Kuinka luoda läheisyyttä: kun kaksi sielua kohtaavat

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Noina intiimeinä hetkinä, kun näytämme toisillemme keitä me todellisuudessa olemme, meidän voi olla helpompi paljastaa kehomme kuin sielumme. Sielun paljastaminen tarkoittaa sitä, että on haavoittuvainen, näyttää pelkonsa, epävarmuutensa ja heikkoutensa. On kovin helppoa riisua vaatteensa, mutta vaikea poistaa meitä suojaava haarniska. Se on kuitenkin ainoa tapa saada yhteys toiseen aidolla ja rehellisellä tavalla. Tänään katsomme, kuinka läheisyys syntyy.

Läheisyys syntyy, kun kaksi sielua kykenevät tulemaan yhteen. Se tapahtuu silloin, kun matkaamme fyysisen kehon yli ja yhdistymme toisen ihmisen syvimpään osaan. Siitä hetkestä lähtien hyväilyt eivät enää kohdistu kehoon; ne keskittyvät toisen ihmisen persoonan eri puoliin. Paksut seinämme alkavat mureta, kun kumppani koskettaa niitä, ja voimme jakaa hänen kanssaan kaikkein syvimmät ajatuksemme ja tunteemme.

Mikä on avain sydämemme ympärillä olevaan haarniskaan? Mikä on salaisuus siihen, että kykenee näyttämään itsensä juuri sellaisena kuin on? Missä puolustuksemme lakkaa ja todellinen läheisyys alkaa? Sitä kutsutaan luottamukseksi.

Luottamuksen rakentaminen ihmissuhteissa on silta rehelliseen ja syvään yhteyteen.

Alussa voi olla vaikea rakentaa luottamusta, sillä se vaatii omien puolustusmekanismiemme kohtaamista. Sitten meidän on murrettava ne, yksi kerrallaan, tietäen että kaatuessamme kumppanimme nostaa meidät ylös. Tiedämme, ettei hän hylkää meitä kun näytämme todellisen itsemme, sillä aito luottamus syntyy hyväksynnästä.

Se voi olla vaikea prosessi, mutta ihmissuhde ei ala ennen luottamuksen muodostumista. Tässä rakkaustarinassa läheisyys on se turvamekanismi, joka innoittaa molempia osapuolia olemaan aidosti oma itsensä. Ilman velvoitteita, ilman yleisöä, vain kaksi sielua puhtaassa tilassaan.

Kuinka läheisyys luodaan? Vapauta itsesi pelosta

Epäilykset ja läheisyyden torjuminen on normaalia aluksi. Tunnemme itsemme haavoittuvaisiksi näyttäessämme todellisen itsemme. Kaiken tämän lisäksi on vielä sekin riski, ettei toinen tee samaa. Mitä tapahtuu, jos todella opimme tuntemaan toisemme emmekä pidä siitä, mitä näemme? Mitä jos minä jaan itsestäni kaiken, mutta en saa mitään takaisin? Mitä voisi tapahtua, jos avaisin sydämeni toiselle?

Aina on olemassa se mahdollisuus, että emme löydä etsimäämme toisesta ihmisestä. Mutta jos emme yritä, emme tiedä varmuudella olisiko hän todella hyväksynyt meidät. Löytääksemme kaipaamamme luottamuksen ja läheisyyden meidän on riisuttava naamiomme ja otettava riski. Jos emme tee sitä, meillä ei ole koskaan mahdollisuutta luoda aitoja ja vakaita ihmissuhteita. Emme koskaan kykene nauttimaan läheisyydestä muiden ihmisten kanssa.

Tällöin ympärillämme on vain pinnallisia suhteita, joita pitää yllä julkilausumaton kritiikki; seksisuhteita, jotka ovat puhtaasti fyysisiä, hiljaisuudessa kärsittyjä pelkoja, ihmisiä, joilla on seuraa mutta ei sidettä toisiinsa. On aika lakata muodostamasta suhteita toisiin pelon kautta, jos se ei ole sitä mitä haluamme. On aika olla vapaa, rohkea ja vahva, jotta löydämme sen minkä ansaitsemme.

Läheisyys on täynnä luottamusta ja yhteyttä. Älä pelkää sitä. Pelko pysäyttää meidät. Pelko suojelee meitä, mutta myös estää meitä kasvamasta ja muodostamasta siteitä muihin. Yksi huono kokemus ei tarkoita sitä, että se tapahtuisi uudelleen. Rohkeat eivät jää jumiin torjutuksi tulemiseen. He jatkavat yrittämistä ja pakottavat itsensä etsimään jotain parempaa.

Rohkeus näyttää todellinen minä

Rohkeus tarkoittaa sitä, että näyttää oman todellisen olemuksensa ja valitsee aitouden, jotta muut voivat nähdä meidät. Vasta silloin he todella tuntevat meidät, ja vasta silloin voimme olla varmoja siitä, että ympärillämme olevat ihmiset pysyvät siinä siitä syystä, että he rakastavat meitä sellaisina kuin me olemme.

Itsensä rakastaminen on avain luottamukseen, jota tarvitaan siihen ettemme anna periksi itsemme suhteen. Kun rakastamme itseämme, hyväksymme pelkomme, arvostamme itseämme, emmekä anna epävarmuuksien estää meitä näyttämästä maailmalle, keitä me todellisuudessa olemme.

Unohdetaan pelkkä kehojen välinen yhteys ja varmistetaan, että ne ovat sielumme jotka yhdistyvät. Laitetaan pelkomme syrjään ja ollaan vapaita löytämään itsemme ja toisemme. Ei enää naamioita, ei enää haarniskaa, ei enää epävarmuuksia. Opetellaan tuntemaan toisemme juuri sellaisina kuin me olemme.