Laurent Simons: ihmelapsi, joka haluaa keksiä kuolemattomuuden

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Laurent Simons on 11-vuotias ja hän on juuri suorittanut fysiikan kandidaatin tutkinnon Antwerpenin yliopistosta (Belgia). Hän teki sen yhdessä vuodessa, kun useimmilla menee siihen kolme vuotta. Tämä saavutus on hyvin poikkeuksellinen, kuin myös Michael Kearneyn tapaus, poika joka suoritti 90-luvulla antropologian opinnot Etelä-Alabaman yliopistossa (Yhdysvallat) kymmenen vuoden ikäisenä.

Ihmelapset ovat aina kiehtovia. Laurent todellakin suoritti toisen asteen opinnot yhdeksänvuotiaana. Hän aloittaa tohtorintutkinnon opiskelun 11-vuotiaana. Hänen perimmäisenä tavoitteenaan on sukeltaa kuolemattomuuden mysteereihin. Hän haluaa tulevaisuudessa pystyä korvaamaan elimiä mekaanisilla ja teknisillä laitteilla.

Jotkut kutsuvat häntä nuoreksi Sheldoniksi. Hän ei jaa tämän kanssa vain korkeaa älykkyysosamäärää ja intohimoa tieteeseen, vaan hänkin rakastaa sarjakuvien supersankareita ja elokuvien katsomista ystäviensä kanssa. Jos on jotain mitä Laurent erityisesti kaipaa, hän sanoo että se on tiedon hankkiminen, voidakseen tehdä hyvää maailmassa.

Laurent Simonsilla on valokuvamuisti ja älykkyysosamäärä 145.

Erikoinen poika

Laurent Simons vietti varhaiset vuotensa Belgiassa isovanhempiensa luona, kun hänen vanhempansa työskentelivät Hollannissa. Ei kestänyt kauaa, kun hänen potentiaalinsa tuli esiin. Hän alkoi osoittaa sellaista luontaista uteliaisuutta, joka määrittelee ihmelapsia, sekä hänen ikäänsä nähden poikkeuksellisia kykyjä. Hän aloitti peruskoulun jo nelivuotiaana.

Hänen älykkyysosamääränsä on 145. Maailman terveysjärjestö pitää yli 130:n älykkyysosamäärää poikkeuksellisena. Meidän on kuitenkin otettava huomioon muutakin kuin vain psykometrisiä testejä, kuten lapsen oppimistapa. Näyttää siltä, että yleensä näillä poikkeuksellisilla lapsilla on kyky soveltaa erilaisia ja innovatiivisia tekniikoita tiedon lujittamisessa.

Laurent Simons on aina osoittanut tällaisia ominaisuuksia. Juuri ne ovat vieneet hänet sinne, missä hän on tänään, korkeakoulututkinnon ja kvanttifysiikan alalle.

Poikkeuksellinen mieli, jolla on suuria tavoitteita ja normaaleja harrastuksia

Tämä ihmelapsi sanoi usein, että koulu oli melko tylsää. Siitä huolimatta hänen opettajansa onnistuivat estämään häntä tuntemasta itseään oudoksi tai erilaiseksi. Tämä on ehdottomasti tärkeä asia ihmelapsille. Todellakin, vaikka opetussuunnitelma pitääkin mukauttaa heidän koulutustarpeisiinsa, heidän sosiaalisen ja emotionaalisen integraationsa tulisi aina olla etusijalla.

Laurent Simonsilla on ikäisiään ystäviä, joiden kanssa hän ei puhu tieteestä. Hän rakastaa myös supersankarielokuvia ja sarjoja, kuten Loki, ratsastusta ja mikroautoilla ajamista. Hän on loppujen lopuksi lapsi, jolla on poikkeukselliset mahdollisuudet saavuttaa unelmansa. Unelmat, jotka eivät voisi olla korkeampia tai jalompia.

Laurent haluaa pystyä luomaan keinotekoisia elimiä ja pidentää elämää uuden teknologian avulla. Itse asiassa hän haluaa pystyä auttamaan isovanhempiaan, joilla on sydänongelmia. Lisäksi hän haluaa luoda perustan tälle kaivatulle tieteelliselle unelmalle: löytää kuolemattomuuden mysteerit.

Laurent Simons opiskeli ensin sähkötekniikkaa Eindhovenin teknillisessä yliopistossa Hollannissa. Hänen oli määrä valmistua yhdeksänvuotiaana. Koulu ei kuitenkaan halunnut mukauttaa aineita hänelle, koska heidän mukaansa niin nopea meno ei ollut hyväksi hänen kehitykselleen. Tämä tarkoitti, että hänen vanhempansa joutuivat siirtämään hänet Antwerpenin yliopistoon, jossa hän pystyi valmistumaan fysiikasta.

Ihmelapset: kun genetiikka ja koulutus kohtaavat

Professori Larry Vandervert on yksi merkittävimmistä hahmoista suurten kykyjen tutkimisessa. Hän teki vuonna 2009 tutkimuksen, jossa hän analysoi tiettyjä ihmelapsia läpi historian ja heidän ymmärryksensä kehitystä.

Psykologisessa kirjallisuudessa on taipumusta väittää, että ihmelapsen määritelmä on alle 10-vuotias lapsi, jolla on samanlaisia ominaisuuksia kuin Laurent Simonsilla. Vandervert huomauttaa, että yksi asia, joka erottaa heidät muista lapsista, on työmuisti ja henkinen ketteryys.

Hänen tutkimuksensa mukaan pikkuaivot voivat olla avain siihen nopeuteen, jolla tällaiset lapset käsittelevät tietoa. Hän väittää myös, että ympäristö on erittäin tärkeä älyllisille lapsille, jotta he menestyisivät opinnoissaan. Jos se tukee ja kannustaa sekä antaa heille turvaa ja kiintymystä, he voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa. Vaikuttaa siltä, että synergia tunnekasvatuksen ja älyllisen stimulaation välillä on ensiarvoisen tärkeää.

Laurent Simonsilla on edessään monia henkilökohtaisia ja elämänkokoisia haasteita. Kaikista hänen haastatteluistaan paljastuu hänen karismansa ja kypsyytensä. Hän on lapsi, joka selkeistä unelmista ja tavoitteista huolimatta nauttii edelleen vanhempiensa ja ikäistensä ystäviensä läheisyydestä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tulevaisuudella olisi hänelle suuria suunnitelmia.