Meillä on vain hetkiä

21 lokakuu, 2017
 

Meidät on tehty tuokioista, ohikiitävistä hetkistä ja joukosta muistoja. Olemme aikamatkaajia pienessä kaistaleessa maailmaa, jonne olemme rakentaneet elämämme niin kuin se jatkuisi ainiaan. Todellisuudessa olemme väliaikaisia. Olemme kuin jälkiä hiekassa, jotka aallot voi huuhtoa pois minä hetkenä hyvänsä. Mutta tästä huolimatta uskomme edelleen, että meidät on tehty sementistä.

Takerrumme asioihin, jotka ovat satuttaneet meitä, suremme sitä mitä meiltä puuttuu ja pidämme itsestäänselvyytenä asioita, joita meillä on. Annamme ajan kulua, unohtaen ettei mikään ole ikuista – eivät asiat joita rakastamme, eivätkä asiat jotka ovat satuttaneet meitä.

Haluamme kaiken kerralla. Emme anna itsellemme tilaa hengittää. Kaikki on nopeatempoista, eikä mistään nautita. Pikaruoan, pikatreffien ja kiireisten aikataulujen maailmassa olemme kadottaneet näkemyksen ajan arvosta, keskittyen enemmän kärsimykseen kuin elämän pieniin iloihin.

”Elät vain kerran, mutta jos teet sen oikein, kerta riittää.”

-Mae West-

Emme osaa elää hetkessä

Olemme hulluja ihmisiä, jotka eivät osaa elää hetkessä. Kiiruhdamme mieluummin eteenpäin maahan katsellen, sen sijaan että nauttisimme siitä missä olemme. Juoksemme kohteisiimme sen sijaan että kävelisimme ja hengittäisimme sisään ympäröivää maailmaa. Annamme mieluummin ajan valua sormiemme lävitse kuin pidämme tiukasti kiinni hetkestä ja koemme sen ilman pelkoa.

tyttö pullossa
 

Haluamme kaiken kiireesti, koska aina on jotakin tärkeämpää, jotakin joka ylittää nykyhetkestä nauttimisen. Unohdamme nauttia siitä mitä meillä on, sillä emme koskaan pysähdy tarpeeksi pitkäksi ajaksi huomataksemme sen. Elämme aikatunnelissa, pimeässä tunnelissa, jossa on yksi ainoa valo sen päässä; tämä estää meitä näkemästä ympäristöämme ja työntää meitä sokeasti kohti epävarmaa tulevaisuutta.

”Kaikki mikä on tekemisen arvoista, kannattaa tehdä hitaasti.”

-Mae West-

Olemme hetkiä, jotka luulevat olevansa ikuisia. Olemme hetkiä, jotka eivät nauti siitä mitä heidän ympärillään on. Käyttäydymme niin kuin aikaa olisi riittävästi hyvistä asioista nauttimiseen, kun ne todellisuudessa lipuvat meiltä vähitellen pois.

Masokistit tyytyvät kärsimään

Kun meihin sattuu, muutumme masokisteiksi ja ripustaudumme kärsimykseen. Uppoudumme tuskaan ja valitukseen aivan kuin elämässä ei olisi muuta kuin omat ongelmamme. Tuska tekee meidät sokeiksi, estää meitä näkemästä kaikkia meitä odottavia mahdollisuuksia.

Kaivelemme haavojamme sen sijaan, että etsisimme ratkaisuja. Keskustelumme muuttuvat monotonisiksi, koska vaahtoamme vain siitä mikä satutti meitä. Olemme vähemmän katoavaisia kärsiessämme; muutumme ikuisiksi ja haavoittuneiksi.

puu vuotaa verta
 

Tässä kärsimyksen mustassa aukossa, jossa pysyttelemme tyytyväisinä, suljemme silmämme valolta, joka veisi meidät pois ongelmistamme. Sillä kärsimys on ainoa asia jota kykenemme tuntemaan, koska annamme hyvien asioiden aina lipua pois. Unohdamme muistuttaa itseämme siitä, että olemme väliaikaisia ja että myös tuska on ohimenevää.

Jos meillä on vain hetkiä, eletään ne ilman pelkoa

Onkin siis parempi muistuttaa itseään siitä, että jos meillä on vain hetkiä, on parasta elää nuo hetket täysillä ja ilman pelkoa. Me valitsemme kuinka käytämme jokaisen hetken. Voimme päättää, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Kumpikin näkökanta on oikein, mutta optimistisin asenne on se, joka saa meidät nauttimaan elämästä enemmän.

Muista, että kaikki menee ohi, kaikki muuttuu ja kaikkea voidaan muuttaa. Voit valita kuinka koet omat tilanteesi, sekä hyvät että huonot. Voit nauttia jokaisesta nykyhetkestä päästämättä sitä pakenemaan, ja voit paeta kärsimykseltä antamatta sen kahlita sinua. Hyväksy vain molemmat sellaisina kuin ne ovat.

Sinä päätät, kuinka käytät jokaisen hetken, kuinka maalaat jokaisen muiston ja kuinka hyväksyt jokaisen kokemuksen. Sinä elät elämääsi ja muokkaat nykyhetkeäsi. Vain sinä voit päättää, nautitko jokaisesta matkan vaiheesta vai tarraudutko pelkoihisi.

Vain sinä voit estää sen, että sinun tarvitsee pyytää lisäaikaa tekemättä jääneille asioille kun elämäsi päättyy. Kukaan ei voi kääntää kelloosi lisää aikaa. Hetket kuluvat, ja sinä päätät hyödynnätkö ne vai annatko niiden lipua ohi. Jokainen sekunti ratkaisee, joten elä äläkä katso taaksesi. Elä ne tai tulet katumaan.