Kun ystävät tuottavat meille pettymyksen

Ystävyyssuhteet voivat vanhentua. Ne sammuvat kuin kiiltomadon valo kun se löydetään, tai kuin syksyn ensimmäinen kylmä tuuli kesän jälkeen. On ihmisiä, jotka tuottavat meille pettymyksen. Sen jälkeen jättämä haava epäilemättä satuttaa ja tekee meidät hulluksi. Opimme kuitenkin ajan kanssa olemaan paljon valikoivampia.

Niin oudolta kuin se saattaakin vaikuttaa, samoin kuin ystävyyssuhteissa, se voi myös tapahtua rakkaudessa. Meillä on ystäviä, jotka luulemme ansainneemme. Siinä on myös pitkälti kyse itsetunnosta sekä kyvystämme suodattaa ja ymmärtää että ihmissuhteet ovat, niiden tyypistä riippumatta, dynaamisia kokonaisuuksia jotka muuttuvat ja mutatoituvat kuten meidän oma persoonallisuutemme.

“Ystävä on lahja, jonka annat itsellesi.”

–Robert Louis Stevenson-

On heitä jotka vahvistaisivat, että “rakkaudessa häviäminen satuttaa, mutta ystävän menettäminen tappaa.” Aivan kuin jollakin tapaa tuo osallisuuteen perustuva side, läheinen toverillisuus, spontaanius ja tunteikas “ravinto” antaisi meille tukea, joka on vastaavaa tai suurempaa kuin suhteessamme rakkaan kumppanimme kanssa.

Voimme siis todeta, että ystävyydestä ja sen kehityskulusta on runsaasti tutkimuksia. Eikä ainoastaan henkisen terveyden tai ihmissuhteen tasolla. Sosiaalinen psykologia kertoo meille jotakin mielenkiintoista: ystävän menettäminen satuttaa yhtä paljon kuin rakkaan menettäminen.

Epidemiology and Community Health –lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvennettiin, että tätä tunnetta kokevat sekä miehet että naiset. Ystävät ovat useimmille ihmisille elintärkeä osa jokapäiväistä elämää, aina siihen pisteeseen asti, jossa he ovat välttämättömiä meidän fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnillemme.

Ystävyyssuhteet, joita emme osaa lopettaa

Blanca on 40-vuotias ja on päättänyt lopettaa monta vuotta kestäneen ystävyyssuhteen. Itse asiassa se on kestänyt hänen koko elämänsä ajan. Hän ja Elisa kasvoivat yhdessä koska heidän äitinsä olivat ystäviä. Tuosta pienestä ruskeasilmäisestä, pitkäsäärisestä ja pomottavasta tytöstä tuli nopeasti hänen turvansa sekä helvettinsä samaan aikaan.

Kun he olivat pieniä tyttöjä, Elisalla oli tapana pakottaa Blanca osallistumaan aktiviteetteihin, joihin tämä ei halunnut ottaa osaa. Hän mursi kätensä kun hän yritti kiivetä koulun muurin yli, koska Elisa käski hänen tehdä niin. Hän uskoutui Elisalle tarinansa ensirakkauksista. Elisa oli myös se, jolla oli tapana varastaa kaikki pojat, joista Blanca piti. Kaikkien noiden vuosien aikana Blanca säilytti läheisriippuvan ihmissuhteen manipuloivaan henkilöön. Sellaiseen jota hän ei osannut pysäyttää tai sanoa “lakkaa käyttämästä minua hyväksi.”

Monet meistä voivat samaistua tähän esimerkkiin, mutta tärkeä kysymys on: miksi meidän on niin vaikea päättää ystävyyssuhde, joka tuo meille enemmän ongelmia kuin hyötyä? Seuraavaksi muutamia esimerkkejä:

Syitä miksi olemme vastahakoisia sanomaan “riittää” ystävälle

Ensimmäinen syy on hyvin yksinkertainen: meistä tuntuu siltä, kuin olisimme uskollisuutemme velkaa sille henkilölle. Ehkä se johtuu kaikista jaetuista kokemuksista, useista yhdessä vietetyistä vuosista sekä pidättyväisestä luottamuksesta. Meidän pitää kuitenkin pitää selvästi mielessä jotakin: jokainen ihmissuhde, oli se sitten pari- tai ystävyyssuhde, vaatii tasapainoa ja vastavuoroisuutta. Koska millään uskollisuudella toista henkilöä kohtaan ei ole mitään merkitystä, jos kunnioitus puuttuu eikä aitoa vastavuoroisuutta ole.

Toisena näkökohtana on ajatus siitä, että voimme muuttaa muita ihmisiä. Kerromme itsellemme, että meidän pitää olla kärsivällisiä ja se mitä tänään tapahtui, ei tapahdu uudelleen jos varoitamme heitä sekä kerromme heidän ärsyttäneen ja loukanneen meitä sekä tuottaneen meille pettymyksen…

Toinen monia koskeva ja moniin vaikuttava näkökohta on epäilemättä uskominen siihen, että meillä on ansaitsemamme ystävät. Kerromme itsellemme, että me kaikki teemme virheitä, meillä on vikamme ja toisinaan on normaalia että asiat eivät mene oikein ja saatamme satuttaa tahtomattamme.

Joskus yksinäisyyden pelko saa monet ihmiset kantamaan mukanaan ystäviä, jotka ovat vahingollisia, uuvuttavia ja myrkyllisiä. Se ei ole oikein ja siitä syystä on tärkeää muistaa, että hyvät ystävät ovat niitä jotka tekevät meistä parempia ihmisiä päivittäin. Niitä, jotka eivät yritä muuttaa meitä vaan ennemminkin vahvistavat meitä ihmisinä, koska me itse tiedämme että ansaitsemme hyvinvoinnin, tasapainon ja onnellisuuden.

Pettymys ystävyyssuhteissa vaatii meitä tekemään päätöksen

Kirjan “The Happiness Project” kirjoittanut Gretchen Rubin kertoo, että monet meistä käyvät ajelehtien läpi päivittäistä elämää. Tämä käsite on mielenkiintoinen, koska aivan kuten kirjailija sen kuvailee, ajelehtiminen tarkoittaa päätöstä siitä, ettemme sano mitään siitä mitä haluamme tai emme halua elämältämme.

“On sellaisia, jotka ajattelevat että riittää kun halutaan vain olla ystäviä, aivan kuin terveenä olemiseen riittäisi pelkkä halu olla terve.” 

-Aristoteles-

Päätösten tekemättömyys ja viivyttäminen johtaa elämiseen onnellisuuden korvikkeena, jossa meidät yhdistetään merkityksettömiin suhteisiin ihmisten kanssa, jotka tuottavat meille pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Siltikin me yhä pidämme heidät rinnallamme. Me sallimme sen uskollisuudesta ja yksinäisyyden pelosta, aivan kuten totesimme aikaisemmin.

Pitäisi olla selvää, että olemme jättäneet lapsuuden vuodet ja nuoruuden taaksemme. Ajan, jolloin emme käyttäneet suodattimia. Jolloin päästimme kenet tahansa elämäämme, koska halusimme kokea uusia kokemuksia ja tunteita. Kypsäksi kasvaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että olemme valikoivia ja haemme laatua ihmissuhteisiimme.

Pettymykset, vaikkei niitä edes tekisi tarkoituksella tai toistuvasti, antavat meille ajatusta siitä millaisia ihmiset ovat. Meidän täytyy toimia ja tehdä päätös, vaikka se sattuu tai ystävyyssuhde on kestänyt puolet meidän koko elämästämme. Koska jos se on vahingollista meille ja satuttaa tai särkee meidän sydämemme, se ei ole ystävyyttä.

Meidän täytyy oppia kuinka olla valikoivia ja arvostaa todellista ystävyyttä. Ystäviä, jotka ovat taianomaisia ja innostavia. Heitä, jotka opettavat meitä ja antavat meille osansa samalla kun me tuomme jotain heidän elämäänsä. Heitä, jotka auttavat meitä kehittymään paremmiksi versioiksi itsestämme.