Masennus ei ymmärrä syitä

3 minuuttia

Viimeisin päivitys: 17 syyskuuta, 2017

Olet saattanut kokea surua milloin tahansa. Tuntenut, kuinka voimasi ovat loppuneet ja olosi tuntuu haikealta ilman mitään syytä. Ehkä kaikki elämässäsi on enemmän tai vähemmän hyvin. Sinulla on työ, joka sallii sinun elää hyvin, romanttinen ihmissuhde, talo, mutta kaikki ei tunnu olevan aivan oikein sisälläsi. Ylitsepääsemätön suru estää sinua nousemasta sängystä ilman selvää syytä. Tätä kutsutaan endogeeniseksi masennukseksi tai melankoliseksi masennukseksi.

Sisältäsi kumpuava masennus antaa sinun hädin tuskin hengittää. Tunnet kuinka koko maailma painaa olkapäilläsi. Sitä on todella vaikeaa selittää. Muiden ihmisten silmissä mikään ei ole vialla, mutta sinä et yksinkertaisesti kykene kamppailemaan tuota tunnetta vastaan. Tunnetta, joka saa sinut ajamaan itsesi loppuun ja vie pienimmätkin halusi tehdä asioita.

Näkymättömät ketjut sitovat sinut alas sänkyysi, kipu kyllästää kehosi, näkyviä haavoja ei ole nähtävillä. Tällöin maailman on vaikeampaa ymmärtää sinua. Masennus ei ymmärrä syitä, mutta se ymmärtää syyllisyyttä, epätoivoa ja haluttomuutta elää.

Sielun masennuksella ei ehkä ole selitystä, mutta se ei tarkoita, etteikö se satuttaisi silti. Aivan kuin kävisimme läpi näkymätöntä tuomiota. Sitä on vaikeaa pukea sanoiksi, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi todellinen.

Kipu on näkymätöntä silmillesi, mutta ei sielullesi

Tuntemani kipu on näkymätöntä silmille. Et voi nähdä haavoja, jotka selittäisivät mitä tunnen. Joskus on jopa vaikeaa pukea kokemani sanoiksi. Masennus yksinkertaisesti tulee ja tunkeutuu minuun, estäen minua ajattelemasta kaikkea sitä hyvää, joka minulla jo on. Maailma alkaa tuntua vihamieliseltä paikalta. Jokainen liikkeeni muistuttaa minua siitä, kuinka hyödytön todellisuudessa olen.

Mikään ei kohota toivoani. Kaikki hyvä huuhtoutuu kyyneleinä sateisiin, ja se estää minua näkemästä pimeyttä, johon olen jo uponnut. Minulla ei ole voimia, jopa lepääminen vaatii paljon työtä. Ajatukseni eivät anna minun nukkua aamuun asti.

Mutta nuo ajatukset eivät ole maailman terveimpiä. Pidän itseäni petturina, hyödyttömänä henkilönä, joka ei koskaan tee mitään oikein. Tulevaisuus näyttää harmaalta, sillä en koe olevani mitään. Maailma on pimeä paikka, joka jatkuvasti osoittaa minulle hyödyttömyyteni. Arvoni on puhdas nolla. Joskus olen jopa ajatellut lopettaa kaiken kärsimykseni, mutta minulla ei ole enää voimia tehdä niin. Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, ettei se korjaisi mitään.

Masennukseni käärii minut pimeyteen, jossa tunnen itseni tyranniksi. Vihaan itseäni ja satutan itseäni.

Avain parempaan oloon löytyy minusta

Pahinta on, että tiedän avaimen parempaan oloon löytyvän itsestäni. Masennus estää minua näkemästä todellisuutta: minä olen se, jonka tulee pyytää apua, kun sairaus on ottamassa ylivallan. Aivan kuten masennus estää minua myös näkemästä, että vaikka avun pyytäminen on vaikeampaa kuin kuvittelisi, minun on tehtävä osuuteni, jotta voin jatkaa eteenpäin ja aloittaa eheytymisen.

Niin paljon kuin sinä haluatkaan auttaa rakkaudellasi minua, ylisuojeleva asenteesi tekee useimmiten enemmän haittaa kuin hyvää. En tarvitse sääliä tai neuvoja, kuten “Jos olisin sinä…” tai “Ymmärrän mitä käyt lävitse, mutta…“.

Et voi auttaa kaikkia, mutta kaikki voivat auttaa jotakuta. Ja joskus tuo joku olet sinä itse.

Haluan, että näytät minulle ymmärrystä, et ylisuojelevuutta. Haluan sinun osoittavan avointa mieltä ja ymmärrystä tunteitani kohtaan. Rohkaise minua hakemaan ammattiapua. Älä yritä olla psykologini, ellet oikeasti ole sellainen. Masennus on vakava sairaus. Vaikka se ei ymmärrä syitä, syyt eivät ole välttämättömiä kuluttaaksesi itseäsi pimeydessä vähitellen.

Valo ei tule ystävän neuvosta. Se tulee oikeanlaisesta hoidosta. Masennusta ei voida parantaa lääkkeillä, sillä se on geneettisten, biokemiallisten ja psykologisten tekijöiden yhdistelmä. Hoidon tulee aina ottaa huomioon kaikki nämä tekijät.