Meillä kaikilla on muistoja, jotka värisyttävät sieluamme

On sellaisia muistoja, jotka yhtäkkiä mieleen noustessaan värisyttävät sieluamme ja tuovat kasvoillemme tietävän, lähes röyhkeän hymyn. Mutta kuinka terapeuttista se onkaan! Vaikeina hetkinä ei ole mitään parempaa kuin kääntyä muistojen puoleen ja antaa itsensä kietoutua eilispäivän onnenhetkiin, jotka antavat meille voimaa nykyhetkessä.

Usein sanotaan, että muisti kerää talteen mahtavia hetkiä, joita yksikään valokuva ei koskaan pystyisi ikuistamaan. Eihän mikään elektroninen laite pysty herättämään henkiin tuoksuja, mielihyvän väristystä iholla, suukon suloista makua tai varhaisen aamun raikasta tuulenhenkäystä.

Mahtavista hetkistä jää unohtumattomia muistoja, jotka saavat meidät nauramaan, värisyttävät sieluamme ja osoittavat sen, että kaikki mikä oli joskus mielessä, elää yhä sydämissämme.

Yksi asia, joka meidän tulee pitää mielessä muistiin liittyen on se, että vastoin monien uskomusta se ei ole pohjaton arkku. Se ei ole tila, jolla on loputon kapasiteetti ja jonne voimme varastoida ja lukita tietoa, kuvia ja kokemuksia niin, että ne vastaisivat täysin todellisuutta. Muisti on itse asiassa kuin kanvaasi, joka kykenee luomaan, värittämään uusin sävyin, tekemään muutoksia ja jopa pyyhkimään pois.

Muistot ja tietoisuutemme lukko

Kuuluisan filosofin, psykologin ja Henry Jamesin veljen William Jamesin mukaan mieli ja tietoisuus ovat kuin avain ja lukko. Otetaan esimerkki: kuunnellessamme laulua tai melodiaa mielemme matkustaa välittömästi johonkin menneisyyden hetkeen. Emme tarvitse aikakonetta. Se on tahaton muisto, yksi monista joita tapahtuu lähes tiedostamattamme pitkin päivää.

Katoamme muutamaksi sekunniksi tuohon hämärään muistoon, siihen ajan hetkeen, jolla voi olla positiviisia tai negatiivisia seurauksia, kunnes hetken päästä tietoisuutemme kutsuu meitä ja “vetää” meidät takaisin nykyhetken lukkoon. Tämä ohimenevä ja yksittäinen, mutta intensiivinen matka, joka ei ole täysin hyödytön ja nykyhetkestä irrallaan, sulautuu omaan tietoisuuteemme.

Käytämme suuren osan elämästämme asioiden muistelemiseen ja menneisyyden henkiin herättämiseen, ja se tapahtuu siksi että – kuten neurotiede selittää – muisti on jatkuva matkaaja, joka kutsuu meidät suurelle saarelleen arvioimaan menneisyyttä, toimimaan nykyhetkessä ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Kaikki tämä on rakennettu tietoisuuteemme, tuohon kukikkaaseen, kaoottiseen ja yksilölliseen “kaikkeen”, joka on meille jokaiselle ominainen.

Haluamme olla nykyhetken arkkitehteja positiivisten muistojen luomiseksi

“Positiiviset kokemukset jättävät iloisia muistoja”. Tämä on meille kaikille itsestäänselvyys, mutta meille on selvää myös se, että aina ei ole meidän käsissämme luoda onnellisia, iloisia tai miellyttäviä kokemuksia. Joskus onni ei suosi meitä, tulee pettymyksiä, suunnanmuutoksia elämässä, traumaattisia kokemuksia ja jopa synkkiä päiviä.

“Muistaminen on helppoa sille, joilla on muisti. Unohtaminen on vaikeaa sille, jolla on sydän.”

-Gabriel García Márquez-

Yksi asia, josta puhuimme alussa ja johon nyt palaamme on se, joka koskee muistia ja sitä ettei se aina noudata uskollisesti tapahtunutta. Kaksi ihmistä, jotka kokevat saman todellisuuden, voivat muistaa sen eri tavalla, sillä jokainen meistä tulkitsee ja havaitsee näkemäänsä tietyllä tavalla. Siinä piilee ihmismuistin taika ja salaperäisyys. Aivot eivät ole kamera eivätkä kopiokone; ne ovat suuri tulkitsija. Tämä on kuitenkin mahtava ase, josta on meille hyötyä. Jatka lukemista, niin kerromme miksi.

Muisti ja tunteet

Me kaikki voimme olla oman todellisuutemme arkkitehteja ja hyödyntää muistiamme ja tunteitamme edetäksemme henkilökohtaisilla poluillamme luottavaisemmin ja vahvempina. Tämän tehdäksesi pohdi seuraavia strategioita.

• Valikoiva muisti, jonka avulla parannamme haavoja. Otetaan esimerkki: erosit juuri jostakusta. Yksi keino kohdata suru on välttää muistelemasta negatiivisia tai traumaattisia tapahtumia. Näin tekemällä et etene ja jäät kärsimyksen vangiksi. Tärkeää on hyväksyntä, kyky sulkea yksi kappale elämässä ja antaa hyville muistoille enemmän arvoa kuin huonoille. Vasta sitten näemme kokemuksen “elämänä joka kannatti elää”.
• Muistomme voivat olla kaksiteräinen miekka kärsiessämme masennuksesta. Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistun mielenkiintoisen tutkimuksen mukaan masennuksesta kärsivän potilaan kehottaminen muistelemaan iloisia hetkiä menneisyydestään voi olla haitallista. Näissä tapauksissa on huomattu, että aivot eivät kykene aktivoimaan “palkitsemisratoja”, sillä masentuneille ihmisille on tyypillistä sellainen mielentila, jossa he eivät kykene nauttimaan muistoista tai positiivisista kokemuksista.

Joten pimeyden hetkinä, ennen kuin palaamme menneisyyteen “muistojen arkullemme”, on parasta “rakentaa nykyhetkeä”, olla yhteydessä tähän hetkeen tajutaksemme, että joskus riittää että yksinkertaisesti muuttaa mielessään olevaa ajatusta luodakseen uuden tunteen, joka sitten parantaa todellisuutta. Joskus muutos tarvitsee käynnistyäkseen vain sen elintärkeän kipinän: positiivisen, toiveikkaan tunteen.