Käsien peseminen ei puhdista omaatuntoasi
Raamatun evankeliumin mukaan Pontius Pilatus sanoi ne sanat, jotka päättivät Jeesuksen kohtalon kyläläisten käsissä. Kun hän niin teki, hän kiisti osallisuuden minkäänlaisesta vastuusta tapahtuneeseen liittyen. Käsien peseminen etäännytti hänet päätöksen seurauksilta ja minkäänlaisesta osallisuudesta tapahtuneeseen.
Ilmaisu “käsien peseminen”on välittynyt ajan mittaan ja siitä on muodostunut osa meidän jokapäiväistä puhettamme. On normaalia käyttää sitä negatiivisessa sivumerkityksessä: “pesen käteni” tai toisin sanoen ” kiellän minkäänlaisen osallisuuden mihinkään tapahtuneeseen. Vapautan itseni jo ennakkoon.” Niinkuin jo tiedämme, sitä käytetään erityisesti silloin jos joku on tietoinen siitä, että on suuri paine valita yksi tietty mielipide monista vaihtoehdoista.
Siksi se on niin turhauttavaa: käsiesi peseminen on raukkamaisuuden teko, joka jättää kaiken painon muiden ihmisten hartioille. Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ihmiset aina maksavat siitä. On todennäköistä, että taakka nostetaan vain hetkellisesti, sillä ihmisen omatunto ja käytös on näin tahrattu.
On helpompaa välttää vastuuta kuin seurauksia
Jokaisen päätöksen takana on joku, jota pitäisi voida pitää vastuussa sen tekemisestä. Muuten olisi hyvin monimutkaista tehdä vastuullisia ja eettisiä päätöksiä. Tämä on jotain mistä me olemme kaikki tietoisia. Kun me löydämme itsemme monimutkaisista tilanteista, meitä houkuttaa jakaa paino päätöksestä, jota me emme halua tehdä.
Näissä tapauksissa perhe- ja työympäristöissä yleisissä tapauksissa, ihmiset välttelevät päätöksentekoa, ratkaisujen etsimistä tai tilanteiden kohtaamista; siihen tarvitaan vähemmän vaivaa ja se on helpompaa. Mutta nämä ihmiset unohtavat, että joko käytöksen tai luvan kautta he ovat edelleen osallisia ongelmaan ja seurauksiin, joita siitä seuraa.
Toisin sanoen piittaamattomuuden näyttäminen jotain sellaista kohtaan, joka lepää heidän harteillaan ei vapauta ketään mistään ja itse asiassa he saattavat menettää jopa yöunensa sen takia. Omatunto on arvokas tuomari, joka arvioi käytöstä ja sanelee oman päätöksensä.
Tieteellinen koe
Niinkuin uutisasema ABC raportoi, tutkimukset osoittavat että käsiemme peseminen (kirjaimellisesti) konfliktin täyteisen hetken jälkeen vähentää ahdinkotilaa ja voi luoda tunteen oikeutuksesta omalle käytöksellemme. Vesi näyttää auttavan syyllisyyden ja katumuksen tunteisiin. Michiganin yliopisto teki tutkimuksen, joka todisti tämän.
He antoivat ryhmälle ihmisiä kokoelman CD-levyjä ja laittoi heidät järjestämään ne omien mieltymystensä mukaan. Jälkikäteen heille kerrottiin, että he voisivat pitää niistä joko sen, jonka he olivat laittaneet sijalle viisi tai sen, jonka olivat laittaneet sijalle kuusi. Seuraavaksi puolet osallistujista pesi kätensä saippualla ja toinen ryhmä tutki saippuapurkkia. Kun he olivat valmiita molemmat ryhmät järjestivät CD-levyt uudelleen.
Ne jotka pesivät kätensä pitivät CD-levyjen alkuperäisen järjestyksen, samalla kun ne jotka eivät olleet pesseet käsiään laittoivat valitsemansa DC-levyn korkeammalle sijalle ja sen jonka olivat hylänneet lähemmäs loppupäätä.
Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että ne jotka olivat pesseet kätensä eivät tarvinneet oikeutusta päätöksille, joita he olivat tehneet kahden CD-levyn välillä, kun taas ne jotka eivät olleet pesseet käsiään järjestivät levyt uudelleen, koske he tarvitsivat oikeutuksen päätökselleen. He sijoittivat uudelleen sen, minkä he olivat valinneet pitää paljon korkeammalle tasolle kuin sen, jonka he olivat päättäneet hylätä.
Käsien peseminen ei tee niistä puhtaita
Aivan niinkuin tutkimuksessakin, veden käytön voi löytää uskonnollisista yhteyksistä. Se on sielun puhdistuksen symboli, joka auttaa vapauttamaan synneistä. Joten on todennäköistä, että Pontius Pilatuksen sanat eivät ainoastaan poistaneet häntä vastuusta, vaan ne myös vähensivät hänen katumustaan asian suhteen.
Kuitenkaan käytännössä käsien peseminen ei aina tee niistä puhtaita. Me olemme kaikki tehneet virheitä, joista haluaisimme irrottaa itsemme, jopa vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli musertavaa. Mutta totuus on että jälkikäteen päätös seuraa meitä kuin painava lasti, jonka kanssa meidät täytyy jatkuvasti taistella.
Huono omatunto on kuin huono ystävä, josta on lähestulkoon mahdotonta päästä eroon. Moraali ja etiikka osoittavat meille, että me emme ole toimineet oikealla tavalla ja se ei anna meidän nukkua rauhassa, jopa siihen pisteeseen missä emme kykene löytämään sisäistä rauhaa. Kun omatunto on tahrainen, se opettaa meitä kasvamaan virheidemme kanssa, harjoittamaan solidaarisuutta ja uudistamaan omat arvomme.