Kaikki päättyy, kaikki alkaa ja kaikki muuttuu

· 6.8.2016

Siitä huolimatta kuinka suurta tuskaa saatatkin toisinaan kärsiä, kannattaa aina pitää muistinsa sopukoissa kirkkaana, että kaikella mitä meille tapahtuu on oma aikansa ja rytminsä. Ja että loppujen lopuksi kaikki päättyy, kaikki alkaa ja kaikki muuttuu.

Selviytyäksemme vaikeista ajoista kunnialla me tarvitsemme kärsivällisyyttä, aikaa ja harkintaa, mikä ei aina ole ihan helppoa, mutta ei kuitenkaan mahdotontakaan. Sitten lopulta koittaa päivä, jolloin muistat sen mitä tapahtui mahtavana oppimiskokemuksena.

Aivan kaikella mitä meille tapahtuu on alkunsa ja loppunsa, joten jos jotain negatiivista tapahtuu niin älä vaivu täydelliseen epätoivoon, vaikka se saattaa vaivata sinua. Ja jos olet jo lohdutuksen vaiheessa, niin muista tehdä kaikkesi muodostaaksesi siitä hyvän muiston.

Kaikki muuttuu tyttö ilmassa

Kärsivällisyys on olennaisen tärkeää

Siltä, jolla on kärsivällisyyttä, ei puutu mitään. Kärsivällisyyden avulla me pystymme etenemään ja nauttimaan matkasta, ottamaan riskejä ja estämään nykyhetkeä karkaamasta meidän ulottumattomiimme.

Meillä on kaikilla ollut jossain vaiheessa toive, että kellon viisarit liikkuisivat vauhdikkaammin eteenpäin tai että kalenterin sivut kääntyisivät hiukan hitaammin. Mutta kuitenkin jos me harjoitamme kärsivällisyyttä, on meillä mahdollisuus pohtia sen merkitystä mitä meille tapahtuu ja mitä me haluamme saada tapahtumaan.

Erääseen alkujaan kiinalaiseen sanontaan sisältyy eräs erittäin terapeuttinen opetus: Jos johonkin on ratkaisu, miksi murehtia? Ja jos siihen ei vielä ole ratkaisua, miksi murehtia?

Nainen veneessä

Aina on jotain joka jää jäljelle

Totuus on, että vaikka kaikki päättyy aikanaan tulee aina olemaan jotain, joka tapahtuneesta jää jäljelle. Lähes aina se on jotain, joka kyseisestä tilanteesta on opittu ja se syöpyy meidän muistiimme ja sieluumme, tullen näin osaksi sitä kuka me olemme, omaa perusolemustamme.

Kun meidän huolemme ovat liiallisia ja niiden mukana seuraava jännitys on lähes kestämätöntä, meidän pitää toistaa itsellemme että kaikki päättyy ja kaikki muuttuu. Miten me voimme tehdä tämän?

Kun joudumme kohtaamaan ahdistavia tapahtumia tai aikoja, täytyy meidän ymmärtää että nuo sisäiset ärsykkeet ja ulkoiset tapahtumat synnyttävät meissä sisäistä ahdistusta tai kärsimystä.

Ihanteellisista olisi, että me käyttäisimme erilaisia rentoutumisstrategioita hengittämisen ja muiden toimien kautta, jotka auttavat meitä keskittymään käsillä olevaan hetkeen (esimerkiksi stressimaalaus).

Tällä tavoin me minimoimme negatiiviset odotukset ja ennustukset, pakottaen huomion nykyhetkeen. Me emme voi antaa itsemme tempautua mukaan tulevien tapahtumien innokkaaseen odotukseen.
Mielen kellopeli

Minkä tyyppisiä ongelmia meidän täytyy mahdollisesti kohdata?

Ei ole olemassa sellaista taianomaista ratkaisua joka toimisi jokaiseen ongelmaan, mutta me voimme panna toimeen strategioita, jotka auttavat meitä ratkaisemaan huolenaiheemme parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnataan huomiomme ensin siihen minkälaisia huolia meillä voi olla:

Lyhyen aikavälin huolet

Tällaiset ongelmat ovat välittömiä ja koska ne ovat korjattavissa, me voimme ottaa palvelukseemme strategioita ongelmanratkaisuun. Tehdäksesi näin, seuraa suurpiirteisesti:

  1. Meidän pitää kiinnittää huomiomme kyseiseen ongelmaan oletuksella, että ongelmat ovat osa elämää ja on tärkeää kokea voivansa kohdata niitä ja koettaa olla reagoimasta niihin impulsiivisesti.
  2. On tärkeää tarkentaa mitkä ratkaisut ovat meidän käytössämme. 
  3. Meidän täytyy tehdä päätöksiä liittyen sellaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joita kohdallemme on jo osunut arvioimalla niiden hyvät ja huonot puolet, niin tunnepohjaisesti kuin perustuen aikaan ja vaivaan.
  4. Kun olemme tehneet kaikkein järkevimmän päätöksen, meidän pitää asettaa se käytäntöön. Jos se ei olekaan hyvä ratkaisu, me toistamme koko prosessin.

Leijailu

Pitkän aikavälin huolet

Toiset ongelmat tai huolet ovat kauaskantoisempia, kuten esimerkiksi jonkun rakkaan sairaus tai yleinen maailman tila. Tässä vaiheessa meidän pitää panna toimeen esimerkiksi itsehillintään tai myönteisen uudelleen muotoiluun liittyviä toimintasuunnitelmia.

Tietyt järjettömät murheet, kuten maailmanlopun pelko tai mahdollisuus sairastua yllättäen vakavasti, eivät todennäköisesti ole todellisuuteen pohjautuvia. Joka tapauksessa on tärkeää, että me kannamme mielessämme mukana ajatusta, että mikään ei ole pysyvää ja että elämä itsessään on luonteeltaan jatkuvasti muuttuvaa. Me monesti puhumme sellaisen aatteen puolesta, että oppiminen rikkoo rajoja, kun taas virheet ja surullisuus eivät. Mutta loppujen lopuksi me emme voi estää itseämme hukkumasta, vaan ennemminkin me voimme jatkaa uimista liikkuaksemme eteenpäin ja välttyä näin menettämästä mahdollisuutta ihailla kauniita maisemia.