Kunnioitusta vaaditaan, mutta luottamus ansaitaan

Olen aina ajatellut, että luottamus on heikoin olemassa oleva antautumisen muoto. Kuten tämän artikkelin otsikko osoittaa, luottamus on jotain mitä ansaitsemme teelusikallisen ja menetämme tynnyrillisen. Se on mielenkiintoista, koska mitä vanhemmaksi tulemme, sitä kärjistetympi ongelma on.

Kokemus usein sanelee kuinka suostuvaisia ihmiset ovat osoittamaan luottamusta. Kun olemme tulleet petetyiksi liian monta kertaa, meidän on tapana tulla varovaisemmiksi. Siispä elämä yleensä tekee meistä ystävällisempiä, mutta epäluottavaisempia.

“On järjetöntä luottaa kaikkiin, mutta on neuroottista ja typerää olla luottamatta kehenkään.”

-Juvenal-

Kunnioitusta vaaditaan, luottamus ansaitaan

Se ettet luota johonkuhun, ei tarkoita että ajattelet hänen olevan vähemmän merkittävä kuin sinä, eikä se ole kunnioituksen puutetta. Luottamuksessa on kyse antautumisesta, antamalla tuon henkilön tukea osaa itsessäsi, jonka voisit menettää mikäli hän pettäisi sinut. Kunnioituksessa on kyse tunnistamisesta ja siitä kuinka hyvin tulet toimeen jonkun kanssa.

Puhumme siis kahdesta eri arvosta, vaikka onkin totta että joidenkin tapausten välillä on vain hyvin pieni ero. Jotkut ihmiset ottavat sen loukkauksena jos toiset eivät osoita luottamusta heitä kohtaan, aivan kuin se tekisi heistä vähemmän merkittäviä ihmisinä. Varsinkin ihmiset jotka luottavat helposti ja odottavat samaa muilta.

“Itsevarmuus: tunne joka saa ihmisen uskomaan toista, vaikka tietää että hän valehtelisi hänen sijassaan.” 

-Henry Louis Mencken-

Luottamuksen tärkeys

Meidän esi-isämme elivät heimoissa, jotka metsästivät ryhmässä. He elivät yhteisöissä, joissa ihmissuhteet olivat paljon läheisempiä ja itsenäisempiä kuin nykyään. Luottamus oli siis keskeinen arvo. Jos ryhmä ihmisiä yrittäisi saartaa saaliin metsästäessä, niin kukaan ei voisi jättää ympyrää koska silloin kaikki jäisivät ilman ruokaa.

Useammin kuin kerran olen kohdannut ihmisiä, jotka harmistuivat koska en jakanut ajatuksiani tai jotakin tapahtunutta. Olen myös ollut samassa osassa – olen kysynyt kysymyksiä, enkä ole saanut vastausta; en koskaan kysynyt miksi, mutta luulen että se oli samasta syystä. En myöskään tuntenut oloani hyväksi siinä tilanteessa, mutta jotkin tosiasiat ovat vain vaikeita hyväksyä.

Yksi noista tosiasioista on se, ettei saa toisen ihmisen luottamusta. Saatat olla sellainen, joka luottaa itseensä paljon. Olet elänyt koko elämäsi itsesi kanssa ja tunnet itsesi hyvin. Lisäksi sinulla on paljon valtaa siihen mitä sanot ja teet. Kuitenkaan tuo toinen henkilö ei ole viettänyt koko elämäänsä kanssasi, eikä hän myöskään hallitse sinua niin kuin sinä itse. Ihmiset usein unohtavat tämän suuren mutta hienovaraisen eron.

Luottamus vie aikaa

Luottamus vie aikaa, toisille enemmän, toisille vähemmän. Se on myös todella intuitiivinen tapahtuma. Me emme yleensä laadi pitkiä argumentteja päättääksemme kuinka paljon luotamme johonkuhun; me vain avaudumme niin paljon kuin tunnemme oikeaksi.

Tutkimukset ovat tunnistaneet muuttujia, jotka vaikuttavat luottamukseen. Mitä samanlaisempi henkilö on kuin me, sitä nopeammin me luotamme häneen. Meillä on tapana myös luottaa nopeammin ihmisiin joilla on lapsia, vanhempiin ihmisiin tai eläimiin. Ajattelemme että jos joku on luottanut heihin antaakseen heidän huolehtia jostakin niin arvokkaasta, niin heidän on pakko olla luotettavia. Sama koskee ihmisiä jotka jakavat samat mielenkiinnon kohteet kanssamme, sillä pystymme keskustelemaan heidän kanssaan pitkään menemättä henkilökohtaisiin ongelmiin.

Kaunein asia luottamuksessa on se arvokas tunne, että olemme rakastamiemme ihmisten luottamuksen arvoisia. Ei ole kyse siitä että he tietävät ettemme pettäisi heitä, vaan siitä että he aistivat että olemme ensimmäisinä paikalla kun he tarvitsevat meitä.