Kuinka surunvalittelut kannattaa esittää?

Surunvalittelut osoittavat empatiaa ja rakkautta toista kohtaan – kyse on henkilön seuraamisesta tämän suruprosessissa. Mikä on sitten oikea tapa tehdä se?
Kuinka surunvalittelut kannattaa esittää?

Viimeisin päivitys: 15 toukokuu, 2021

Varmasti jokainen meistä on joskus osallistunut hautajaisiin joko siksi, että joku lähipiirissämme on kuollut, tai siksi, että seuraamme perheenjäsentä tai ystävää tässä prosessissa. Oli tilanne mikä oli, tuolloin meidän tehtävämme on kohdata seuraava tilanne: esittää surunvalittelut menehtyneen henkilön perheelle (tai ystäville). Voimme myös esittää surunvalittelumme, vaikka emme menisikään hautajaisiin, esimerkiksi nyt pandemian aikana. Mutta millä tavalla surunvalittelut kannattaisi esittää?

Voiko surunvalittelut esittää usealla eri tavalla? Ja mikä on kaikkein paras tapa tehdä se? Onko sama tehdä se puhelimitse kuin kirjallisesti? Mitä meidän pitäisi sen tekemisessä miettiä? Tässä artikkelissa haluamme jakaa joitakin ajatuksia surunvalittelujen tekemiseksi, vaikka tärkeintä on aina toimia rehellisesti, kuten tunnemme ja miten kunnioitamme ja ymmärrämme toistemme tuskaa. Kyse on yhteyden muodostamisesta toisen kipuun ja ystävällisen käden tarjoamisesta. Lisäksi vielä lopuksi puhumme joistakin tavoista, joiden kautta voimme osallistua toisen suruprosessiin.

Surunvalittelussa on kyse yhteyden muodostamisesta toisen kipuun ja ystävällisen käden tarjoamisesta

Miten esitän surunvalitteluni?

Miten esitän surunvalitteluni? Aluksi meidän on erotettava useita eri tilanteita toisistaan, sillä ei ole sama esittää surunvalitteluja kirjallisesti kuin vaikkapa puhelimitse tai henkilökohtaisesti.

Esitä surunvalittelut kirjallisesti

Jos valitsemme tämän tavan joko siksi että haluamme tai siksi että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, voimme välittää surunvalittelut toiselle kortin tai kirjeen kautta. Tällaiset kortit sisältävät yleensä kuvia yhdessä surunvalittelua välittävän tekstin kanssa ja kortin kanssa on tapana lähettää myös kukkia.

Jos päätät puolestaan kirjoittaa kirjeen, tällöin kirje on pidempi ja intiimimpi (kaikki riippuu toki siitä, millainen suhde sinulla on kyseiseen henkilöön), ja ne vastaavat enemmän siihen empatian tarpeeseen vainajan perheen kanssa, koska emme ole voineet saapua heidän rinnalleen tänä erittäin vaikeana aikana. Jos päätät esittää surunvalittelut kirjallisesti, voit näistä vaihtoehdoista toisen ottaen huomioon sen luottamuksen tason, joka sinulla on siihen henkilöön tai perheeseen, jonka tuskaan ja suruprosessiin haluat osallistua.

Esitä surunvalittelut puhelimitse

Jos joudut esittämään surunvalittelut puhelimitse (vaikka se ei kenties ole parasta näinä surun hetkinä) joskus meillä ei ole vaihtoehtoa. Surunvalittelut Whatsappin tai muun viestisovelluksen kautta ovat yleensä hyvin kylmiä, joten tässä tilanteessa kannattaa priorisoida puhelimen käyttöä ja tehdä surunvalittelut puhelun kautta.

Jos esität surunvalittelut puhelimitse, tärkeintä on kertoa rehellisesti, miltä sinusta tuntuu. Meidän pitäisi välttää “tyypillisiä” ja tyhjiä lauseita ja olla mahdollisimman vilpittömiä. Sinun ei tarvitse esittää toiselle pitkää litaniaa hienoja sanoja, sillä usein yksinkertaiset sanat, kuten esimerkiksi: “Olen pahoillani menetyksestäsi” tai “olen täällä, jos tarvitset”, riittävät varsin hyvin. Se, millä tavalla esität surunvalittelut puhelimitse riippuu myös siitä, millainen suhde sinulla on kyseiseen henkilöön.

Esitä surunvalittelut henkilökohtaisesti

Tämä on monille kenties vaikein, vaikka samalla meidän on jälleen kerran pyrittävä esittämään surunvalittelut luonnollisesti ja ilmaistava vilpittömästi niitä tunteita, joita tunnemme. Jos meidän on ilmaistava surunvalittelumme hautajaisten aikana, meidän tulisi odottaa läheisten olevan enemmän tai vähemmän vapaina vastaanottamaan ne ja valittava aika, jolloin näyttää siltä, että he ovat hieman rauhallisempia.

Surunvalittelujen esittämiseen ei ole “yhtä ja oikeaa” lausetta, vaikka tässä tilanteessa monet käyttävät tyypillisesti “olen pahoillani menetyksenne johdosta”. Voimme aloittaa surunvalittelujen esittämisen tällä lauseelle, mutta on myös tärkeää lisätä siihen jotain muuta, jotain mitä tunnemme, omien tunteidemme ja ajatustemme pohjalta.

Tässä kohtaa suosittelemme (aivan kuten me puhelimitse), kysymään vainajan läheisiltä, tarvitsevatko he jotain sekä tarjoamaan heille apuamme ja lohtuamme. Näitä sanoja voi seurata esimerkiksi halaus tai kädenpuristus riippuen taas siitä, millainen suhde meillä on suruprosessia käyvään henkilöön.

“Vaikka sanani eivät tuo lohtua, toivottavasti tiedät, että olen täällä sinua varten.”

Miten seurata toisen suruprosessia?

Surunvalittelujemme lisäksi meidän on usein kohdattava vielä monimutkaisempi tehtävä, joka on henkilön seuraaminen hänen suruprosessissaan. Tämä ei tarkoita vain hänen mielialansa nostamista, vaan kuten psykologi ja psykoterapeutti Luis Muiñon on ehdottanut: toisen rinnalla seisomista ja hänen suruprosessinsa seuraamista tämän omaan tahtiin.

Hänen mukaansa toisen ihmisen seuraamista ja tukemista tämän suruprosessin aikana ei ole yhtä ja oikeaa universaalia tekniikkaa, vaikka hän onkin ehdottanut seuraavaa: Parasta seuraa tarjoavat sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään ennakko-odotuksia. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Että sopeudumme siihen, mitä toinen henkilö tarvitsee: “Haluatko jäädä kotiin suremaan? Voimme sitten jäädä kotiin. Haluatko syödä? No, syödään. Haluatko juhlia? No, mennään sitten ulos.”

Ja tämä on todellisuudessa – vaikka se tuntuu niin yksinkertaiselta – kaikkein vaikeinta, sillä tässä onnistuaksemme meidän on unohdettava oma egomme ja odotuksemme, kaikki ne tekniikat, jotka toimivat meidän omassa tapauksessamme ja yksinkertaisesti tietää, miten sanoa “pysyn toisen rinnalla kaikessa, mitä hän tekee ja mitä hän tarvitsee”.

“Kumiefekti”

Toisaalta voimme myös turvautua niin kutsuttuun kumiefektiin, joka tarkoittaa sitä, että olemme yhteydessä toiseen ihmiseen, kuljemme hänen mukanaan, mutta samalla annamme hänelle myös tarvitsemansa tilan. Näin ollen, kun kyseinen henkilö tarvitsee meitä, olemme hänen rinnallaan, ja kun hän ei taas halua nähdä meitä, otamme häneen etäisyyttä.

Meidän on kunnioitettava toisen rytmiä, sillä mikään ei ole pahempaa kuin oman tilan tarvitseminen silloin, kun sitä ei anneta.

Surunvalittelut osoittavat empatiaa ja rakkautta toista kohtaan

Surunvalittelujen esittäminen: jotain hyvin henkilökohtaista

Nähtyämme joitakin neuvoja surunvalitteluista ja muista suruun liittyvistä ajatuksista on selvää, että tähän tehtävään ei löydy yhtä ja oikeaa kaavaa. Yksinkertaisesti se, mitä meidän tulee tehdä, on ottaa empatia käytäntöön ja ilmaista kiintymyksemme toista kohtaan. Joka tapauksessa surunvalittelujen ei pitäisi olla lainkaan tabu, eikä sen tarvitse olla mitään teennäistä tai liian yksityiskohtaista.

Kyse on siitä, että ilmoitamme henkilölle, että tunnemme hänen menetyksensä ja että seuraamme häntä hänen tuskassaan. Kun tunnemme suurta läheisyyttä tämän ihmisen kanssa, tilanne saa todennäköisesti meidät juttelemaan hänelle ja halaamaan heitä. Ja tämä tulee olemaan jotakin mahtavaa. Ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa emme ole näin läheisissä väleissä, voimme esittää surunvalittelumme sellaisilla sanoilla, kuten “olen pahoillani menetyksenne johdosta”, johon voimme liittää jonkun empatiaa välittävän eleen, kuten koskettamalla henkilöä olkapäähän tai puristamalla hänen kättään.

Ja ennen kaikkea, meidän ei tulisi koskaan huolehtia siitä, että muserrumme itse toisen henkilön kanssa tai hänet kohdatessamme: itku ja kärsimys ovat täysin ymmärrettäviä tunteita menetyksen edessä ja ovat osa jokaisen suruprosessia. Lisäksi ne ovat tapoja kertoa toiselle “olen täällä, tunnen samoin kuin sinä ja ymmärrän sinua“, ja jonka avulla voimme validoida heidän tunteitaan ja joka voi monissa tapauksissa tuntua jopa hieman tervetulleelta.

“Kun rakastamme ihmiset lähtevät tästä maailmasta, he eivät asu enää keskuudessamme, mutta ovat siirtyneet asumaan sisimpäämme.”

Se saattaa kiinnostaa sinua...
Mistä tiedän, olenko jo päässyt suruajan yli?
Mielen IhmeetLue se Mielen Ihmeet
Mistä tiedän, olenko jo päässyt suruajan yli?

Huolimatta siitä mitä luulemme, aina ei ole helppoa tietää, olemmeko jo päässeet suruajan yli. Nämä merkit voivat auttaa sen ymmärtämisessä.



  • García, J.A., Landa, V., Grandes, G., Mauriz, A. & Andollo, I. (2001). Cuidados Primarios de
    Duelo. El nivel primario de atención al doliente. Grupo de Estudios de Duelo de Vizcaya, Sestao, Vizcaya.
  • Pérez, P. (2006). Trauma, culpa y duelo. Hacia una psicoterapia integradora. Desclée de Brouwer.