Lapsuuden trauma, joka altistaa ihmisen psykoosille

Monet vanhemmat aliarvioivat sisarusten välisen kiusaamisen tärkeyden. He oikeuttavat tämän käytöksen sanomalla, että “kaikki sisarukset toimivat sillä tavoin” ja uskovat, että siinä ei ole mitään sen kummempaa. Cambridgen yliopiston tutkimus kuitenkin osoittaa toisin. Tässä tutkimuksessa todettiin, että perhekiusaaminen on lapsuuden trauma, joka altistaa ihmisen psykoosille.

Perhekiusaaminen määritellään systemaattisena ja jatkuvana käytöksenä, jonka aikeena on häiritä, pelotella tai vähätellä henkisesti toista perheenjäsentä. Tällaista käytöstä tapahtuu erityisesti sisarusten välillä. Lapsuuden trauma on tällaisen käytöksen tulosta. Yleensä yksi vanhemmista sisaruksista alistaa nuoremman sisaruksen tällaiselle käytökselle.

“Väkivalta ei ole voimaa, vaan voiman puutetta.”

-Ralph Waldo Emerson-

Pahoinpitelijä haluaa heikentää uhria henkisesti. Tutkimukseen otti osaa 3 600 henkilöä. Tutkimus paljasti, että tällainen käytös on lapsuuden traumojen aiheuttaja. Ja tällaiset traumat altistavat ihmisen psykoosille. Yksinkertaisemmin sanottuna sisarusten kiusaamiksi joutuneilla ihmisillä on suurempi taipumus “tulla hulluksi”. Sillä tarkoitamme yhteyden menettämistä sosiaalisesti hyväksyttyyn todellisuuteen.

Perhekiusaaminen – trauman varhainen aiheuttaja

Lapset ovat epäkypsiä, eivätkä todella tietoisia tekojensa seurauksista. Kuitenkin jopa nuorella iällä voidaan havaita psykopatian merkkejä, varsinkin toimimattomissa tai vakavaongelmaisissa perheissä. Näissä tapauksissa yksi sisaruksista hyökkää henkisesti toista kohtaan. Nuoremmat sisarukset ovat yleensä uhreja. Vanhemmat sisarukset voivat kuitenkin myös kärsiä tästä.

Toinen sisaruksista alistaa toisen kiukunpuuskille, harmille tai jatkuvalle nöyryytykselle. Tätä tapahtuu melkein aina leikkien aikana, tai ainakin ne näyttävät leikeiltä. Kiusaaminen naamioidaan yleensä vitsein, haastein tai kilpailuin. Tavoitteena on, melkein aina tiedostamatta, karkottaa kiusattu osapuoli perheestä tai saada kiusattu tuntemaan olonsa sivuutetuksi tai näkymättömäksi.

Kiusaaja näkee uhrin yleensä uhkana hänen valtaansa kohtaan perherakenteessa. Tuo ajatus ei melkein koskaan vastaa todellisuutta. Se on pelkästään ajatus, joka kumpuaa epävarmuudesta, mustasukkaisuudesta tai heijastavana laitteena. Siten alkaa lapsuuden trauman kehä.

Perhekiusaamisen uhri

Kiusaamisen uhri on melko usein sellainen, joka on miellyttävä, älykäs tai vetovoimainen. Mikä tahansa hyve, joka saa hänet erottumaan joukosta, nähdään uhkana ja siten alkaa dramaattinen kiusaamisen rinki. Sen sijaan toisinaan käy päinvastoin: uhrilla on heikkous tai puute, ja hänen sisaruksensa paheksuvat hänen saamaansa erityiskohtelua.

Perheissä, joissa on vakavia käytökseen liittyviä ongelmia, vanhemmat käyttävät julmuutta tai väkivaltaa yhtä lasta kohtaan. Tämä puolestaan saa lapsen heijastamaan käytöksen yhteen sisaruksistaan.

Yleensä ottaen uhrilla on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko paeta kotoa tai paeta todellisuuttaan. Ensimmäisessä vaihtoehdossa häneltä riistetään suojaava ydin ja hän joutuu ansaan tyhjään tilanteeseen. Toisessa tapauksessa lapsuuden trauma voi kuitenkin altistaa hänet psykoosille. Hän saattaa kehittää skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai vakavan masennuksen, joista mikä vain voi aiheuttaa sekavuustiloja tai hallusinaatioita.

Lapsuuden trauma, joka altistaa ihmisen psykoosille

Cambridgen yliopiston mukaan lapsilla, jotka kärsivät sisaruksensa aiheuttamasta kiusaamisesta, on kaksin- tai kolminkertainen riski kehittää psykoosi aikuisiällä. Heillä, jotka kärsivät kiusaamisesta myös koulussa, on neljä kertaa suurempi mahdollisuus kehittää vakava mielialahäiriö.

Sisarusten välistä kiusaamista voi esiintyä monissa muodoissa. Se voi esiintyä jatkuvana pilailuna, jonka tarkoituksena on pelotella toista sisarusta hänen pelkäämillään asioilla, jatkuvalla kiusaamisella tai jatkuvalla kritiikillä siitä mitä hän ajattelee, sanoo tai tekee. Siihen liittyy toisinaan myös fyysisiä hyökkäyksiä, varsinkin poikien keskuudessa, joka toisinaan naamioidaan “painimiseksi” tai kamppailulajeiksi.

Oli tapaus millainen tahansa, vanhemmat ovat aina viimeisenä vastuussa siitä, että sallivat antaa alun tälle traumalle, joka altistaa lapsen psykoosille. He ovat vastuussa perheen leikkihetkien säännöistä. Jos he epäonnistuvat sen riittävässä tekemisessä, edistävät he toimimattomia tilanteita tai hallinnan puutetta. Molemmissa tapauksissa on kyse vastuuttomuudesta.