Kaunis, vapaa, hullu nainen

“Nainen: ei alistuva eikä omistautuva, haluan sinun olevan kaunis, vapaa ja hullu.” Näin joku sanoi joskus, lause joka onneksi teki historiaa. Valitettavasti meidän pitää silti muistuttaa itseämme tästä lauseesta, ja todellisuudessa olemme vielä pitkän matkan päässä siitä, että tästä viestistä tulisi valtavirran asenne.

Ei ole kyse miehistä ja naisista, vaan paremminkin kunnioituksesta maailmaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Meidän tulisi siirtää syrjään stereotypiat, jotka ylläpitävät ajatusta että naisen pitäisi hyödyntää kehoaan, jättää huomiotta omat tarpeensa ja tehdä uhrauksia uupumukseen saakka.

Meidän tulee lakata ruokkimasta ajatusta siitä, että naisten pitäisi olla sopeutuvaisia, ilman omia odotuksia ja tarpeita. Tämän päivän naisen tulisi parantaa naiseuden asemaa, vapauttaa itsensä laatikosta, joihin jopa he itse itsensä työntävät, ja vaatia takaisin oikeus elää kuten he haluavat.

Naiseuden sankaritarina

Kuten Alicia Giménez Bartlett sanoi, “tämän päivän nainen ei tarvitse ketään joka asettaa hänet toiseksi.” Mutta todellisuudessa naisena oleminen miesten johtamassa maailmassa ei ole aina helppoa, sillä meihin on syöpynyt voimakkaita ideoita, jotka voivat olla tuhoisia.

Naisilla on sama henkilökohtainen voima, sama kapasiteetti tuntea, muokata tulevaisuuttaan, luoda ja muuttaa sosiaalisia rakenteita kuin miehilläkin.

Miehet ja naiset ovat yhtä ainutlaatuisia ja itsenäisiä. Siitä huolimatta patriarkaatti ilmenee lukuisina eleinä, sanoina, kuvina, arvoina, ajatuksina ja uskomuksina, jotka ovat pohjana sekä fyysiselle että psyykkiselle alistamiselle.

Nykyään on kuitenkin miljoonia miehiä ja naisia, jotka taistelevat tasa-arvon puolesta, sillä huolimatta sukupuolten välisistä eroista, me kaikki ansaitsemme saman arvostuksen ja mahdollisuudet.

Valitettavasti naiset kantavat painavaa taakkaa ja joutuvat usein kritiikin kohteeksi käyttäytymisensä vuoksi.

“Naisen paras vaihe alkaa silloin kun hän lakkaa odottamasta, että mies tai jokin ulkopuolinen voima tuo hänelle onnen, kun hän arvostaa ja rakastaa itseään, ja kun hän ei menetä arvokkuuttaan minkään vuoksi tässä maailmassa, ei vaikka tämä tarkoittaisi yksin olemista.”

-Karla Galleta-

Alistettuna oleminen sellaisen yhteiskunnan uskomuksille, joka ei ole edes tietoinen omasta epätasa-arvostaan, sukupuolten välisestä väkivallasta ja naisen esineellistämisestä, tekee meidät haavoittuvaiseksi äärimmäiselle ahdistukselle, masennukselle, päihderiippuvuudelle ja muille haitallisille käytösmalleille.

Paras puolustus on rakentaa itsetuntoa, ottaa tärkeitä rooleja maailmassa, ja lakata uskomasta että meidän pitää uhrata identiteettimme perheidemme vuoksi.

Jo riittää syyllisyyden tunteminen siitä, ettemme “tee kaikkea”; jo riittää se, ettemme luota omaan arvoomme ja kykyihimme; jo riittää se, ettemme anna itsellemme aikaa rentoutua; jo riittää se, että jätämme huomiotta tunteemme; jo riittää se, että tunnemme velvollisuuden tunnetta miellyttää; jo riittää laittautuminen vain laatikkoon sopiaksemme.

Aloitetaan itsestämme. Lakataan olemasta passiivisuuden, tottelevaisuuden, toisten palvelemisen, kodin hoitamisen, velvollisuuksien ja vanhemmuuden, hyvän vaimon mielikuvan, kehomme esineellistämisen, alistamisen ja kärsivällisyyden orjia…

Etsitään henkilökohtaista vapautta ja identiteettiä. Asetetaan sivuun naisellinen identiteettimme ja lakataan normalisoimasta alistavia tekoja, asenteita, odotuksia ja arvostelua vain siksi, että synnyimme naisiksi. Olkaamme vapaita, hulluja, kauniita sydämessämme, kuten kuka tahansa muu ihminen, kuka tahansa muu henkilö.