä. Päinvastoin, perheet, jotka ovat päättäneet kouluttaa lapsensa kotona, katsovat, että tämä koulutusmalli auttaa lapsia olemaan autonomisempia tai itsenäisempiä suhteessa yleiseen ajattelumalliin.

Otetaan huomioon lasten edut

Olipa sitten kotona tai koulussa, ensisijainen tekijä on ottaa huomioon lasten tarpeet ja toiveet. Loppujen lopuksi he ovat niitä, jotka rakentavat tulevaisuuttaan ja heidän on tehtävä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän tulevaan elämäänsä.

Jotta koulutus olisi tasa-arvoista ja laadukasta kaikille, niin luokkahuoneessa kuin kotonakin, lasten tulisi voida valita opetus- ja oppimispolkunsa. Lisäksi heidän pitäisi voida valita, haluavatko he saada akateemisen todistuksen, mikä edistää heidän mahdollisuuksiaan liittyä muodolliseen koulutusjärjestelmään ja myöhemmin työjärjestelmään.

Vanhemmat opettajina

Psykologi Peter Szil väittää, että jokainen vanhempi voi nyt valita kotiopetuksen, jos hän ymmärtää matematiikan perusteet ja osaa lukea. ”Isän ei tarvitse olla lääkäri opettaakseen poikaansa. Täytyy muistaa, että olennaista on oppiminen, enemmän kuin opettaminen”, asiantuntija vahvistaa. Kaikki eivät kuitenkaan ole hänen kanssaan samaa mieltä.

Päinvastoin, Javier Carrascal ANPEsta (Espanja) toteaa, että: “Kotiopetuksessa on myös useita haittoja. Järjestäytyneen, systemaattisen ja mielekkään oppimisen kautta opiskelijan saama tieto muuttuu tiedoksi, ja tämä voidaan saavuttaa vain luokkahuoneessa. Tästä syystä opettajan hahmo on ollut, on ja tulee aina olemaan, korvaamaton.

Yleisimmät menetelmät

Kaikki kotiopetusjärjestelmät eivät ole samanlaisia. Itse asiassa jokainen perhe omaksuu järjestelmän, joka on paras heidän omille lapsilleen ja perheensä dynamiikalle.

Yleisimmät kotiopetuksen menetelmät ovat kotiopetus ja kotikoulu eli unschooling.

• Kotiopetus. Lapset koulutetaan kotona perinteisen aikataulun ja opetussuunnitelman mukaan.
• Kotikoulu eli unschooling. Perinteisen koulunkäynnin täydellinen kieltäminen. Se syntyi 70-luvun koulutuksen epäonnistumisen seurauksena Yhdysvalloissa. Se koostuu koulutuksesta ilman sisältöä tai opetussuunnitelmaa. Lapsi oppii luonnollisen uteliaisuutensa ohjaamana.

Mitkä ovat tavoitteesi ja mitä tavoitteita olet viime aikoina saavuttanut?

Kotiopetus on vaihtoehto perinteiselle koulutukselle. Äidit ja isät ovat viime aikoina olleet erittäin kiinnostuneita löytämään vaihtoehtoisia koulutusjärjestelmiä, jotka vastaavat heidän lastensa oppimistarpeisiin.

Tässä koulutuksen monipuolistamisen etsinnässä on syntynyt innovatiivisia pedagogiikoita, jotka rikkovat perinteisen koulutusparadigman. Ajatuksena on luoda uusia kouluja, jotka tarjoavat opiskelijoille uusia ja parempia vaihtoehtoja.

Nykyään tarjolla on laaja valikoima mahdollisuuksia mm. itseohjautuvat koulutustilat, Waldorf -pedagogiikka, Montessori -menetelmä, Reggio Emilia -pedagogiikka, 3000-pedagogiikka, koulut luonnossa ja erikoistuneet lukiot.

Nämä epätavanomaiset koulutusvaihtoehdot, joko pedagogisten käytäntöjensä tai johtamismalliensa vuoksi, ovat vahvistuneet viime vuosikymmeninä. Itse asiassa näyttää siltä, että ne ovat täällä jäädäkseen.