Kollektiivinen narsismi: ryhmät, jotka rakastavat itseään

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Roberto Muelas Lobato

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Narsismi on käyttäytymistä tai maniaa, jota esiintyy yksilöllisellä tasolla tai ryhmätasolla (kollektiivinen narsismi). Tämä adjektiivi on peräisin mytologisesta hahmosta nimeltä Narkissos. Tämä viittaa ihmiseen, joka on ylpeä omasta kauneudestaan, hän rakastaa itseään ja pitää omasta ulkomuodostaan huolta liikaa. Tämän myytin mukaan Narkissos on nuori, ainutlaatuisen kaunis mies, joka herättää intohimoa sekä kuolevaisissa että jumalissa. Tämä ei ole narsistille vastavuoroista, sillä hän ei kykene rakastamaan samoin toista ihmistä.

Nähdessään oman heijastuksensa vedessä, Narkissos on niin hurmaantunut, ettei hän voi lakata kehumasta itseään. Hän lakkaa pitämästä huolta omista perustarpeistaan, sillä hän on niin uppoutunut omaan kuvajaiseensa. Lopulta hän muuttuu kauniiksi, mutta pahalta haisevaksi kukaksi, narsissiksi. 

Kliininen narsismi

Narsismi yhdistetään suurisuuntaiseen, mahtipontiseen minäkuvaan. Narsistit ajattelevat, että he näyttävät paremmalta kuin muut, ovat fiksumpia kuin muut ja tärkeämpiä kuin muut. Täten he ajattelevat, että he ansaitsevat erityisempää kohtelua.

Narsismi on persoonallisuustyyppi, joka voi johtaa persoonallisuushäiriöön. Tämä häiriö vaikuttaa 1-2 %:iin väestöstä, ja se on yleisempi naisissa. Tähän häiriöön kuuluvat ominaisuudet vastaavat suurisuuntaista näkemystä itsestä, empatiaongelmia ja omavaraisuuden tunteita. Nämä yksilöt vaativat jatkuvaa ihailua ja huomiota. Nämä ominaisuudet ottavat heistä otteen, ja ne päätyvät aiheuttamaan tästä kärsivälle yksilölle kaikenlaisia ongelmia.

Narsismin aiheuttajat vaihtelevat, ja jotkut niistä ovat sosiaalisia. Narsismi on tavallisesti yleisempää kulttuureissa, jotka arvostavat yksilöllisyyttä ja profiloitumista. Tällainen narsismi soveltuu myös ryhmiin. Voidaksemme ymmärtää kuinka tämä tapahtuu, meidän on ajateltava rakkautta, rakkautta jota ryhmä tuntee itseään kohtaan. 

Ryhmän seuraaminen

Mutta mitä tapahtuu, kun narsismi on ryhmän jakama? Tavallisesti ihmiset kuuluvat aina eri ryhmiin: kansallisuus, sukupuoli, uskonto, jne. Näihin ryhmiin kuuluminen viittaa osallistumiseen, joka voi olla suurta tai pientä. Kun osallistuminen on suurta, sanotaan, että henkilö tuntee itsensä voimakkaasti osaksi omaa ryhmäänsä. 

Tiettyyn ryhmään samaistuminen merkitsee ryhmän sääntöjen hyväksymistä, olivat ne sitten selviä tai epäsuoria. Lisäksi ihmiset, jotka tuntevat voimakkaasti olevansa osa ryhmää, tulevat sisäistämään ryhmän arvot. Jos esimerkiksi ryhmän sääntöihin kuuluu tietyllä tapaa pukeutuminen, ryhmään kuuluvat jäsenet tulevat pukeutumaan sääntöjen mukaisesti.

Ryhmän säännöt ja arvot ehdollistavat joitain käytöksiä vahvikkeiden avulla. Tietyssä tilanteessa voimme toimia eri tavoilla. Mutta jos ryhmän säännöt määräävät tiettyä käyttäytymistä, sen jäsenillä on taipumusta toimia sen mukaisesti.

Kollektiivinen narsismi

Kuvitelkaamme, että puhumme jostain henkilöstä joka kuuluu ryhmään, johon hän samaistuu voimakkaasti. Jos tämä ryhmä arvostaa narsistisella tavalla toimimista, on todennäköistä että myös siihen kuuluva henkilö käyttäytyy narsistisesti. Itse asiassa kaikki ryhmän jäsenet, tai vähintäänkin he, jotka samaistuvat tähän ryhmään, käyttäytyvät kuin narsistit.

Tässä tilanteessa tämä ryhmä tai yhteisö on narsistinen. Tästä kehittyy se, mitä psykologit kutsuvat kollektiiviseksi narsismiksi. Kollektiivinen narsismi määritellään suureksi psyykkiseksi investoinniksi epärealistiseen uskomukseen, joka viittaa ryhmän liioitelluun suuruuteen. Samassa suhteessa kun henkilö voi ihannoida itseään, hän voi ihannoida myös sosiaalisia ryhmiä. Hän voi irtaantua täysin muista ryhmistä.

Kollektiivisen narsismin pimeä puoli

Yksi narsismin ominaisuuksista ovat mahtipontiset uskomukset ylemmyydestä, jotka voivat vaatia jatkuvaa ulkoista validointia. Kuvitelkaamme mielessämme vaikkapa henkilö, joka uskoo olevansa ylempiarvoinen kuin kaikki muut, ja hänellä on jatkuva tarve muistuttaa siitä muita. Kun näin ei tapahdu, kun muut ihmiset kritisoivat häntä ja epäilevät hänen suuruuttaan, lopputulos johtaa todennäköisesti raivoon. Tämä raivo voi tuoda mukanaan aggressiivisuuden ja väkivallan.

Kollektiivisessa narsismissa ryhmän jäsenet ajattelevat, että heidän ryhmänsä on paljon parempi kuin muut ryhmät. Jos muihin ryhmiin kuuluvat jäsenet eivät tunnista tätä, tulos tulee olemaan sama. Kollektiivisen narsismin ryhmä tuntisi itsensä uhatuksi, ja sen jäsenet reagoisivat raivolla. Tämä saattaa saada heidät turvautumaan väkivaltaan niitä kohtaan, jotka eivät tunnista heidän ylemmyyttään.

Lisäksi narsistiset ryhmät ovat usein todella herkkiä, ja he voivat havaita tai kuvitella joka kulman takana olevan uhkia. Kollektiiviseen narsismiin yhdistetään muihin ryhmiin kohdistuvat hyökkäykset, kun joku tähän narsistiseen ryhmään kuuluva jäsen huomaa, että muut ryhmät uhkaavat heidän imagoaan. Samaan aikaan kollektiivinen narsismi lisää tilanteiden kärjistymisen mahdollisuutta muiden ryhmien välillä. Nämä sisältävät erimielisyydet, yhteenotot, kiistat, jne. Se lisää myös todennäköisyyttä tulkita nämä tapahtumat uhkaavina.

Ratkaisu narsismiin

Me kaikki tunnemme ryhmiä, joilla on historiallisesti narsistisia piirteitä. Tunnemme myös niiden ryhmien seuraukset, joiden suuren vallan ohella heillä on myös harhakuvitelmia suuruudesta. Meidän ei tarvitse katsoa kauas menneisyyteen muistaaksemme Hitlerin seuraajien suorittamat rikokset.

Ratkaisu kollektiiviseen narsismiin on monimutkainen, sillä muutokset ryhmän sisällä voivat olla paljon herkempiä kuin muutokset yksilöllisellä tasolla. Yksikin virhe tässä näkökohdassa voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Kiintymys, empatia, ihmisläheisyys ja yritykset saada heidän ymmärtämään ettei kukaan ole ylempiarvoinen muihin verrattuna, ovat aina vaihtoehtoja, jotka saavat aikaan positiivisia tuloksia jos niitä sovelletaan oikein.