Masennus ei ainoastaan ilmaise surua, mutta myös ärtyneisyyttä
Suru ei ainoastaan ole jatkuvaa ja voimakasta, se on myös toivotonta, lannistavaa ja viestii masennuksesta. Itse asiassa, oireena suru ei välttämättä aina ole ilmeinen masentuneessa ihmisessä, sillä ärtyneisyys on sen serkku.
Kyllä. Niin erikoiselta kuin väite tuntuukin, masentunut ihminen ei aina näytä ulospäin surulliselta. Hän voi olla myös ärtynyt, turhautunut tai epävakaa. Somaattiset valitukset, pahoinvointi, epämukavuus, fyysinen kipu, psyykkinen vuoristorata, jne. Kaikki tämä voi korvata surun oireena masennuksen kaltaisissa psyykkisissä ongelmissa.
Voisimme siis todeta, että joskus myös viha, ärtyneisyys, aggressiivisuus ja “autoritaarinen” käyttäytyminen ovat mustasta kuopasta kumpuavia huutoja, jonne masennus on meidät hukuttanut.
Ärtyneisyys masennuksen diagnostisena kriteerinä
Sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän (DSM-5) että kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) mukaan, masennuksen kliininen diagnoosi voidaan tehdä, mikäli henkilö osoittaa ärtyneisyyttä surun sijaan.
Joten, jatkuvasti äreä henkilö, joka osoittaa vihaa, on taipuvainen reagoimaan tilanteisiin loukkauksien kautta tai kokee liioiteltua turhautumista pienistä asioista, saattaa olla uponnut patologiseen masennustilaan.
Lapset ja nuoret voivat osoittaa ärtyneisyyden ja epävakauden tiloja surun ja lannistuneisuuden sijaan. Tämä tulee kuitenkin erottaa niin sanotusta “hemmotellusta lapsesta”, joka kokee ärtyneisyyttä ja turhautumista.
On kuitenkin korostettava, että patologiseen masennukseen tai muille sen sivumerkityksille, suru ei itsessään ole riittävä peruste. Sama pätee myös ärtyneisyyteen.
Mainittujen luokitusjärjestelmien mukaan etenkin masennus diagnoosin tekemiseksi nämä kaksi erillistä olosuhdetta ovat välttämättömiä, mutteivät riittäviä. Siksi, meidän on ymmärrettävä ettei suru ja ärtyneisyys ole tarpeeksi, jotta voisimme puhua masennuksesta.
Suru ja ärtyneisyys ovat epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja tunnetiloja
Suru ja ärtyneisyys ovat terveitä tunnetiloja, joiden tarkoituksena on viestiä meitä häiritsevistä ja vahingoittavista asioista. Niistä tulee patologisia ainoastaan silloin, kun ne vääristävät elämäämme ja haittaavat suuresti henkilökohtaisia, sosiaalisia ja työhön liittyviä osa-alueita.
Usein sinun tulee olla varovainen ärtyneisyyden kanssa, sillä se saa meidät tekemään asioita, jotka olemme kokeneet negatiivisiksi. Näin ollen, pysyvänä epävakauden tilana se voi olla varsin tuhoisa.
Hermojen menetys, ilkeät kommentit, suvaitsemattomuus, kärsimättömyys, hermostuneisuus, levottomuus, epätarkat reaktiot, ihmisistä loittoneminen, jne. Kaikki tämä on osoitus siitä, että jokin on elämässämme pielessä ja meidän tulee ryhtyä toimiin sen korjaamiseksi.
Niinpä, masennuksessa koettu viha ja ärtyneisyys ovat tapoja ilmaista tunteita. Sanotaan, että masentunut ihminen kokee olevansa sorrettu ja kantavansa samalla kaulahuivia, joka painaa tonneja.
Masentunut ihminen kokee elinvoimansa heikkenevän ja tonneja painava huivi estää siirtymisen eteenpäin. Huivi heikentää elämää ja epätasapainottaa henkeä. Epävakaus tuo mukanaan vaikeuksia harjoittaa toimintaa jokapäiväisessä elämässä.
Tällöin, ihminen kykenee viimeisillä voimillaan ainoastaan syömään ja nukkumaan. Ahdistuksen paino muodostuu joko surusta tai ärtyneisyydestä, riippuen henkilöstä ja hetkestä.