Julian Rotterin sosiaalisen oppimisen teoria

Julian Rotterin sosiaalisen oppimisen teoria oli uraauurtava teos behaviorismin alalla. Hän ehdotti, että suurin osa ihmisten käyttäytymisestä on opittua. Rotter ei ollut ainoa, joka esitti tämän näkökulman, mutta hän oli yksi ensimmäisistä.

Rotterin sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta perheympäristö, sosiaalinen ympäristö ja kulttuuri, johon synnymme ja jossa myöhemmin kehitymme, ovat käyttäytymisemme määrääviä tekijöitä. Teoria väittää, että käyttäytymisemme on seurausta tavasta, jolla havaitsemme muut ihmiset, sekä reaktioista, joita ympäristömme tarjoaa toimintaamme.

Julian Rotter esitti ensimmäisen kerran sosiaalisen oppimisen teoriansa vuonna 1954 teoksessa Social Learning and Clinical Psychology. Hän perusti teoriansa useisiin kokeisiin, jotka suoritettiin kontrolloiduissa olosuhteissa enimmäkseen lasten ja korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Hänen työnsä oli jossain määrin tarkoitettu Skinnerin ajatusten kritiikiksi. Se pysyi kuitenkin behaviorismin rajoissa, jonka kannattajia sekä hän että Skinner olivat.

“Odotusarvo on yksilön todennäköisyys, että tietty vahvistus tapahtuu hänen tietyn käyttäytymisensä funktiona tietyssä tilanteessa.”

-Julian Rotter-

Julian Rotterin sosiaalisen oppimisen teoria

Julian Rotter määritteli persoonallisuuden tulokseksi yksilön vuorovaikutuksesta “merkittävän ympäristönsä” kanssa. Tämä tarkoittaa ympäristöä, jolla on häneen tietty vaikutus. Hän huomautti, että persoonallisuus on opittu ja että se on rakennettu ja suuntautunut kohti tiettyjen tavoitteiden saavuttamista jokaisessa ilmenemismuodossaan.

Sosiaalisen oppimisen teoria osoittaa, että käyttäytyminen on suuntautunut positiivisen vahvistuksen etsimiseen. Nämä ovat hyväksyntää tai palkintoja ympäristössä olevilta ihmisiltä, joiden kanssa olet vuorovaikutuksessa. Samalla motivaatiosi käyttäytymiseen perustuu rangaistuksen välttämiseen.

Käyttäytyminen puolestaan määritetään oppimisen perusteella, jota rakennat koko elämäsi ajan. Siksi, jos jokin käytös saa sinussa vahvistusta, sinulla on tapana toistaa se. Päinvastoin, jos se aiheuttaa rangaistuksen, todennäköisesti lopetat sen. Opit tämän kuitenkin myös muiden käyttäytymisen seurausten visualisoinnista. Toisin sanoen, opit omasta, mutta myös muiden kokemuksista.

Rotterin sosiaalisen oppimisen teorian perusteet

Rotterin sosiaalisen oppimisen teoria rakentuu neljän peruskäsitteen ympärille. Nämä määrittävät käyttäytymisen perusmotivaation. Katsotaanpa kutakin käsitettä ja mitä ne tarkoittavat.

Käyttäytymispotentiaali

Tämä koskee vahvistuksen todennäköisyyttä, jonka ennakoit suorittaessasi tiettyä käyttäytymistä tietyissä olosuhteissa. Sen todennäköisyys riippuu tilanteestasi/tulkinnastasi. Havaintosi puolestaan riippuu sen kentän/ekosysteemin olosuhteista, jossa käyttäytymisesi käynnistyy. Lisäksi siihen vaikuttaa tietoinen mieltymyksesi tiettyä käyttäytymistä kohtaan.

Odotukset

Odotukset määritellään todennäköisyydeksi, että havaitset vahvistuksen tapahtuvan tietyn käyttäytymisen perusteella tietyissä olosuhteissa. Viime kädessä ne sisältävät odotetun vastauksesi tietyissä olosuhteissa. Opit nämä odotukset aiemmasta oppimisesta. Saat ne myös yleistyksestä tai yhdistämisestä vastaaviin tilanteisiin.

Vahvistusarvo

Vahvistusarvo koskee tiettyjen palkkioiden tai vahvistusten mieltymysastetta muihin nähden. Se riippuu hankkimastasi oppimisesta sekä odotuksistasi.

Palkinnon odotus ei kuitenkaan välttämättä määrää valintojasi. Saatat esimerkiksi pitää parempana palkintoja, jotka ovat sinulle helpommin saatavilla, verrattuna muihin, jotka ovat suurempia, mutta vaikeampia saada.

Psykologinen tilanne

Tämä on sisäisten ja ulkoisten tekijöiden yhdistelmä. Se johtaa omaan erityiseen näkemykseesi ärsykkeestä ja vastaukseesi siihen. Sosiaalisen oppimisen teoriassa on arvioitu, että käyttäytyminen on ennustettavissa, kun yksilön psykologinen tilanne tunnetaan.

Kontrollialue

Yksi sosiaalisen oppimisen teorian olennainen käsite on kontrollialueen käsite. Se viittaa paikkaan tai tilanteeseen, jossa olet, saadaksesi palkkion tai vahvistuksen.

Kontrollialue voi olla sisäinen tai ulkoinen. Ensimmäinen viittaa subjektiiviseen asemaasi, kun kohtaat tietyn tilanteen. Toinen koskee sitä, kuinka suhtaudut ulkoisiin elementteihin samassa tilanteessa. Viime kädessä kontrollialueesta tulee yleinen odotus, joka sinulla on tietyssä tilanteessa. Se on Rotterin mukaan persoonallisuuden olennainen osa.

Nämä ovat Rotterin sosiaalisen oppimisen teorian perusteet. Hänen lähestymistavoillaan oli merkittävä vaikutus Albert Banduran myöhempään työhön ja yleisesti behaviorismin kehitykseen.