Kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian erot

Kun puhumme dementiasta, viittaamme globaaliseen ja progressiiviseen kognitiiviseen heikentymiseen. Toisin kuin monet ihmiset ajattelevat, ikääntyminen ei ole näiden neurogeneratiivisten sairauksien syy, ja vaikka dementia voi olla seurausta jostakin perussairaudesta tai olla suorassa yhteydessä siihen, suoraa syy-yhteyttä ikääntymisen ja dementian välillä ei ole.

Itse asiassa 30 % Parkinsonin tautia sairastavista potilaista kärsii dementiasta, mutta samalla näemme, että 70 prosentilla tapauksista näin ei ole. Mutta ovatko kaikki dementiat sitten samanlaisia? Vastaus on kielteinen; dementiaa on kahta tyyppiä, jotka liittyvät eri diagnooseihin. Tästä syystä onkin tärkeää tutkia, mitkä ovat kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian erot.

1900-luvun alkupuoliskolla dementia merkitsi älyllistä heikentymistä. Vuonna 1987 yhdysvaltalainen APA American Psychological Association asetti diagnoosille yhden kriteerin. Kognitiiviseen heikentymiseen tuli liittyä muistin heikentymistä ja ainakin yksi seuraavista puutteista: kieleen liittyviä ongelmia eli afasiaa, omien liikkeiden ohjelmointiin liittyviä ongelmia eli apraksiaa tai ihmisten ja esineiden tunnistamiseen liittyviä ongelmia eli agnosiaa.

Alzheimerin tauti: kortikaalinen dementia

Kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian väliset erot alkavat sairauden sijainnista. Esimerkiksi kortikaalisen dementian prototyypistä eli Alzheimerin taudista löytyy temporoparietaalista kortikaalista eli aivojen kuorikerrokseen liittyvää hallitsevuutta (Gustafson, 1992). Siksi tämänkaltaisessa dementiassa esiintyy yleensä puutteita esimerkiksi lyhytaikaisessa muistissa, jaksollisessa muistissa sekä suullisessa sujuvuudessa.

Alzheimerin tauti ei kuitenkaan ole ainoa olemassa oleva kortikaalinen dementia; voimme mainita toisena hyvänä esimerkkinä puolestaan ​​Pickin taudista johtuvan dementian tai Lewyn kappale -taudin aiheuttaman dementian. Jälkimmäinen näistä on kolmanneksi yleisin kortikaalisen dementian syy, Alzheimerin taudin aiheuttaman dementian ja pään verisuoniin vaikuttavan dementian jälkeen.

Kortikaalisen dementian piirteistä

Otamme Alzheimerin taudin viitteeksi selittämään joitakin niistä vaikutuksista, joita kortikaalisella dementialla voi olla siitä kärsivän potilaan kognitioon. Voimme korostaa näistä seuraavia piirteitä:

• Vaikutukset lyhytaikaisen muistin tilaan. Lyhytaikainen muisti, johon ei käytännössä liity mitään kognitiivista toimintaa, osoittautuu tässä taudissa puutteelliseksi. Testit, kuten numeroiden amplitudi, tarjoavat tuloksia, jotka heijastavat sitä kognitiivista heikentymistä, joka yhdistetään usein dementian vakavuuteen.
• Jaksoittaisen muistin heikentyminen. Pitkäaikaisen muistin tapauksessa voimme havaita muutoksia jaksoittaisessa muistissa, kun kyse on kortikaalisesta dementiasta; tämä on itse asiassa yksi kortikaalisen dementian merkittävimmistä piirteistä. Jaksoittaisella muistilla viitataan ihmisen omaelämäkerrallisten tapahtumien säilyttämiseen liittyvään muistiin.
• Verbaalinen sujuvuus semanttisessa muistissa. Pitkäaikaisen muistin heikentymisessä myös verbaaliseen sujuvuuteen kohdistuu muutoksia, eli toisin sanoen kortikaalista dementiaa sairastavilla ihmisillä saattaa esiintyä suuria vaikeuksia sanojen tuottamisessa semanttisissa luokissa. Esimerkiksi, jos heitä käsketään luettelemaan sanoja jotka kuuluvat eläinten luokkaan, he suorittavat tämän tehtävän huonommin kuin jos heitä pyydettäisiin luomaan sanoja jotka alkavat tietyllä kirjaimella. Tätä tapahtuu, koska viimeksi mainittu tehtävä edustaa fonologista verbaalista sujuvuutta eikä semanttista verbaalista sujuvuutta.
• Ongelmat nimeämisessä. Verbaalisen sujuvuuden ongelmista lähtien voidaan ymmärtää, että kortikaalisesta dementiasta kärsivillä potilailla esiintyy ongelmia esineiden nimeämisessä. Siksi sellaisista tehtävistä, kuten semanttisista mielleyhtymistä (esimerkiksi tiikeri ja leijona tai koira ja kissa), suoriudutaan yleensä huonosti.

Parkisonin tauti: subkortikaalinen dementia

Kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian välisistä eroista voimme myös havaita, että subkortikaalinen dementia kehittyy sellaisilla aivojen alueilla kuten tyvitumakkeissa tai hippokampuksessa.

Tässä dementian muodossa esiintyy kognitiivisia muutoksia, siinä missä taas prefrontaali aivojen alue on kytkeytynyt massiivisesti subkortikaalisiin alueisiin, ja näiden muutokset johtavat aivokuoren toiminnalliseen sammumiseen.

Subkortikaalisista dementioista hyviä esimerkkejä ovat Huntingtonin tauti ja Parkinsonin tauti. Dementiaa ei kuitenkaan aina esiinny näissä kahdessa tilassa. Itse asiassa vain 20–30 prosentilla Parkinsonin tautia sairastavista potilaista täyttää riittävät diagnostiset kriteerit dementian diagnosoimiseksi.

Subkortikaalisen dementian piirteistä

Otamme tässä yhteydessä Parkinsonin taudin ja Huntingtonin taudin viitteiksi subkortikaalisen dementian pääpiirteiden määrittelemiseksi. Näin ollen sen muutamia tärkeimmistä piirteistä ovat:

• Motoristinen hidastuminen. Toisin kuin kortikaalisessa dementiassa, yksi subkortikaalisen dementian pääominaisuuksista on vakava motorinen häiriö, jolle on tunnusomaista liikkeen hidastuminen ja tasapainon menetys. Vaikka muistamme Parkinsonin taudin tai Huntingtonin taudin sen vapinasta tai koreasta, totuus on kuitenkin se, että molempiin subkortikaalisiin dementioihin liittyy niin hypokineesia (pieni liikkuvuus), akinesiaa (liikkumattomuus) kuin bradykinesiaa (hitaat liikkeet). Tätä havaitaan myös potilaan aikaisempaa ilmeettömissä piirteissä, sillä subkortikaalisen dementian myötä myös kasvojen liikkuvuus menetetään.
• Emotionaaliset muutokset. Kortikaalisissa dementioissa emotionaaliset muutokset voivat ilmetä taudin omasta oletuksesta johtuen. Subkortikaalisen dementian tapauksessa nämä salaperäiset muutokset persoonallisuudessa voivat kuitenkin tulla esiin jo vuosia ennen kuin itse dementia alkaa ilmaista itseään. Nämä ihmiset voivat olla esimerkiksi ärtyneitä tai apaattisia tai heidän seksuaalinen kiinnostuksensa voi kadota.
• Muistiin liittyvät muutokset. Subkortikaalisissa dementioissa toipumisessa on perusvaje. Suuri ero kortikaalisen dementian kanssa on se, että subkortikaalisessa dementiassa kykyä oppia uutta tietoa ylläpidetään pitkään.

Kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian vakavuus

Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö erot kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian välillä olisi huomattavat. Suurin ero, jonka voimme löytää, on sairauksien vakavuus ja niiden vaikutukset ihmisen jokapäiväiseen elämään. Vaikka kaikkia näiden kahden dementiatyypin aiheuttamista muutoksista ei olekaan tässä paljastettu, voimme kuitenkin havaita, että subkortikaalisessa dementiassa kognitiivinen heikentyminen ei ole niin suurta kuin kortikaalisessa dementiassa.

Kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian erot eivät rajoitu pelkästään kognitiivisen heikentymisen vakavuuteen. Nämä erot perustuvat myös muutamiin muihin oireisiin, joita subkortikaalisessa dementiassa ei esiinny; viittaamme toisin sanoen afasiaan, agnosiaan ja apraksiaan, mitä puolestaan kortikaalisessa dementiassa voidaan normaalisti havaita.

Yhteenveto: kaksi hyvin erilaista dementiaa

On tärkeää muistaa, kuinka suurimmat erot kortikaalisen ja subkortikaalisen dementian välillä löytyvät nimenomaan aivojen keskeisimmistä toimeenpanokyvyistä, muistista sekä kielestä. Kortikaalisessa dementiassa esiintyy toimeenpanokykyihin liittyviä oireita, kuten esimerkiksi vaikeuksia suunnittelussa tai ongelmanratkaisussa, vakavaa amnesiaa sekä kieleen liittyviä ongelmia eli afasiaa.

Subkortikaalisen dementian tapauksessa potilailla esiintyy jo alusta alkaen hyvin muuttuneita toimeenpanovalmiuksia, vain lieviä vaikutuksia muistissa sekä hyvää kielellistä ilmaisua, kenties jopa liiallisella tuotannolla. Molemmat dementiat kuitenkin vaikuttavat potilaan havaintokykyyn sekä spatiaalisiin kykyihin, sillä sekä kortikaalisessa että subkortikaalisessa dementiassa kummassakin kyvyssä voidaan nähdä muutoksia.