Jotkut ovet on parempi sulkea ikuisiksi ajoiksi

Onko tämä lausahdus tuttu? Ettet noin vain lähde parisuhteesta, vaan jäät kahden vaiheille joksikin aikaa. Suoritat lähdön vaiheittain. Et sulje ovea kokonaan, vaan jätät sen raolleen. Se on kuin jättäisi haavan parantamisen puolitiehen, etkä enää tee mitään sen parantamiseksi loppuun saakka. Ensimmäisellä mahdollisuudella lähteminen tarkoittaa päätöksen tekemistä. Mutta ennen kaikkea, näin emme pitkitä kärsimystämme pitkäksi aikaa.

Tämä tarkoittaa, että sinun on oltava rohkea ja hyväksyä päätöksesi seuraukset. Joskus emme tee tuota päätöstä, sillä emme ole tietoisia vahingosta jota kärsimme ollessamme parisuhteessa. Tai toinen syy miksi emme tee tuota päätöstä on se, että emme ole tietoisia meidän psyykkisestä riippuvuudestamme, joka koukuttaa meitä kumppaniimme.

Tunnetason riippuvuus kantaa rakkautta itseemme pois virran mukana. Se valloittaa kaiken. Se on kuin tsunami äärimmäisen raa’alla voimalla. Se tuhoaa kaiken tiellään, jopa perustan joka pitää kotimme pystyssä… se tuhoaa jopa ”talomme.”

Psyykkinen riippuvuus kahlitsee meidät siihen, mikä vahingoittaa meitä

Meidän kotimme tulisi olla rakennettuina vankalle perustalle. Itsekunnioituksen, itserakkauden sekä itsehoidon perustalle. Jos meillä ei ole näitä perusteita, me etsimme niitä muualta. Me myymme itsemme kenelle tahansa, joka osoittaa meille edes hieman rakkautta. Vähän niin kuin ”minä rakastan sinua enemmän kuin rakastan itseäni.” Hyvä sanonta johonkin laulun sanoihin, mutta tuhoava meidän sydämelle.

Psyykkinen riippuvuus ja rakkauden puute itseämme kohtaan ovat kuin kahleita joita kannamme. Nämä kahleet estävät meitä olemasta vapaita. Ne sokaisevat meidät ja muuttavat meidät itseään pettäviksi sätkynukeiksi. Me olemme itse päästäneet itsemme tällaiseen tilaan.

Toisen rakastaminen on kaunis asia, mutta emme ikinä saa kadottaa rakkautta itseämme kohtaan. Rakkaus toista henkilöä kohtaan ei saa olla syy astua itsemme päälle kerta toisensa jälkeen. Niitä rajoja, jotka suojelevat meitä, ei saisi koskaan ylittää. Kun puhumme itserakkaudesta, emme tarkoita narsismia ja sitä, ettemme huomioi ketään muuta kuin itseämme. Itserakkaudella viittaamme terveellisiin rajoihin, jotka saavat meidät pakenemaan haitallisia asioita sen sijaan, että syöksyisimme niitä päin.

Kieltäminen on mekanismi, joka saa meidät jäämään haitalliseen parisuhteeseen

Usein vaiheittain jättämisen ja eroprosessin pidentämisen takana oleva puolustusmekanismi on osa kieltämistä. Se on kuin sulkisi silmänsä, jottei näkisi mitä ympärillä tapahtuu. Keksin miljoona tekosyytä, kunhan en näe todellisuutta enkä tee lopullista päätöstä.

Tunnet ehkä ihmisiä, jotka oikein ravitsevat kieltämistään, jottei heidän tarvitsisi käsitellä eron seuraamuksia. Yksinään oleminen, rakkaasi jättämisen aiheuttaman surun kanssa eläminen, sen myöntäminen ettei rakkaus oikeuta kaikkea… Nämä ovat välttämättömiä seurauksia, joiden kanssa meidän on elettävä.

On olemassa ihmisiä, jotka eivät kehitä rakkauttaan itseään kohtaan, ja mielummin pysyvät monimutkaisissa parisuhteissa, jotka vahingoittavat heidän mielenrauhaansa. He kestävät mielummin kivut kuin olisivat yksin ja sulkisivat oven parisuhteelle, joka aiheuttaa heille niin paljon harmia. Taas tsunami vetää heidät mukanaan. Me muunnumme sätkynukeiksi, ja riippuvuus ja kieltäminen ohjaavat meitä.

Sulje ovi kaikelta, mikä satuttaa sinua

On olemassa parisuhteita, jotka meidän on jätettävä välittömästi. Sulje ovi, älä jätä sitä raolleen viikkokausiksi, kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Oven raolleen jättäminen rohkaisee meitä riippuvuuteen ja kieltämiseen. Älä pelkää oven sulkemista. (Ja jos pelkäät, kerro asiasta niille jotka välittävät sinusta eniten, tai jos tarpeellista, mene terapeutin puheille.)

Sen jälkeen kun teet päätöksen jättää parisuhteen, tulet oppimaan paljon. Ja se mitä tulet oppimaan auttaa sinua suunnattomasti joka kerta kun kohtaat haastavia tilanteita. Tällä tavalla elämäsi perustat ovat vahvistetut niiden muutosten mukana, joita teet.

Rohkaisen kaikkia, jotka ovat tällaisessa tilanteessa jossa ovi on raollaan. Ja tiedä, että tämä on paras päätös mitä kukaan voi tehdä. Aivan kuten Aurelius Augustinus on sanonut: ”Onnellisuus on sitä, kun ottaa iloisesti vastaan mitä elämällä on tarjottavana, ja sitä, kun iloisesti päästää irti siitä, minkä elämä ottaa pois.”