Kirje keholleni

On kulunut aikaa siitä, kun viimeksi keskustelimme. Kaipaan sinua kovin. Rehellisesti sanottuna, tuntuu aika oudolta aloittaa taas keskustelua kanssasi. Aivan kuin juttelisi ystävälle jota ei ole nähnyt aikoihin, mutta silti kaivannut hänen yhteystietojaan kovasti.

Elämä etenee hurjaa vauhtia ja tarvitsen aikaa kanssasi ollakseni tietoinen itsestäni. Tiedän, että olet siellä ja tiedän, että olen velkaa sinulle jokaisen liikkeeni ja ajatukseni. Ja kuitenkin, sinä tunnut välillä niin etäiseltä. Niin kuin mieleni toimisi omineen ilman minkäänlaista kehollista tukea.

En syytä sinua mistään, mutta tavallaan myös syytän. Olemmehan me sentään yhtä! Minä ja sinä olemme molemmat vastuussa tästä kaikesta. Me olemme mitä olemme emmekä yksinkertaisesti voi lakata katsomasta toisiamme uudelleen.

Tunnen sinut, vaikka välillä vieraantuisimmekin

Älä ajattele, etten muka kuulisi sinua. Älä ajattele, etteivät kaikki nuo huudot kantautuisi korviini. Vaikka välillä sivuutan sinut, kuulen ja tunnen sinut silti. Älä syytä minua siitä, sillä sinä teet välillä samoin myös minulle. Tiedämme molemmat, miltä tuntuu puhua ilman vastakaikua.

Joskus signaalisi valtaavat huomioni ja asiat ovat hieman vinksallaan. Sinä päätät miten liikun ja liikutan, minä päätän miten ajattelen ja tulen ajattelemaan. Ja vaikka asetatkin minulle vauhtini, minulla tulee aina olemaan viimeinen sana jokaisessa päätöksessä, jonka päätämme tehdä yhdessä.

Tiedän, että järkytän sinua. Tiedän myös, että haluat enemmän, sillä sitä minäkin haluan. Kaipaan aikaa kahdestaan kanssasi, mutta tässä suhteessa toisen on asetettava rajansa asioille.

Sinulle on aikasi ja paikkasi

Älä masennu. Vaikka välillämme vallitsee usein ymmärtämättömyys, emme kuitenkaan olisi mitään ilman toisiamme. Yhdessä voimme saavuttaa kaiken, voimme saavuttaa huipun. Ethän jätä minua matkamme varrella? Ilman minua, sinä olisit vain tyhjiö. Ja ilman sinua, minä olisin vain veltto. Välillä on vaikeaa löytää aikaa sinulle, sillä päiväni täyttyvät tekemisestä ja kalenterini pursuaa ylitse. Olet ääretön kärsivällisyys ja olen kiitollinen siitä, että olet valmis odottamaan minua, vaikka joskus se saakin sinut turhautumaan.

Vaikeuksista huolimatta yhteinen aikamme löytää kuitenkin aina paikkansa. Aika, jolloin kaikki valuu taas paikalleen ja aika, jolloin meidän ei tarvitse olla enää eksyksissä. Ikään kuin löytäisimme lopulta neulan heinäpellosta, joka on joutunut olemaan pellon uumenissa liian pitkään.

Jos katsot minuun, lupaan katsoa takaisin

Kun aikamme vihdoin sitten saapuu, alamme vähitellen olla taas omia itsejämme. Sillä aikaa kun minä tyhjennän pääni kaikista ajatuksista, sinä otat vaatteesi pois ja pysyt täysin peittelemättömänä. Hengitämme tilassa, jossa olemme ainoastaan kahden. Paljaana, täysin vapaina ruuduista häiritsemässä keskustelua. Jos puhut minulle, minä vastaan. Jos katsot minua, tuijotan sinua takaisin. Ja lopulta voin tuntea sinut kokonaan kaikessa loistossasi.

Kiehtoudun kaikesta sinussa: pehmeistä kosketuksista, pienistä kutituksista kaulassa ja merenomaisesta tyyneydestä. Mikään osa minussa ei halua menettää mitään osaa sinussa; ja nyt jopa pienimmätkin kohdat sinussa tuntuvat olevan tutkimisen arvoisia. Aivan kuin kaikki tämä tapahtuisi ensimmäistä kertaa elämässämme.

Yhdessäolomme on mahtavaa

Olet minulle kuin tulivuorenpurkaus. Ensin kaikki vaikuttaa rauhalliselta. Me pysähdymme jokaiselle laaksolle, jonka löydämme ja nautimme yhdessä aistiemme tuomista tuntemuksista.

Melu ja lämpötilan nousu kuitenkin osoittavat, että sisällä kuohuu; tulivuori elää ja sen tyyneys on vain eräänlainen kangastus. Ajoittain sen lämpö kohoaa liian suureksi ja liike tiheentyy. Maapallo varoittaa meitä sen välittömistä räjähdyksistä, jotka kääntävät suurimmankin kiven polttavaksi laavaksi.

Kun puhumme, ymmärrämme toisiamme. Lopputulos on usein jopa taianomainen. Olemme kokonainen keho ja mieli, olemme osa purkautuvaa tulivuorta. Ja yhdessä voimme saavuttaa kaikkia noita mahtavia asioita, joihin emme yksinämme pystyisi.

Rakas keho, kunnia on minun

Rakas keho, en voi luvata kirjoittavani sinulle useammin tai huomioivani aina sinua ansaitsemallasi tavalla. Jatkamme itsemme kadottamista haluamisen ja kyvykkyytemme välillä.

Mutta tulee aikoja, jolloin palaamme katsomaan ja kuuntelemaan toisiamme. Se voi tapahtua näiden sanojen jälkeen tai se voi tapahtua hieman myöhemmin. Ennemmin tai myöhemmin, täysin huomaamattamme, tulemme kuitenkin yhdistymään taas saman tietoisuuden aallolle.

Sinun ei tarvitse kiittää minua näistä sanoista, kunnia on täysin minun.