Melatoniini ja meditaatio: miten ne liittyvät toisiinsa?

Energiatasojen ja mielenrauhan edistämisen ja kohottamisen lisäksi on olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että säännöllinen meditaation harjoittaminen nostaa myös melatoniinin tasoa. Tämä hormoni auttaa meitä säätelemään unta ja se vaikuttaa myös unen laatuun, sillä veren melatoniinipitoisuudet nousevat meidän nukkuessamme ja parantavat näin ollen myös levon laatua.

Melatoniinin luomisesta on vastuussa tryptofaani -niminen aminohappo. Tätä hormonia tuotetaan käpyrauhasessa, joka tunnettiin useita satoja vuosia sitten niin sanottuna “sielun istuimena”, ja monissa itämaisissa perinteissä sitä pidetään myös yhtenä niistä pisteistä, jonka kautta energian virtausta pyritään meditaation aikana ohjaamaan.

Mitä tutkimukset kertovat meille melatoniinin ja meditaation yhteydestä?

Massachusettsin yliopiston tutkimusryhmän teettämä tutkimus vuodelta 1995 keskittyi perusteellisesti melatoniinin ja meditaation väliseen suhteeseen. Tämä tutkimus tuottikin erittäin merkittävää tietoa näiden kahden mielenkiintoisesta suhteesta.

Tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa yhteys säännöllisen tietoisen meditaation harjoittamisen ja fysiologisen melatoniinitason nousun välillä. Tätä tavoitetta varten tutkimuksen osanottajilta kerättiin virtsanäytteitä yön aikana 6-sulfatoksimelatoniinin havaitsemiseksi.

Tämä elementti on melatoniinin hajoamisesta johdettu tuote, joka antaa meille tarkkaa tietoa veren melatoniinipitoisuuksista. Aikaisemmat tutkimukset olivat jo osoittaneet, että melatoniini on valoherkkä hormoni, mutta tämä tutkimus antoi viitteitä myös siitä, että se olisi sekä valo- että psykoherkkä hormoni.

Melatoniini ja meditaatio

Tutkimuksen tulokset olivat ylivoimaisia: meditoivien henkilöiden keskuudessa havaittiin huomattavasti korkeampia melatoniinitasoja kuin niillä koehenkilöillä, jotka eivät meditoineet.

Toisessa samankaltaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että ennen nukkumaanmenoa harjoitettu meditaatio nosti melatoniinitasoja nimenomaan sinä yönä, mutta ei enää niinä seuraavina öinä, jolloin meditaatiota ei harjoitettu. Tämä viittaa siihen, että unen laadun parantamiseksi meditaatiota tulisi harjoittaa säännöllisesti.

Nukkumisen aikana tapahtuneiden korkeampien tietoisuuden tilojen fysiologisten korrelaattien arviointi antoi myös arvokasta tietoa: Säännöllisesti meditoivien ihmisten aivot viettivät enemmän aikaa unen hitaissa aalloissa, suuremmalla theta- ja alfa-aaltojen teholla sekä delta-aaltojen tausta-aktiivisuudella. Lisäksi tutkimus havaitsi merkittävän parannuksen REM-unen aikana.

Miten se toimii?

Meditaation harjoittaminen säätelee lisämunuais-hypotalamus-aivolisäke -akselin toimintaa ja seurauksena auttaa myös kontrolloimaan kortisolin ja katekoliamiinin tasoja. On myös osoitettu, että meditaatio lisää DHEA-hormonien tuotantoa. DHEA-hormonit ovat aivolisäkkeen hormoneja, joihin luetaan muun muassa kasvuhormoni, kilpirauhashormoni, prolaktiini ja tietysti melatoniini.

Melatoniini omaa ihmiselle hypnoottisen vaikutuksen sen suprakiasmaattisen tumakkeen eston ansiosta, sen ohella, että melatoniini toimii sekä antioksidanttina että immuunijärjestelmän modulaattorina. Kaiken tämän lisäksi melatoniini tuottaa hyvää oloa.

Meditaatio nähdään hyvänä vaihtoehtona keskittymiskyvyn lisäämiseen; ei pelkästään sen ja melatoniinin välisen yhteyden takia, vaan myös sen vaikutuksen ansiosta, joka meditaatiolla on erityisesti serotoniinin ja noradrenaliinin tuotannon tasoihin. Lyhyesti sanottuna meditointi auttaa vähentämään maksan metabolismia ja lisää käpyrauhasen synteesiä.

Melatoniini ja ikääntyminen

Ihmisen ikääntyminen vaikuttaa suuresti melatoniinin eritykseen ja tämän vuoksi on varsin normaalia, että ikääntyvillä ihmisillä unen laatu häiriintyy. Ikääntyessä myös sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminta alkavat vähentyä huomattavasti.

Tämä aiheuttaa autonomisen aktivoitumisen ja tästä seurauksena unen korjaavan vaikutuksen laatu heikkenee. Päinvastoin taas silloin, kun harjoitetaan meditaatiota, nämä autonomiset toiminnot muuttuvat unen aikana ja aivojen etummaisesta pihtipoimusta (ACC) peräisin olevien frontaalisen keskiviivan theta-aaltojen aktiivisuus säätelee parasympaattista aktiivisuutta.

Lopuksi

Kaikkien kirjallisuuden lähteiden ja tutkimusten tulosten pohjalta voidaan päätellä, että säännöllinen meditaation harjoittaminen – erityisesti vipassana-meditaation – tuottaa kokonaisvaltaisia muutoksia ja hyötyjä. Näillä muutoksilla on myös monia yhtäläisyyksiä unta säätelevien ja korjaavien toimintojen kanssa.

Jos voimme meditaation avulla muunnella useita uneen vaikuttavia mekanismeja, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö meillä olisi käsissämme elementti, joka voi parantaa merkittävästi terveyttämme ja palauttaa fyysisen ja henkisen tasapainon. Lisäksi meditaatio voi auttaa meitä avaamaan uusia ulottuvuuksia, joiden avulla pystymme ymmärtämään ja käsittämään paremmin unen ja tietoisuuden eri mekanismeja.