Käytämmekö narsistin leimaa väärin?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Kun kuulet sanan “narsistinen”, ketä ajattelet? Ehkä kollegaa, joka pyrkii huipulle keinolla millä hyvänsä? Äitiä, joka järjestelmällisesti jättää huomioimatta lastensa tarpeet? Ystävää, jolle valehtelu on yhtä luonnollista kuin hengittäminen?
Me kaikki elämme ongelmallisten ihmisten kanssa, eivätkä he kaikki täytä tämän psyykkisen sairauden kliinisiä kriteerejä. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin sellaiset termit kuten “myrkylliset ihmiset” tai “gaslighting” on normalisoitu. Lisäksi käytämme keskusteluissamme jatkuvasti termiä narsismi. Käytämme sitä kuvaamaan lukemattomia ihmisiä ympäristössämme. Meillä on tapana nähdä maailma täynnä narsisteja.
Jotkut sanovat, että vain ne, joilla on ollut epäonnea tavata narsisti, ymmärtävät, millaisia he ovat. Toiset ajattelevat, että se on edelleen alidiagnosoitu tila. Oli tapaus mikä tahansa, termin “narsismi” umpimähkäinen käyttö vähättelee tämän persoonallisuushäiriön todellista vaikutusta.
Joillakin ihmisillä on narsistisia piirteitä. Itse asiassa olemme kaikki jossain määrin narsistisia. Mutta psyykkinen tila itsessään sisältää joukon laajempia, ongelmallisempia ja haitallisia ulottuvuuksia, jotka jäljittelevät tietyn psykologisen pahanlaatuisuuden. Eikä tämä häiriö ei ole niin yleinen kuin luulisi.
Ei ole sopivaa käyttää sanaa “narsisti” halventavana terminä. Se vie meidät kauas itse persoonallisuushäiriöstä ja sen ymmärtämisestä.
Narsismi ei ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö
Monet potilaat tulevat psykologiseen terapiaan, koska he ovat joutuneet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen hyväksikäyttämäksi. Ihmiset, joilla on tämä psyykkinen sairaus, aiheuttavat yleensä vahinkoa heidän kanssaan asuvien ihmisten mielenterveydelle.
He jättävät jälkeensä psykologisia vaikutuksia ja voivat jopa aiheuttaa traumoja. Lisäksi itse narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät joutuvat yleensä kohtaamaan vaikeita olosuhteita, kuten yksinäisyyttä, riippuvuuksia ja masennusta.
Siksi on tärkeää ymmärtää, että narsismi ei ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Vaikka se saattaakin kuulostaa yllättävältä, me kaikki manipuloimme, valehtelemme, yritämme piilottaa puutteemme ja tehdä kyvyistämme merkittävämpiä kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Lisäksi halu olla huomion keskipisteenä voi tiettyinä aikoina vallata meidät. Me kaikki voimme myös tuntea kateutta ja joskus jopa olla hieman ylimielisiä.
Ongelma ilmenee, kun kaikki nämä ominaisuudet näkyvät yhdessä (lisättynä muihin) ja ovat vakaita ajan myötä. Itse asiassa narsistinen persoonallisuushäiriö voi olla vakavaa tai vähemmän vakavaa. Tämä tarkoittaa, että jotkut ovat hyvin toimivia ihmisiä, jotka tästä tilasta huolimatta voivat sopeutua ja pärjätä hyvin yhteiskunnassa.
Ongelma kuitenkin kärjistyy, kun heillä on pahanlaatuinen narsismi.
Nykypäivän selfieiden, vaikuttajien ja sosiaalisen median kulttuurissa on aivan liian yleistä leimata käyttäytymismalleja narsistisiksi. Tämä vähättelee niitä, joilla on kyseinen sairaus.
Tämän häiriön esiintyvyys on 0,5–5 prosenttia väestöstä
Narsistin leiman väärinkäyttö ei ole sopusoinnussa todellisuuden ja tieteellisen kirjallisuuden kanssa. The American Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että narsistisen persoonallisuushäiriön ilmaantuvuus on 0,5-5 prosenttia väestöstä. Tämä luku on pysynyt samana vuosien ajan.
Narsistinen persoonallisuushäiriö esiintyy yleensä yhdessä muiden kliinisten ongelmien kanssa. Esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön, epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön, huomionhakuisuuden, skitsotyyppisen, passiivis-aggressiivisen jne. tilojen kanssa.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat valehtelijoita sekä itsekkäitä ja petollisia yksilöitä. He osoittavat todella ongelmallista käyttäytymistä, joka on haitallista sekä heidän ympäristölleen että heille itselleen.
Narsismi ei ole aina negatiivista. Jotkut ominaisuudet voivat hyödyttää meitä tiettyinä aikoina. Sitä vastoin narsistinen persoonallisuushäiriö on selkeimmillään vahingollinen ja vaarallinen.
Narsistin leimaa ei saa käyttää kevyesti
Narsistisen persoonallisuushäiriön voi diagnosoida vain erikoistunut ammattilainen. Se on kliininen tila, joka sisältyy DSM-V:n (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja) B-ryhmän häiriötä käsittelevään osioon.
Narsistin leiman antaminen halveksuvalla tavalla vain siksi, että et pidä ihmisestä tai hän häiritsee sinua, on virhe. Kuten jo mainitsimme, meillä kaikilla on narsistisia piirteitä. Itse asiassa joskus tämä käyttäytyminen hyödyttää meitä, koska se saa meidät saavuttamaan jotain ja olemaan kunnianhimoisempia.
Tervettä narsismia on olemassa, eikä kaikilla, joilla on jokin narsistinen piirre, ole mielenterveysongelmia. Esimerkiksi emotionaalisesti kylmällä äidillä ei välttämättä ole narsistista persoonallisuushäiriötä.
Veljelle, joka haluaa olla huomion keskipiste, ystävälle, joka ottaa paljon selfieitä, kollegalle, joka haluaa saada ylennyksen, tai professorille, joka haluaa niittää mainetta, ei pidä antaa narsistin leimaa.
Kunnianhimoa, empatian puutetta, turhamaisuutta ja itsekkyyttä on aina ollut ja tulee aina olemaan, samoin kuin ihmisiä, joiden kanssa on vaikea elää. Siksi sinun ei pitäisi olla ennakkoluuloinen tai saatat huomata aliarvioivasi niitä ihmisiä, jotka todella ovat vaarallisia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Caligor E, Levy KN, Yeomans FE. Narcissistic personality disorder: diagnostic and clinical challenges. Am J Psychiatry. 2015 May;172(5):415-22. doi: 10.1176/appi.ajp.2014.14060723. PMID: 25930131.
- Ronningstam E. An update on narcissistic personality disorder. Curr Opin Psychiatry. 2013 Jan;26(1):102-6.
- Ronningstam E. Narcissistic personality disorder: a current review. Curr Psychiatry Rep. 2010 Feb;12(1):68-75.
- Ronningstam E. Narcissistic personality disorder in DSM-V–in support of retaining a significant diagnosis. J Pers Disord. 2011 Apr;25(2):248-59.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.