Kuinka pärjätä myrkyllisen anopin kanssa
Vaikka on olemassa paljon myyttejä vihaisista ja valvovista anopeista (erityisesti miehen äiti), on olemassa myös joitain tosiasioita, joita todella tulee varoa. Ongelma ei kuitenkaan ole anopin, vaan hänen lapsensa (perheen isä tai äiti), joka ei tiedä miten jarruttaa äitinsä sekaantumista. Tällöin syntyy paljon konflikteja.
Itse asiassa suurin ongelma ei ole se, kun anoppi heittää ensimmäisen kiven, vaan se ettei mies tai nainen pysty puolustamaan puolisoaan.
Jos anoppia pyydetään rakastavasti olemaan sekaantumatta asioihin jotka eivät ensi kädessä koske häntä, hän ei todennäköisesti enää jatka toimintaansa.
Anopin ja vaimon välillä voi olla kateutta ja mustasukkaisuutta – kiistaa miehen rakkaudesta. Mutta viime kädessä ne, jotka lopulta taistelevat ja jopa eroavat, ovat puolisot.
Tietenkin tilastot osoittavat tämän pätevän useimmissa tapauksissa. Perhekuormitus voi johtaa muihin ongelmallisiin tilanteisiin ja jopa osoittaa perheen isän tai äidin puolelta kypsyyden puutetta, kun he alkavat vältellä vanhempiensa kohtaamista.
Vaikeat anoppisuhteet voivat näyttäytyä erilaisina käyttäytymismalleina. Äiti voi tuoda aikuiselle pojalleen ruokaa ja neuvoa hänelle kuinka hänen tulisi kasvattaa lapsiaan. Jos kyseessä on naisen äiti, voi tämä myös yrittää muuttaa asioita omassa tyttäressään tai ujuttautua asumaan pariskunnan kotiin (tai viettää paljon aikaa siellä). Kaikki on mahdollista.
Tällöin parin tulisi osoittaa siteensä todellinen vahvuus ja kypsyys. Heidän on osoitettava, ettei kolmansilla osapuolilla ole vaikutusta siihen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että anoppi olisi paholainen. Kuten aiemmin mainitsimme, kaikki riippuu siitä, kuinka paljon valtaa annamme anopillemme tai missä määrin hän saa sekaantua elämäämme.
Todelliset ongelmat alkavat, kun mies tai nainen ei kykene tunnistamaan tunkeutumista. Monissa tapauksissa poika syyttää kumppaniaan tietyistä kommenteista, ei kykene puolustamaan tovereitaan tai kohtaamaan äitiään, jne.
Ajatellaan, että anoppi saapuu aikuisen poikansa kotiin. Hän avaa välittömästi jääkaapin varmistaakseen, että pojalla on kaikki, mistä hän nauttii ja huomauttaa ruoista, jotka eivät ole hänelle terveellisiä. Tilanne voi yltyä jopa siihen, että anoppi alkaa valmistaa pojalleen hänen lempiruokaansa.
Vaimo suuntaa suoraan miehensä luokse ihmettelemään tapahtunutta. Sen sijaan että mies puhuisi äidilleen, hän toteaa vaimonsa vain liioittelevan. Hän sanoo äitinsä “haluavan vain auttaa” ja kehottaa vaimoa kuuntelemaan äidin mielipiteitä. Tämä perustuu pojan logiikkaan siitä, ettei äiti tee asioita tarkoituksella tai ole muuten vain ärsyttävä. Tähän asti tilanne kuulostaa varsin yleiseltä ja voisi tapahtua minkä tahansa pariskunnan kanssa.
Edellisen esimerkin mukaisesti anoppi tulee kuitenkin kotiin ja kertoo pojalleen tämän vaimon olevan epäjärjestelmällinen, ettei hän osaa laittaa ruokaa ja ettei hän “palvele” poikaansa kunnolla.
Mitä parin tulisi tehdä? Pojan tulisi puolustaa vaimoaan ja pyytää äitiään olemaan sekaantumatta elämäänsä, sillä he ovat jo tarpeeksi vanhoja huolehtiakseen itsestään. Mutta entä jos tätä ei tapahdu? Sitten jotain on pahasti vialla. Se, ettet halua satuttaa toisen tunteita on vain tekosyy, joka ei päde tilanteessa. On tärkeää, että suhtaudut asiaan varauksella.
Jos haluat pitää suhteesi kaukana tällaisista ongelmista, on parasta puhua asiasta anopin poissaollessa. Tee selväksi, ettei tilanne voi mennä enää yhtään pidemmälle. Analysoi aviomiehesi reaktioita tietääksesi paikkasi ja reaktiosi, mikäli ongelma alkaa paisua.
Näkökulmasta riippumatta varmista ettei äidin ja pojan (tai tyttären) välinen suhde hajoa. Sillä silloin todellinen sota voi päästä valloilleen.