Ujouden kahdet kasvot
Ujous ei ole vika. Se on persoonallisuuspiirre, joka riippuu tempperamentista ja yksilöllisistä kokemuksista. Tästä huolimatta, monet kokevat ujouden ongelmana, joka tulisi riistää juuriltaan ilman vaihtoehtoja.
On totta, että ujot ihmiset kokevat tiettyjä rajoitteita sosiaalisissa tilanteissa. Heidän ei ole helppoa murtaa jäätä tai aloittaa keskustelua. Usein heistä ei myöskään ole mukavaa puhua itsestään, mikä vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteisiin.
Ujous lähtee itsenäisen turvallisuuden puutteesta. Se on tunne siitä, ettei oma persoona ole toisten huomion arvoinen, aivan kuin oikeutta tunnustukselle ei olisi. Ujot ihmiset alkavat usein hävetä itseään, ja he antavat liikaa arvoa muiden mielipiteille.
Tämä ei suinkaan tarkoita, että ujot ihmiset olisivat tuomittuja epäonnistumaan. Rajoitteet sosiaalisissa tilanteissa eivät määrittele saavutuksia älyllisessä tai tunneperäisessä maailmassa. Ujot ihmiset voivat yhtälailla olla loistavia työssään. Itse asiassa, ajoittain ujoudesta voi olla hyötyä. Kuulostaa uskomattomalta? Historia puoltaa kuitenkin ajatusta; ujoudestaan huolimatta, monet historiamme hahmot ovat saavuttaneet mielettömiä asioita.
Ujous: erinomainen persoonallisuus
Sanotaan, että Agatha Christie, kuuluisa mysteerinovellien kirjoittaja, koki epätavanomaisen tapahtuman liittyen ujouteensa. Vuonna 1958, hän valmistautui juhliin, jotka järjestettiin Lontoon kuuluisassa Hotel Savoyissa hänen kunniakseen. Kun hän saapui paikalle, ovimies ei tunnistanut Christietä, eikä päästänyt tätä sisään.
Hän ei kyennyt väittelemään hajamielisen ovimiehen kanssa ja niinpä, mukisematta sanaakaan, hän kääntyi kannoillaan ja siirtyi istumaan odotushuoneeseen. Sieltä hän kuunteli omaksi kunniakseen pidettyä juhlaa. Tuohon aikaan Christie oli 67-vuotias ja oli siihen mennessä kirjoittanut yli 60 novellia, joita luettiin ympäri maailman.
Entäpä sitten Charles Darwin, joka vapisi kuin lehti, kun hän joutui puhumaan julkisesti. Hän ei kyennyt seisomaan yleisön edessä. Englantilainen näyttelijä Dick Bogarde jopa oksensi ennen lavalle astumista. Hän oli uskomaton lavalla, mutta hyvin ujo yleisön edessä.
Ujous, sulkeutuneisuus ja tragediat
On olemassa ujoja ihmisiä ja ujoja ihmisiä. Osa ihmisistä vie ujoutensa jopa yllättävän äärimmilleen. Esimerkiksi tohtori Henry Heimlich, joka keksi hätämenetelmän tukehtuneen ihmisen pelastamiseksi, totesi joidenkin ihmisten kuolevan ujoutensa takia. Tukehtumaisillaan oleva ujo ihminen siirtyy mieluummin kauemmaksi porukasta välttääkseen yskimisen häpeän, eikä halua liikaa huomiota itseensä.
Ajoittain ujouden ajatellaan tarkoittavan sisäänpäin sulkeutuneisuutta. Asia ei kuitenkaan aina ole näin. Sisäänpäin sulkeutunut ihminen nauttii yksinäisyydestä eikä tunne mukavuutta sosiaalisissa tilanteissa. Samaan aikaan hän ei niinkään välitä toisten mielipiteistä tai omien pelkojensa ilmaisusta.
Ujo ihminen, puolestaan, on täynnä hermostuneisuutta. Usein ujo ihminen haluaisi olla enemmän ulospäin suuntautuva, muttei kykene siihen. Hän tuntee voimakasta, henkilökohtaista häpeää. Jopa niin paljon, että ajattelee kaiken sanomansa ja tekemänsä ärsyttävän ympärillä olevia ihmisiä.
Ujouden hyödyt
Vaikka ujous johtaa tragedioihin, se voi myös rakentaa puolustusmenetelmän moniin tilanteisiin. Luonnossa, rohkeimmat ja uskaliaimmat olennot nappaavat parhaat saaliit ja kumppanit, mutta usein he myös kuolevat nopeiten ja kärsivät kauheimmista haavoista läpi elämän.
Ujo ihminen kokee velvollisuudekseen kehittää osaamistaan kompensoidakseen sosiaalisten taitojen puutteellisuutta. Ujoilla ihmisillä on esimerkiksi taipumusta toistaa sanomansa ja kuulemansa yhä uudelleen. Tämä johtaa yleensä muistin ja kielipään kehittymiseen, vaikkakin he usein ilmaisevat itseään paremmin kirjallisesti kuin suullisesti.
Ujo ihminen onnistuu tekemään kaiken hyvin metodisella tavalla ja omaa toisia paremman keskittymiskyvyn. Koska he tuntevat valtavaa epävarmuutta tekojensa tuloksista, he suunnittelevat ja suorittavat kaiken huolellisesti. Onkin normaalia, että ujo ihminen menestyy tehtävissä, joissa ei ole aikarajaa.
Joka tapauksessa, ujous rajoittaa ihmistä rankasti. Sitä ei siis juurikaan voida pitää etuna. Ujot ihmiset kärsivät tarpeettomasti monissa tilanteissa, mikä luultavasti aiheutuu sosiaalisista fobioista. Ujoudesta on mahdollista päästä eroon erilaisilla terapiamuodoilla, joita on syytä harkita, mikäli ujous hankaloittaa elämää liikaa.