Kielletyt nautinnot: tunteiden ristiriita

Vaikka järkemmekin sanoo, että tiettyjen tekemistemme ei pitäisi saada meidät tuntemaan syyllisyyttä, joskus tämä tunne ottaa vallan. Mitä kiellettyjen nautintojen takana oikein piilee?
Kielletyt nautinnot: tunteiden ristiriita
Andrea Pérez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Andrea Pérez.

Viimeisin päivitys: 19 joulukuuta, 2022

Hävettääkö sinua myöntää, että olet koukussa siihen teinisarjaan, jossa on naurettava juoni ja näytteleminen on surkeaa? Rakastatko maapähkinävoi-kinkkuvoileipiä, mutta syöt niitä vain ollessasi yksin kotona, jotta kukaan ei arvostele sinua? Kerrotko ihmisille että rakastat lukemista, mutta jätät huomioimatta sen tosiasian, että pidät eniten keskiaikaisista romanttisista romaaneista? Onnittelut, olet “in” ja voit kertoa sosiaalisessa mediassa, että ne ovat sinun kielletyt nautintosi.

Viime aikoina termistä kielletyt nautinnot (engl. “guilty pleasures”) on tullut Internetissä suosittu. Se viittaa niihin hetkiin, toimiin, asioihin tai viihteeseen, jotka tuottavat sinulle iloa, mutta samalla saavat sinut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että tunnet niistä nautintoa.

Yleensä puhumme kielletyistä nautinnoista viitaten viihdetuotteisiin, ruokaan tai juomaan. Merkitys menee kuitenkin paljon pidemmälle. Loppujen lopuksi sekä nautinto että syyllisyys voivat tulla kaikista suunnista.

Mutta onko mahdollista, että jokin, joka tuottaa sinulle iloa, saa sinut myös tuntemaan syyllisyyttä? Miksi piilotat joitakin mieltymyksiäsi ja pidät ne yksityisinä? Voisiko joku loukkaantua vain siksi, että nautit jostain? Tekeekö se sinusta huonon ihmisen? Rationaalisesta näkökulmasta vastaus on yksinkertainen. Jos mieltymyksesi eivät satuta muita, sinun ei pitäisi tuntea niistä syyllisyyttä. Emotionaalisesti se on kuitenkin aivan eri asia.

Stereotypiat, ennakkoluulot ja odotukset: kielletyt nautinnot

Stereotypiat sinänsä eivät välttämättä ole huonoja. Ne auttavat yksinkertaistamaan ja luokittelemaan yhteiskuntaa ja valmistautumaan siihen, mitä saatamme löytää. Stereotypiat ovat joskus oikeita ja joskus vääriä, mutta ne ovat oikeastaan vain toinen kognitiivinen luokitusjärjestelmä. Yleisesti ottaen ne auttavat meitä yksinkertaistamaan elämäämme hieman.

Me kaikki teemme stereotypioita ja olemme kaikki stereotypioita. Ongelma syntyy, kun pidämme niitä pysähtyneenä ja liikkumattomana luokituksena. Siinä vaiheessa stereotypiat alkavat väistää ennakkoluuloja, ja sen mukana tulee negatiivisia konnotaatioita ja odotuksia.

Odotukset

Kun joku tai jokin luokittelee sinut tietyllä tavalla, sinun odotetaan toimivan tuon luokituksen mukaisesti. Jos esimerkiksi käytät Iron Maidenin ja AC/DC:n t-paitoja, on loogista, että pidät noista ryhmistä ja ihmiset luokittelevat sinut rokkariksi. He olettavat, että soittolistasi on täynnä puhdasta rokkia tai vastaavia musiikkigenrejä. He olettavat myös, että rokkarina käyttäydyt tietyllä tavalla, sinulla on tietty maku ja kiinnostuksenkohteesi suuntautuvat tiettyyn suuntaan. Ihmiset tekevät stereotypioita, luokittelevat ja luovat tiettyjä odotuksia sinusta.

Oletetaanpa, että tapaat ystäviäsi, yhdistät soittolistasi kaiuttimeen ja Mozart alkaa soimaan. Se on sellaista musiikkia, joka ei periaatteessa sovi siihen luokitteluun, jonka muut ovat sinulle antaneet. Oikeastaan se on musiikkityyli, jonka stereotypia on täysin päinvastainen kuin se, johon sinun oletetaan lokeroituvan.

Odotukset, jotka muut ovat luoneet ympärillesi, ovat murtuneet. Ystäväsi ovat yllättyneitä, he saattavat jopa esittää kommentteja, joihin et halua vastata. Syyllisyyden tunne alkaa nousta sinussa siitä, ettet ole sitä, mitä he odottivat sinun olevan. Joten painat seuraavaa painiketta toivoen, että seuraavana tulee kappale, joka ei saa sinua tuntemaan oloasi arvostelluksi kappaleen takia.

Rakastat kuitenkin Mozartia. Tämän musiikin kuuntelu tuottaa sinulle valtavaa iloa. Samanaikaisesti tiedät kuitenkin, että se ei sovi siihen, mitä muut sinusta olettavat. Tämä odotusten rikkominen saa sinut tuntemaan syyllisyyttä, kun kuuntelet Mozartia. Mozartista tulee siten kielletty nautintosi.

Syyllisyys varoittaa paheksunnasta

Tietyssä määrin me kaikki pyrimme sopeutumaan yhteiskuntaan. Siksi, olipa kyse yhdestä ryhmästä tai toisesta, suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa, voit etsiä yhtymäkohtia muissa ihmisissä. Haluat myös heidän pitävän sinusta. Tämän saavuttamiseksi projisoit itsestäsi tietyn kuvan, tietoisesti tai tiedostamatta. Pukeutumistapojasi, näyttelemistäsi tai makuasi käyttämällä kerrot muulle maailmalle, mikä houkuttelee ja kiinnostaa sinua.

Käytännössä ympärillesi syntyy muotti, johon yhteiskunnan pitää mahduttaa sinut ja johon sinä itse laitat jalat ja teet oman kuopan. Jos muottisi on joustava ja mukautuva, voit säätää sitä ilman suurempia ongelmia. Mutta jos se on kiinteä ja sillä on kovat ja liikkumattomat seinät, siitä ulos pääseminen voi aiheuttaa tunteita, jotka eivät ole erityisen miellyttäviä, kuten syyllisyyttä.

Syyllisyyden tunteet

Syyllisyys voi johtua siitä, että pelkäät ettet sovi siihen ryhmään, jossa olet. Tai pelostasi joutua ennakkoluulojen kohteeksi sen takia, mistä pidät ja mistä et. Saatat esimerkiksi pelätä, että joku pitää sinua yksinkertaisena ja pönttönä, koska pidät tosi-TV:stä. Loppujen lopuksi kukaan meistä ei halua kuulla paheksuntaa niiltä, joiden kanssa pyrimme sopeutumaan. Siksi, kun tunnet että se on vaarassa tapahtua, syyllisyys ilmenee sisäisenä hälytyksenä.

Siitä huolimatta syyllisyys, vaikka se on tunne, jota pidetään negatiivisena, ei ole aina pahasta. Itse asiassa syyllisyydellä on mukautuva luonne, joka auttaa sinua hallitsemaan itseäsi ja olemaan ylittämättä tiettyjä eettisiä ja moraalisia rajoja. Syyllisyyden ei pitäisi kuitenkaan rajoittaa sinua, kun kyse on niin triviaaleista ja harmittomista asioista kuin tietystä sarjasta, musiikkityylistä tai ruoasta pitäminen. Jos näin on, sinun pitäisi olla tietoinen siitä, että et ole vastuussa odotuksista, joita muilla on sinua kohtaan.

Riko muotti… tai älä riko

Jos kielletyt nautinnot aiheuttavat lamauttavalla tasolla sinulle syyllisyyttä ja alat lakata olemasta se kuka olet koska pelkäät ettet sovi joukkoon, kannattaa tarkistaa, missä määrin todella haluat sopeutua niiden ihmisten joukkoon, joilta piilotat mielipiteesi. Ehkä ei kannata ympäröidä itseäsi ihmisillä, jotka pitävät niin tärkeänä sellaisia triviaaleja asioita, kuten mistä telkkariohjelmista pidät, mitä musiikkia kuuntelet suihkussa tai mikä on lempiruokasi. Ehkä sinun pitäisi tarkastella omaa muottiasi ja laajentaa sitä ja antaa sille haluamasi muoto. Silloin sinulla on enemmän tilaa liikkua vapaammin ja turvallisemmin.

Muottia ei kuitenkaan tarvitse murtaa vasaralla. Itse asiassa olisi tekopyhää sanoa, että sinun ei tarvitse leimata itseäsi tai muita, kun kaikki pienillä sosiaalisilla ja tiedostamattomilla teoilla leimaamme ympärillämme olevia ja myös itseämme. Voit yksinkertaisesti vaihtaa kiinteän muotin toiseen joustavampaan. Ei ole huono asia, että sinulla on odotuksia, tai että muilla on niitä sinua kohtaan, kunhan olet tietoinen siitä, että ne voivat rikkoutua jossain vaiheessa ja että mitään pahaa ei tapahdu, jos ne rikkoutuvatkin.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Del Olmo, M. (2005). Prejuicios y estereotipos: un replanteamiento de su uso y utilidad como mecanismos sociales. En-clave pedagógica7.
  • Etxebarria, I. (2003). Las emociones autoconscientes: culpa, vergüenza y orgullo. EG Fernández-Abascal, MP Jiménez y MD Martín (Coor.). Motivación y emoción. La adaptación humana, 369-393.
  • Rojas-Marcos, L. (2010). El sentimiento de culpa. Aguilar.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.