Miksi olet yhä täällä kaiken tämän ajan jälkeen?

Mikset ole lähtenyt kaiken tämän ajan jälkeen? Mikset ole lähtenyt, jos pystyt keksimään paljon parempaa tekemistä kuin kanssani oleminen? Olen tylsä ihminen, enemmän melodramaattinen kuin hauska ja kun nolaan itseni, nolaan kunnolla. Mitä ihmettä mielessäsi liikkuu, kun jatkat katselemistani onnellisina päivinä, jolloin toistelen sinulle että surullisuutta on vielä olemassa?

Olet hullu ihminen, yksi niistä harvoista hulluista joita on jäljellä. Olen pahoillani, kun sanon niin, mutta tänään en voi peitellä totuutta. En halua, minusta ei tunnu siltä. Tänään en voi johtaa sinua harhaan, en voi pehmentää sitä mitä tunnen. Samoin kun en halunnut silloin, kun missään ei ollut järkeä. Joten tänään pyydän sinua kuuntelemaan.

On ihmisiä, joiden luokse voimme aina palata. Vaikka me etäännyttäisimme itsemme ja olemme valovuosien päässä toisella galaksilla. He ovat synonyymeja lämmölle ja läheisyydelle. He ovat yhteyksiä ensi silmäyksellä. Järkkymättömiä ja ainutlaatuisia säveliä.

Jatka lukemista…

Olet ollut kävelykeppini, kun olen ollut sokea. Sinua ei ole haitannut olla seurassani vaikka tiesit, että en löytäisi mitään niistä useista paikoista joita kävin etsimässä. Varoituksistasi huolimatta et ole koskaan sanonut jälkeenpäin, että “varoitin sinua.”

Haluan sanoa sinulle jotakin: ilman sinua en olisi päässyt näin pitkälle ja olisin jäänyt jälkeen. Ilman sinua en olisi etsinyt sitä viimeistä luotia taskussani, jota nyt puristan nyrkissäni.

Et ole määrännyt minua, huolimatta taisteluista jotka ovat jättäneet myös sinulle arpia. Arpia, joita katson nyt ja jotka saavat minut tuntemaan oloni onnekkaaksi voidessani luottaa sinuun. Jalanjäljet ovat todiste siitä, että sinusta on tullut osa minua. Me olemme luoneet tämän rituaalin, jossa kaikki jaetaan. Jopa veri…

Sinulle jää realistinen käsitys tuhosta ja sinun tulee yhdistää pisteet. Olet hoitanut haavojani ja kertonut samalla huonoja vitsejä tietäen, että se kirpaisee aluksi mutta sillä tavalla haavani eivät tulehtuisi.

Olet myös kilistänyt maljaa kanssani samalla kun katsoit minua silmiin ja pyysit minua täyttämään sanojen välillä olevia aukkoja seuraavalla. Olet tuntenut minut vuosia ja tiedät etten tule muuttamaan perusolemustani, vaikka voitkin neuvotella siitä.

Olen näyttänyt pahimman puoleni, sen josta en ole kauhean ylpeä ja sinä olet kieltäytynyt uskomasta sanojani, kun sanoin että sellainen olen kun asiat menevät hankalaksi.

Et ole uskonut todistusaineistoja ja sanoit minulle, että usko siirtää vuoria, yhtä uljaita kuin minun. Toivoit että pystyisin tajuamaan ettei kaikki ole täysin mustaa, pimeää ja synkkää.

Et ole antanut minun unohtaa hyviä aikoja ja olet puhunut niistä toivon kanssa aivan kuin ne olisivat vedettäviä lankoja. Kallio, johon voin tarttua kädelläni, jonka päästit vapaaksi.

Olet myös tärkeä minulle

En anna sinun unohtaa näitä sanoja, koska ne ovat totta. Tulen muistuttamaan sinua kohta kohdalta siten, että ymmärrät vaivannäkösi tuoneen tuloksia. Että vaikka järjellisesti en ymmärrä miksi ihmeessä olet vielä täällä, olen erittäin kiitollinen että olet.