Miksi minulla ei ole haluamaani kumppania?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ennemmin tai myöhemmin me kysymme itseltämme ne samat kysymykset. Kuka minä olen? Minne olen menossa, ja kenen kanssa? Jälkimmäinen kysymys liittyy ystäviemme valintaan, mutta myöskin elämänkumppanin valintaan.

Eräs ongelma on siinä, että parisuhteessa oleminen on tärkeä päätös joka vaatii paljon pohdintaa. Vaikka käsityksemme ovat muuttuneet avoimemmiksi, yleinen ajatus on se, että kaikki haluavat olla parisuhteessa. Yhteiskunta viestittää että jos joku ei ole parisuhteessa, se johtuu siitä ettei hän ole tarpeeksi kykeneväinen tai haluttu.

Mitä etsit kumppanista?

Sosiaaliset vaatimukset saavat meidät näyttämään parhaat puolemme sille henkilölle jota rakastamme. Tämä saa meidän aivomme tuottamaan ainetta nimeltä fenyylietyyliamiini. Fenyylietyyliamiini on välittäjäaine joka suorittaa tärkeitä toimintoja kehossamme. Yksi näistä tärkeistä toiminnoista on muiden kanssa työskentelemisen motivaation lisääminen. Toinen on nälän tunteen hidastaminen.

Voisimme siis sanoa, että sosiaalinen vaatimus on kokeeseen osallistuneen henkilön tarvetta miellyttää henkilöä, joka suorittaa kokeen. Hän haluaa tehdä mitä hänen odotetaan tekevän tai mitä tahansa hän voi tehdä saavuttaakseen tutkijoiden halutun tuloksen.

Käytännöllisellä tasolla tämä tarkoittaa sitä, että yritämme miellyttää kaikkia ja näytämme vain meidän hyvät puolemme. Saatamme jopa pitää yllä naamiota muiden edessä. Mutta kun on kyse kumppanin valitsemisesta, on olemassa muita tekijöitä jotka meidän on otettava huomioon. 

Mukana ei ole pelkästään psykologiset tekijät. Mukana on myös paljon myyttejä ja vääriä uskomuksia. Näistä uskomuksista parisuhteissa puhutaan niin paljon, että niistä on tullut osa todellisuutta. Niillä on potentiaalia tehdä parisuhteesta melko hankala.

Väärät uskomukset vaikuttavat siihen, mitä me etsimme kumppanista

Nämä uskomukset liittyvät elämän jakamiseen kumppanin kanssa, seksuaalisuuteen, rakkauteen, lapsiin, jne… Ei ole olemassa yhtäkään yksittäistä elämän osa-aluetta jossa ei olisi lainkaan myyttejä. Valitettavasti meidän tietämättömyytemme saa nämä ilmentymään todellisempina kuin mitä ne ovat.

Tässä on muutama esimerkki näistä myyteistä: “Jos meidän rakkautemme on tosi, meidän rakastelumme tulee aina olemaan yhtä suurenmoista… Tulen olemaan paras rakastaja mitä sinulla on koskaan ollut… Rakkaus voi tehdä kaiken ja antaa anteeksi kaiken.”

Kuulostavatko nämä tutuilta? “Jos parisuhteessa ei ole mustasukkaisuutta, se johtuu siitä että emme todella rakasta toisiamme… Sitkeys on yksi tärkeimmistä maskuliinisista arvoista… Me emme voi erota, me kuulumme toisillemme!”

Myytit sielunkumppanista

Myytti “sielunkumppaneista” on äärimmäisen sinnikäs, ja sillä on enemmän negatiivisia seurauksia kuin positiivisia. Sielunkumppanin etsiminen viittaa siihen, että me itse olemme epätäydellisiä. Se viittaa siihen, että tarvitsemme jotakuta toista ollaksemme onnellisia. Ajatus sielunkumppanista tarkoittaisi sitä, että olemme sirpaleisia olentoja. Tässä kontekstissa on kumppanimme vastuulla täyttää tarpeemme ja korvata meidän vikamme.

Myytit sielunkumppanista tai “toisesta puoliskosta” saavat asian näyttämään siltä, että on jonkun toisen tehtävä tehdä meistä täydellisiä. Ja toisin päin, jos meidän kumppanimme on epätäydellinen, meidän tehtävänämme on tehdä hänet onnelliseksi. Mutta yrittäessämme tehdä näin me päädymme todennäköisesti tekemään toisistamme vähemmän täydellisiä.

Ihanteelliset kumppanit

Tunteellisella tasolla on vaikeaa elää jonkun kanssa ja tulla toimeen hänen kanssaan seksuaalisella, psykologisella, sosiaalisella, taloudellisella ja henkisellä tasolla. Elämä on täynnä valintoja ja joskus päätämme valittaa jatkuvasti siitä, että meillä ei ole ihanteellista kumppania.

Testatkaamme tätä. Ajatelkaamme kaikkia niitä asioita jotka ovat ongelmia parisuhteessa. Niillä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, ettemme halua menettää mitä meillä on tai haluamme jotain mikä meiltä puuttuu. No, mistä me sitten tiedämme tämän? Se ei ole mikään taikatemppu; näin useimmat ihmiset reagoivat.

Valittaminen

Valittamalla siitä ettei meillä ole haluamaamme kumppania, on monia puolia. Tässä on joitain niistä:

• Perheemme ja sosiaalinen ympäristömme on opettanut meitä olemaan tyytymättömiä parisuhteisiimme.
• Emotionaaliset puutteet.
• Tapa jolla selitämme elämässämme tapahtuvia asioita. Usein me syytämme muita meidän päätöksistämme emmekä ota itse niistä vastuuta. Voi olla todella pelottavaa ottaa vastuu itsestään. Sen sijaan me yritämme ratkaista muiden ihmisten ongelmia.
• Asetamme onnellisuuden taakan puolisomme harteille. Tämä ei ole reilua, sillä itsemme onnelliseksi tekeminen on puhtaasti henkilökohtainen tehtävä.
• Itserakkauden puute. Kukaan, joka on itseensä tyytymätön, ei kykene elämään jonkun toisen kanssa. Jopa mitä parhaimmissa olosuhteissa he keskittävät huomionsa kaikkeen negatiiviseen.
• Psykologiset, sosiaaliset ja kulttuurilliset kauneuden mallit saattavat saada meidät kyseenalaistamaan pitäisikö meidän olla kumppanimme kanssa.
• Jos me ihannoimme kumppaniamme, murskaannumme jos hän ei elä odotustemme mukaisesti. “Mitä korkeammalla me lennämme, sitä enemmän sattuu kun putoamme.”

“Täydelliset” kumppanit tavallisesti vain teeskentelevät. He yrittävät piilottaa heikkoutensa ja piiloutua keinotekoisten asioiden taakse. Sosiaalisella haluttavuudella on myöskin suuri rooli. Älkäämme unohtako, että todellisia kumppaneita on olemassa. He ovat verta ja lihaa. Heillä on heidän omat toiveensa ja pelkonsa, unelmansa ja menneisyytensä – aivan kuten meilläkin.