Miksi meillä on tapana keksiä oikeutus valinnoillemme?

Noiden syiden ja selitysten on tarkoitus selventää meidän aikeitamme. Kuitenkin ne muuttuvatkin perusteluiksi ja tekosyiksi, jotka ovat täysin tarpeettomia ja perusteettomia. Näin varsinkin jos pidämme mielessä, että todennäköisesti sinua kuunteleva ihminen ei varsinaisesti välitä tai ole kiinnostunut niistä.

Joskus perustelemme tekojamme kohentaaksemme omaa oloamme, koska olemme huolissamme siitä mitä muut ihmiset meistä saattavat ajatella tai olla ajattelematta.

Mitä eroa on perusteluilla ja tekosyillä?

Me perustelemme itseämme kun me tarjoamme liian monta selitystä jollekin tekemisellemme. Tekosyyt taasen otetaan käyttöön kun me emme ole tehneet mitään ja haluamme pahoitella puutteita toiminnassamme.

Mutta miksi me teemme niin?

Yleensä me turvaudumme selityksiin ja perusteluihin, kun me haluamme vaikuttaa itsevarmoilta tai luoda itsestämme myönteisen mielikuvan. Kuitenkin me tajuamattamme juurikin esittelemme näyttävästi epävarmuuksiamme kun me haemme hyväksyntää tai tunnustusta muilta.

Juuri niinä hetkinä kun epäilys, epätietoisuus siitä mitä muut ihmiset meistä saattavat ajatella ja epävarmuus saavat meidät unohtamaan, että meillä on oikeus tehdä omat päätöksemme. Siitä huolimatta, pitävätkö muut ihmiset niistä tai eivät. Selitysten ja perusteluiden kautta me naamioimme tai muunnamme päätöksiämme sen perustella mitkä muiden ihmisten kriteerit ovat.

Miten me voimme lakata oikeuttelemasta tekojamme?

Jotta voisimme lopettaa tekojemme perustelun tai tekemättä jättämiemme asioiden selittelyn, meidän täytyy ennen kaikkea opetella tekemään päätöksiä itsevarmasti, tunnistamaan syyt ja motiivit tekojemme takana, sekä uskomaan siihen että meillä on oikeus tehdä omat päätöksemme, jopa jos ne ovat vääriä.

Toisin sanoen meidän tulee olla autenttisia kaikesta ympärillämme tapahtuvasta huolimatta, tarjota ainoastaan todelliselle itsellemme oikeutuksen olla. Meidän täytyy tuntea rajaton vapaus ja oikeus olla oma itsemme, tunnistaa mielipiteemme ja päätöksemme, sekä arvostaa itseämme.

Miten voin tehdä itsestäni selkoa ilman perusteluja ja selittelyjä?

Usein kommunikoidessamme muille tekemäämme päätöstä, on tarpeen ja sopivaa paljastaa syyt näkemyksesi ja kantasi takana. Näissä tapauksissa sen ilmaiseminen miksi olet tehnyt tietyn päätöksen ei välttämättä tarvitse olla oikeutus tai selitys, mutta sinun tulee pitää nämä vinkit korvan takana:

• Pidä huoli, että vaikuttimesi ovat selvät ja ytimekkäät.
• Mene suoraan asiaan; älä tanssi asian ympärillä.
• Selitä perustelu vahvistuksena päätöksellesi, itsevarmuudella ja voimakkaasti.
• Älä epäile itseäsi kun kerrot perustelusi, äläkä lisää tekaistuja syitä.
• Varmista, että selityksesi liittyy päätökseesi ja näin ollen on kiinnostava vastakkaiselle osapuolelle.

Miksi me oikeutamme tai selittelemme muiden tekoja?

Muiden tekojen oikeuttaminen ja selittely on jotain mitä teemme usein ja säännöllisesti kun me haluamme ylläpitää jonkin mielikuvamme toisesta ihmisestä. Tai vaihtoehtoisesti me haluamme jonkun kolmannen osapuolen säilyttävän tietyn mielikuvan ihmisestä jonka tekoja perustelemme.

Toisinaan me haluamme ylläpitää jonkin henkilön julkisuuskuvaa, vaikka jos heidän käytöksensä ei osu selityksemme kanssa yksiin, koska me tarvitsemme sitä tai luotamme siihen joko fyysisesti tai tunnetasolla.

Kun me oikeutamme tai selitämme jonkun toisen tekoja osoittaa se, että meillä ei koskaan ollut selkeää kuvaa siitä kuka tämä toinen ihminen todella on. Selitysten ja perustelujen kautta me pidämme yllä kuvaa siitä jonka haluamme heidän olevan, ilman että itse asiassa tiedämme lainkaan millainen tämä toinen ihminen todella on.

Tämä aiheuttaa meille kärsimystä koska se mitä toivomme tämän ihmisen olevan, ei ole sama kuin todellisuus siitä kuka hän todella on. Petokseen rinnastettava vilppi, sekä fyysinen, emotionaalinen ja psykologinen vahinko ovat vääjäämättömiä vaikka keksisimmekin selityksiä. Ja ne saavat meidät takuuvarmasti kärsimään.

Miten lakata antamasta perustelu tai oikeutus muiden teoille?

Jotta voisimme lakata muiden valintojen oikeuttamisen ja selittelyn meidän täytyy ennen kaikkea oppia olemaan tekemättä sitä itsellemme. Tämän tekeminen saa meidät tuntemaan olomme varmemmaksi ja tyytyväisemmäksi itsemme kanssa. Johdannaisena tästä me opimme tuntemaan toiset ihmiset heidän tekojensa, asenteidensa ja käytöksensä kautta ennemmin kuin sen mukaan, mitä muut heistä ajattelevat tai mitä me toivomme heidän olevan.