Kehitysvammaisuuden sisällyttäminen: tehdään yhteiskunnasta vähemmän poissulkeva
Vaikka tässä artikkelissa käyttämämme termit ovatkin osa päivittäistä elämäämme, eivät ihmiset yleensä käytä niitä oikein tai asianmukaisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että kehitysvammaisuuden käsite on muuttunut ajan myötä ja yhteiskunta vaikuttaa olevan positiivisella tiellä sen sisällyttämisessä mukaan.
Sosiaaliset edistysaskeleet ovat auttaneet luomaan enemmän kontekstia ja näkyvyyttä toiminnallisesti erilaisia ihmisiä kohtaan. Tämä mielessä pitäen päätimme kertoa kehitysvammaisuuden käsitteen kehittymisestä.
Kehitysvammaisuus ei ole muuttumaton idea. Se muuttuu jatkuvasti ja riippuu ihmisen toiminnallisista rajoituksista sekä tuesta, jota he saavat ulkopuolisista lähteistä.
Siinä on myös pitkälti kyse tavasta, jolla ihminen pystyy olemaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Voimme vähentää eri kehitysvammaisuudesta kärsivien ihmisten toiminnallisia rajoituksia mukautuvan käytöksen avulla (Badía, 2014).
“Kehitysvammaisuudessa on kyse havainnoinnista. Jos osaat tehdä vaikka vain yhdenkin asian hyvin, joku tarvitsee sinua.”
-Martina Navratilova-
“Kehitysvammaisuuden” kehittyminen terminä
Jotta ymmärtäisimme, kuinka siirrymme kohti kehitysvammaisuuden sisällyttämistä, tulee meidän tietää enemmän sen historiasta. Aiommekin siis tarkastella Maailman terveysjärjestön (WHO) kehitysvammaisuuden luokittelujärjestelmien välisiä eroja. Haluamme myös käyttää hetken puhuaksemme “toiminnallisen erilaisuuden” konseptin alkuperästä.
1980 ICIDH
WHO loi 1980-luvulla ICIDH-vammaisuusluokituksen. Kehitysvammaisuutta pidettiin sairautena, joka koostui kolmesta eri tasosta:
- Vajaatoiminto. Sairauksista ja onnettomuuksista johtuvat pysyvät fyysiset seuraukset.
- Kehitysvamma. Vajaatoiminto, joka rajoittaa ihmisen aktiviteetteja.
- Esteisyys. Mikä tahansa vajaatoiminto tai kehitysvamma, joka rajoittaa tai estää täysin ihmisen kyvyn osallistua tai suoriutua tietyistä sosiaalisista rooleista, joita pidetään yleisesti ottaen normaaleina.
2001 ICF
Vuonna 2001 tästä mallista tuli ICF-luokitus.
- Kehitysvammaisuus on laajakäsitteinen termi kaikille terveysongelmille ja muille hyvinvointiin liittyville tekijöille.
- Se poisti termit vajaatoiminto ja esteisyys sekä vajaatoiminto-kehitysvamma-esteisyyskäsitteen.
- Sen mukaan kehitysvamma on terveydentila. Toisin sanoen, kyseessä on sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa vajaatoimintoon, aktiivisuuteen (rajoitukset), ja/tai osallistumiseen (rajoitukset) liittyviä toiminnallisia ongelmia yhdessä ympäristön tai henkilökohtaisten aiheyhteyksien lisätekijöiden kanssa.
Vuonna 2005 syntyi “toiminnallisen erilaisuuden” käsite. Se oli Assisted Living Forum -terveysjärjestön markkinoima. Kuten Rodríguez ja Ferreira (2010) totesivat, tämän konseptin tavoitteena oli siirtyä pois ihmisten perinteisesti käyttämästä negatiivisesta terminologiasta.
Jotkut ihmiset, mukaan lukien espanjalainen CERMI-järjestö, ovat kieltäytyneet “toiminnallisen erilaisuuden” termistä suosien muita konsepteja. Sen sijaan, että sanotaan esimerkiksi “kehitysvammainen ihminen”, on heidän mielestään parempi käyttää esimerkiksi termiä “kehitysvamman omaava ihminen”.
CERMI-järjestön mukaan suurin osa kehitysvamman omaavista ihmisistä sekä kyseisessä liikkeessä mukana olevat ihmiset ovatkin hylänneet termin “toiminnallinen erilaisuus”. He sanovat, että he eivät tunnista itsessään termiä, jolla ei ole mitään laajalle levinnyttä sosiaalista hyväksyntää.
Kehitysvammaisuuden poissulkemisesta sisällyttämiseen
On useita eri asioita, jotka on syytä mainita sisällyttämisen, poissulkemisen ja kehitysvamman/toiminnallisen erilaisuuden yhteydessä. Tässä niistä muutamia:
Sisällyttäminen
Tässä liikkeessä on kyse ihmisen oikeudesta itsemääräämisoikeuteen ja osallistumiseen. CILSAn mukaan tämä malli perustuu siihen ajatukseen, että yhteiskuntamme täytyy antaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille ihmisille.
Toisin sanoen, yhteiskunnan vastuulla on varmistaa, että ihmiset voivat elää ja kehittyä samanlaisten mahdollisuuksien kanssa kuin kaikki muutkin. Jos yhteiskunta ei aseta rajoja ja edistää eri ympäristöjen välistä vuorovaikutusta, pitäisi kehityksen ja tasa-arvoisuuden olla helposti saavutettavissa.
Yhdentyminen
Tässä mallissa on kyse erityistarpeita tai erilaisia kykyjä omaavien ihmisten pitämisestä yhdenvertaisina. Nykyään “hyväksymme” muut ihmiset, mutta koemme heidät silti erilaisina. Vaikka he voivatkin olla osa yhteiskuntaamme, täytyy heidän mukautua heitä ympäröiviin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ei ole täysin sisällyttävä.
Erottelu
Tässä näkökulmassa kehitysvamman omaavia ihmisiä pidetään ihmisinä, jotka tarvitsevat erityishuolenpitoa tai erityisen asuinympäristön. Kyseessä on malli, johon kuuluu ihmisten syrjintää sekä joidenkin heidän perustarpeidensa pois ottamista. Tässä tapauksessa he eivät edes ole osa yhteiskuntaa. He elävät sen ulkopuolella, syrjäytyneessä maailmassa.
Poissulkeminen
Tässä mallissa joitakin ihmisiä pidetään normaaleina ja joitakin epänormaaleina. Kehitysvammaisuuden omaavat ihmiset ovat siis tietenkin yhteiskunnan syrjäyttämiä. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta olla osa sitä.
Sosiaalisten edistysaskeleiden ansiosta olemme siirtyneet viime vuosien aikana yhä lähemmäksi todellista kehitysvammaisuuden sisällyttämistä. Älä koskaan unohda sitä, kuinka tärkeää hyvä kasvatus on, kun halutaan ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on samat oikeudet. Loppujen lopuksi olemme kaikki ihmisiä ja me kaikki ansaitsemme olla onnellisia ja elää tyydyttävää elämää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Badía, M. Psicología de la Discapacidad. Universidad de Salamanca. 2014
Díaz, S. R., & Ferreira, M. A. (2010). Desde la dis-capacidad hacia la diversidad funcional. Un ejercicio de dis-normalización. Revista internacional de sociología, 68(2), 289-309.
García, M. G., Corona, D. G., López, C. B., & Barberá, C. G. (2009). De la exclusión a la inclusión: una forma de entender y atender la diversidad cultural en las instituciones escolares. Revista psicopedagogia, 26(79), 108-123.
Pantano, L. (2014). La palabra ‘discapacidad’ como término abarcativo. Observaciones y comentarios sobre su uso.
Romañach, J., & Lobato, M. (2005). Diversidad funcional, nuevo término para la lucha por la dignidad en la diversidad del ser humano. Foro de vida independiente, 5, 1-8.