Kärsimättömät ihmiset haluavat kaiken tässä ja nyt

14 joulukuu, 2019
Kärsimättömyys tekee elämästä kiireisen, siinä on turhautumisen makua ja siihen liittyy usein muita ulottuvuuksia, kuten vihaa ja onnetonta oloa. Kärsimättömien ihmisten kanssa eläminen ei ole helppoa, mutta onneksi tämän psykologisen todellisuuden käsittelemiseksi löytyy erilaisia strategioita.
 

Kärsimättömät ihmiset ovat niitä, joissa asuu jatkuva turhautuminen. Mikään ei tyydytä heitä, ja jos tyydyttääkin, kyseinen tyytyväisyys on yhtä lyhytaikaista kuin ahdistunuttakin; he tarvitsevat aina yhä suuremman annoksen. Harvat olotilat ruokkivat tällä tavalla niin negatiivisia tunteita kuin rinnakkaiseloon liittyviä vaikeuksia.

Suurin osa meistä tuntee varmasti jonkun, joka omaa tämänkaltaisia ominaisuuksia. Lisäksi voimme jopa tunnistaa itsessämme tuon kärsimättömän temperamentin, jonka hallitseminen vaatii niin paljon. Mitä tällaisessa emotionaalisessa ja psykologisessa pyörteessä eläminen oikein on? Se merkitsee esimerkiksi elämistä suuren ahdistuksen ja stressin tilassa.

Brittiläinen kirjailija John Ruskin on sanonut, että toivokkuus lakkaa olemasta onnellisuutta silloin, kun siihen liittyy kärsimättömyyttä. Siksi meillä onkin edessämme ulottuvuus, joka rajoittaa hyvinvointiamme ja joka tietyllä tapaa myös estää yhdessä elämisen muiden ihmisten kanssa. Kärsimättömyyden hallitseminen sekä seesteisemmäksi, kärsivällisemmäksi ja keskittyneemmäksi ihmiseksi muuttuminen voivat auttaa meitä saavuttamaan hyvinvoinnin.

“Tavallinen ihminen ryhtyessään toimeen, pilaa sen kiireellisyydellään asian päättämiseksi.”

-Laotse-

Kärsimättömät ihmiset käsittelevät usein huonosti turhautumisen tunnetta

Kärsimättömät ihmiset: jatkuva turhautuminen elämäntapana

Jotkut sanovat, että tämä ilmiö on kasvamaan päin ja että maailmasta löytyy yhä enemmän kärsimättömiä ihmisiä. Voimme itse asiassa nähdä sen nuoremmissa sukupolvissa, sillä lasten ja nuorten turhautumisensietokyky on minimaalista, he etsivät välitöntä lujitusta ja “tykkäyksiä” sekä haluavat tyydyttää omat toiveensa jopa sekunneissa.

Ongelma on kuitenkin monimutkaisempi kuin miltä se aluksi näyttää. Esimerkiksi yli 1 158 opiskelijaa analysoineessa Singaporen kansallisessa yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa saatiin hyvin tästä aiheesta mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Tutkimuksen toinen tekijä tohtori Xinh Zhang osoitti, että kärsimättömyyden sekä kognitiivisen ja sosiaalisen epäpätevyyden väliltä löytyi yhteys.

Tämänkaltaista profiilia ei määrittele pelkästään toimiminen ennen ajattelua eli impulsiivisuus, vaan myös se seikka, että he eivät vain voi nauttia hetkestä tässä ja nyt. Lisäksi kärsimättömät ihmiset ovat niitä ihmisiä, jotka antavat ennakkoluulojen ja nopeiden päätelmien viedä, eivätkä he syvenny heille annettuun tietoon, koska heidän huomiokykynsä on alhainen ja heidän ajattelunsa on erittäin kankeaa. Kärsimätön mieli on aina kiireinen ja josta ei löydy aikaa uusille näkökulmille avautumiseen ja oppimisen tuomaan mielihyvään.

Tällä tapaa myös kärsimättömillä ihmisillä on enemmän taipumusta kärsiä ongelmallisista ihmissuhteista ja haastavasta yhteiselosta. Mitä he haluavat, he haluavat sen tässä ja nyt, jolloin kunnioitus ja se ymmärrys tai emotionaalinen läheisyys, jotka yhdistävät meidät toisiin ihmisiin maltillisuuden ja herkkyyden kautta, hajoavat.

Kärsimättömyys ei ole kärsivällisyyden puutetta, se on kasvatuksen puutetta

Todellisuudessa kärsimättömyys on käyttäytymistä, joka välittää monissa tapauksissa omaa kulttuuriamme, kontekstiamme ja jopa kasvatustamme. Vanhemmat epäonnistuvat usein opettaessaan jälkikasvuaan sietämään odottamista ja näin hyväksymään ahdistuksen siitä, että välitöntä tyydytystä ei aina voi saada.

Jollakin tapaa meistä on tullut ihmisiä, jotka kiipeävät seinillä kun nettiyhteyden muodostaminen laitteisiimme vie liikaa aikaa, kun joku ei vastaa sekunnissa viesteihimme, kun liikennevalon muuttuminen punaisesta vihreäksi vie liikaa aikaa… Kärsivällisyyttä on välitettävä, vanhempien ja kasvattajien tulisi näyttää sitä meille niin kotona kuin myös koulussa. Ja mikä tärkeintä, meidän tehtävämme on harjoittaa sitä päivittäin ja jarruttaa sitä yhteiskuntaa, joka pakottaa meidät ryntäilemään paikasta toiseen satanen mittarissa.

Nyky-yhteiskunta on osaltaan vaikuttanut kärsivällisyyden tasoomme ja saanut meidät turhautumaan asioista, joilla ei todellisuudessa ole hyvinvointimme kannalta suurta merkitystä

Keinoja kärsimättömyyden hallitsemiseksi

Kärsimättömyys voi muuttua kärsivällisyydeksi esimerkiksi silloin, kun pystymme oppimaan välittömien tunteiden ja impulssien hallintaa. Tämän saavuttamiseksi on syytä syventyä tarkemmin seuraavaan strategioiden sarjaan:

  • Missä olosuhteissa kärsimättömyyttä syntyy? Milloin kärsimättömyys hallitsee minua? Meidän on toisinaan syytä pysähtyä ja analysoida näitä tilanteita, jotka usein karkaavat käsistämme ja jotka herättävät meissä kärsimättömän puolemme. Monille tämä voi olla esimerkiksi autolla ajamista, toisille taas haastavan lapsen tai teini-ikäisen kasvattamista ja toisille taas se on yleinen tapa muiden ihmisten seurassa.
  • Mikä laukaisee kärsimättömyyden? Toinen vaihe on kärsimättömyyttä laukaisevien tekijöiden tunnistaminen. Tässä muutamia esimerkkejä: “minut saa kärsimättömäksi se, kuinka hitaasti lapseni nousee aamulla sängystä valmistautuessaan kouluun lähtöön” tai “minut saa kärsimättömäksi liikenneruuhkassa jumittaminen” tai “tiedän, että minut saa kärsimättömäksi tiettyjen tulosten, kuten lääkärinkäynnin testitulosten odottaminen, ja se vaikuttaa mielialaani”.
  • Mitä teen kohdatakseni kärsimättömyyden tunteen? Tässä vaiheessa jokaisen meistä tulisi olla tietoisia siitä, sovelletaanko tiettyä strategiaa kärsimättömyyden hallintaan vai ei, tietäen samalla, onko sen soveltaminen tehokasta.
  • Käytä rationaalista lähestymistapaa. Hyödyllinen strategia kärsimättömyyden hallitsemiseksi on rationaalisemman ajattelutavan käyttäminen. Esimerkiksi: “Jos minua häiritsee nähdä, kuinka teini-ikäinen lapseni ei kanna vastuutaan, vältän suuttumasta hänelle. Tiedän, että huono tuuli vain pahentaa tilannetta. Keskustelen mieluummin asiasta kärsivällisesti hänen kanssaan perustellen, jotta päätyisimme konkreettisten päätösten tekemiseen.
  • Tietoisuustaidot eli mindfulness. Lopuksi on syytä pitää mielessä, että mindfulnessin tai tietoisuustaitojen harjoittaminen on erittäin hyödyllinen strategia kärsimättömän mielen rauhoittamiseksi, huomiokyvyn parantamiseksi sekä tunteiden hallitsemiseksi.

Yhteenvetona voimme todeta, että kärsimättömiä ihmisiä on ja tulee aina olemaan, ja se on ominaispiirre, jonka jopa me itse pystymme näkemään tietyissä olosuhteissa hermostuneempana ja impulsiivisempana käyttäytymisenä. Tietäessämme tämän, meidän tulisi vain muistaa, että tyyneyden harjoittamiseen on olemassa erilaisia keinoja ja strategioita, jotka tarjoavat meille mahdollisuuden parantaa elämänlaatuamme.

 
  • Chien-Kai Chen (2012) Comparing Jiang Zemin’s Impatience with Hu Jintao’s Patience Regarding the Taiwan Issue, 1989–2012. Journal of Contemporary China. https://doi.org/10.1080/10670564.2012.701034
  • Reuben, E., Sapienza, P., & Zingales, L. (2015) Procrastination and impatience. Journal of Behavioral and Experimental Economics 58, 63–76. https://doi.org/10.1016/j.socec.2015.07.005