Kolme vaistoa, jotka harvoin pettävät

“Vaiston syvin olemus on se, joka itsenäisesti seuraa syystä riippumatta.”
-Charles Darwin-

“Kuinka tiesit sen?” “Se oli vaistoni, joka tiesi.” Kuulostavatko nämä sanat tutuilta?

Vaikka kun vaistomme ovat voimia, jotka kiistatta liitämme eläinkuntaan kuuluviksi, myös ihmiset kokevat niitä. Niiden merkitys on suurempi tai pienempi henkilöstä riippuen, mutta siellä ne ovat silti, ehkä hiipuvan heikkoina odottamassa tilaisuutta hypätä toimintaan.

Ehkä siitä syystä, että polveudumme eläimistä, meihin on jäänyt joitakin niiden monimutkaiseen käyttäytymiseen liittyviä merkkejä. Vaistot aktivoituvat ärsykkeen vaikuttamana tietyissä tilanteissa ilman, että voisimme välttää tai analysoida niitä.

Kaikki me olemme turvautuneet selviytymisvaistoihin hedelmöitymisestä lähtien. Voimme kiittää selviytymisvaistoja siitä, että voimme reagoida hyökkäykseen tai vaaraan. Milloin olemme vaarassa vahingoittua, hätävalot syttyvät ja vaistomme ottavat käskyvallan aivojen komentokeskuksessa. Samalla lopetamme toimimisen rationaalisesti tai tunteellisesti.

Kuinka voimme luokitella nämä toiminnot? Vaistomaiseksi. Lähtökohtaisesti reagoimme nopeasti, jotta voimme suojella itseämme kaikelta meitä vahingoittavalta. Niinpä vaisto on vastine, joka tulee meistä ilman ajattelua tai ilman sen tuntemista.

Intuition ja vaiston välillä on se tärkeä ero, ettei intuitio välttämättä aina kehity kaikille (vaikka se saattaa kuitenkin uinua jossain syvällä). Intuitio on kyky ymmärtää, tietää tai havaita jotain välittömästi.

Jos vertaamme itseämme tuhansia vuosia sitten eläneisiin esi-isiimme, tajuamme, että olemme “hiljentäneet” vaiston äänet. Ehkä siksi, että nyt me pyrimme olemaan rationaalisia tai tunteellisia ihmisiä.

Nykyajan yhteiskunta ei anna vaistoille sitä arvoa, jonka ne ansaitsevat. Ne mielletään eläimellisiksi, sellaisten olentojen ominaisuuksiksi, jotka eivät ymmärrä asioita tai eivät tiedä kuinka ilmaista itseään. Mutta se ei ole totta!

Joitakin vaistoja erityisesti ei tule sivuuttaa…

1. Vaaran tunne

Olet ehkä kokenut joskus jotain rinnassasi, ahdistuksen tunteen, jonka syytä et ymmärrä. Ehkä pian sen jälkeen olet reagoinut riittävän nopeasti, ettet ole jäänyt auton alle tai kompastunut kadulla.

Ajatteletko, että se on kohtalon aikaansaamaa? Vai aikaansaako sen hyvä onni? Tosiasiassa se tapahtuu, koska vaistosi suojaavat sinua. On hyvä huomioida kehon lähettämiä viestejä. Älä unohda sitä, että tiedostamattomalla on kyky tajuta vaara, jota tietoinen mieli ja aistit eivät tunnista.

2. Ensivaikutelma

“Se tyttö saa minut varpailleni.” Miksi? “En tiedä, mutta hänessä on jotain, josta en pidä.” Se ei johdu siitä, että olet paha tai ennakkoluuloinen ihminen. Vaistosi (tai intuitiosi) lähettää sinulle viestin, jota ei tule jättää huomioimatta.

Ensivaikutelmat toimivat myös silloin, kun todella pidät juuri tapaamastasi henkilöstä (ja en tarkoita nyt rakkautta ensisilmäyksellä, joka on eri asia). Tämä perustavanlaatuinen ja selittämätön prosessi on käyttökelpoinen silloin, kun pitää tietää kehen voi esimerkiksi luottaa. Jos se ei perustu stereotypiaan tai ennakkokäsitykseen, vaisto voi olla erittäin käyttökelpoinen silloin, kun pitää tunnistaa vaaralliset ihmiset.

3. Päätökset

Joka minuutti teemme päätöksiä. Jotkut niistä ovat helppoja, kun taas toisten päätösten tekeminen vie aikaa. Kun sinun täytyy tehdä päätöksiä, jotka todella tulevat muuttamaan elämääsi, älä epäile kuunnella vaistoasi. Sen antama osviitta voi olla hieman alkukantainen, mutta se on sinulle erittäin arvokas.

Lopulta meidän tulee kysyä itseltämme ovatko vaistot ja intuitiot luotettavia. Joskus voimme olla väärässä ja meidän tulee olla valppaita huomataksemme, milloin pitää korjata virheet. Teemme virheitä myös silloin, mikäli olemme ylirationaalisia.

Tutkimus viittaa siihen, että yli 90 % tapauksista, joissa vaistoa kuunnellaan, on kannattavaa. Voimme aina tehdä omat kokeet, joilla voimme varmistaa vaistojemme vaikuttavuuden.

Mitä olet mieltä? Otatko haasteen vastaan?