Laskelmoitu hiljaisuus: manipulaation muoto

Laskelmoitu hiljaisuus on joskus passiivisen aggressiivisuuden muoto. Se määritellään harkituksi tavaksi hyödyntää sellaista kommunikaatiota, jossa hiljaisuudella on erittäin tärkeä rooli.

Sen tavoitteena on hallita ja heikentää toista ihmistä tai hänen asemaansa. Ihmiset eivät manipuloi vain sanoin, vaan myös hiljaisuuksin. Jälkimmäinen taktiikka on äärimmäisen myrkyllinen, sillä se on naamioitu.

Kutsumme sitä laskelmoiduksi hiljaisuudeksi, koska se ei ole lopullista, kuten silloin jos joku jättää sinut huomiotta tai lakkaa puhumasta sinulle. Tällainen manipulaatio yhdistää yksimielisyyden ja erimielisyyden, ilmaisun ja sen puutteen. Tämä kaikki suoritetaan näennäisen mielivaltaisella tavalla.

Manipuloija on se osapuoli, joka määrittelee kommunikaation tahdin omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Toinen henkilö on siinä vain väline.

“Joskus hiljaisuus on pahimmanlaatuinen valhe.”

-Miguel de Unamuno-

Hiljaisuus itsessään on hyvin moniselitteinen ilmaisun muoto. Normaalisti uhri alkaa tuntea olonsa hyvin hämmentyneeksi tai ahdistuneeksi. Hän ei tiedä mitä ajatella ja käyttää paljon aikaa ja psyykkistä energiaa arvaillen hiljaisuuden merkitystä. Hän tuntee olonsa epävarmaksi ja epäröi jokaista askeltaan.

Usein hän päätyy ajattelemaan olevansa itse ongelma. Periaatteessa siis uhri ei osaa tulkita hiljaisuutta ja antaa sille liian suuren merkityksen.

Millaista laskelmoitu hiljaisuus on?

Laskelmoitua hiljaisuutta on monenlaista. Yksi sen hyvin yleinen muoto alkaa niin, että manipuloija haluaa toisen osapuolen puhuvan kaikesta ensin. Se ei ole kohteliaisuutta. Hän antaa toisen puhua vain tutkiakseen häntä, saadakseen hänestä tietoa.

On kuitenkin oltava varovainen. Vain koska joku on lakannut puhumasta ensin ei tarkoita, että hän manipuloisi sinua. Tuon käytöksen on oltava jatkuvasti toistuvaa. Sen on oltava tahallista ja yksipuolista. Manipuloija ei suostu puhumaan paljon itsestään tai hän tekee sen kierrellen.

Toinen laskelmoidun hiljaisuuden muoto on se, kun joku lopettaa kommunikoinnin yhtäkkiä ja jatkaa sitä taas yhtäkkiä myöhemmin. Hän lakkaa vastaamasta puheluihin ja viesteihin ilman selityksiä. Mutta myöhemmin hän ilmaantuu taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja jos kysyt häneltä, miksi hän oli niin etäinen, hän sanoo ettei mikään ole pielessä ja että näet vain asian väärällä tavalla.

Ja sitten on olemassa sellaista laskelmoitua hiljaisuutta, jossa toinen sensuroi jonkin verran tiettyjä aiheita, ilman selityksiä. Kun yrität ottaa asian puheeksi, hän välttelee ongelmaa ja on ympäripyöreä. Tämä koskee tietenkin aiheita, jotka ovat tärkeitä teille molemmille. Ongelma ei ole siinä, että toinen ei haluaisi puhua jostakin tietystä aiheesta, vaan siinä, että puhumattomuus on systemaattista eikä hän selitä sitä mitenkään, tietäen että tuo asenne vaikuttaa toiseen osapuoleen.

Lopuksi, hyvin tavallinen laskelmoidun hiljaisuuden muoto on pysyä hiljaa jostakin asiasta, koska tietämättömyys on parempi toiselle osapuolelle. Tämä pätee sellaisiin ongelmiin, jotka merkitsevät suoraan sille ihmiselle, jolta tieto salataan. Jotkut ihmiset kutsuvat sitä peliksi, jossa”leikitään vaikeasti tavoiteltavaa”. Mutta se on täysin väärin nimitys.

Sanoilla on voimaa, ja niin on hiljaisuudellakin

Se, mikä erottaa manipuloivan hiljaisuuden spontaanista hiljaisuudesta, on tarkoitusperä. Joku joka hyödyntää strategiaa, jossa hän piilottelee puhumattomuuden takana, tekee sen tarkoituksenaan hallita toista ihmistä.

Hän tietää sen aiheuttavan epämukavuutta ja epävarmuutta. Ja juuri sitä hän haluaakin. Kun hän piilottelee hiljaisuuden takana, hän evää toiselta mahdollisuuden vastavuoroisuuteen.

Meidän ei tulisi sekoittaa manipuloivaa hiljaisuutta ujouteen. Kaikki eivät osaa kommunikoida spontaanisti. Tällaiset ihmiset tarvitsevat aikaa ilmaistakseen ajatuksensa ja tunteensa. He eivät puhu, sillä he ovat ujoja, epävarmoja tai heiltä puuttuu itseluottamusta. Mutta heidän tavoitteenaan ei ole hallita toisia, vaan suojella itseään.

Laskelmoidun hiljaisuuden erottaa siitä vaikutuksesta, joka sillä on toiseen ihmiseen. Se myös vaihtelee näennäisen “normaalin” kommunikaation kanssa. Sanojen puuttuminen antaa toiselle tunteen siitä, että jotakin salataan.

Koska se on hienovaraista, sitä on vaikea ottaa esiin. Siihen liittyy pelko, että toinen syyttää vainoharhaisuudesta tai asioiden keksimisestä. Mutta niin hienovaraista kuin se onkin, se aiheuttaa paljon haittaa suhteessa.

Tällainen hiljaisuus voi muuttua täysin aggressiiviseksi, erityisesti koska se tekee kommunikaatiosta sekavaa. Väärinymmärryksistä ja villeistä veikkauksista tulee tavanomaisia. Ja tällaista manipulaatiota on vaikea paljastaa, paitsi sen vaikutusten kautta. Jos manipuloija ei lopeta tätä myrkyllistä käytöstä siitäkään huolimatta että hänelle huomautetaan asiasta, ainoa vaihtoehto on käytöksen suora torjuminen ja etäisyyden ottaminen.