Josef Breuer: psykoanalyysin esi-isä

Josef Breuer oli merkittävä lääkäri ja fysiologi, jolla oli ratkaiseva rooli psykoanalyysin synnyssä. Hän oli läheinen ystävä Sigmund Freudille, joka näki hänet isähahmona. Nämä kaksi miestä arvostivat ja kunnioittivat toisiaan suuresti, ja heidän ystävyytensä oli tärkeä heille molemmille.

Yhdessä he loivat ensimmäisen painoksen teoksesta Tutkielmia hysteriasta, joka oli psykoanalyysin perusta. Breuer hoiti myös ensimmäisenä Anna O.:ta, potilasta josta tuli kuuluisa siksi, että tämä oli Freudin koekaniini psykoanalyysissä käytetyissä menetelmissä. Breuer tapasi Anna O.:n ensin, mutta lähetti tämän myöhemmin Freudin vastaanotolle.

Tämä loistava itävaltalainen lääkäri löysi myös yhteyden hengittämisen ja kehon lämpötilan välillä sekä sisäkorvan ja tasapainon välillä. Historioitsijat pitävät häntä myös katarsis-menetelmän luojana – tämä menetelmä edelsi psykoanalyysin vapaan assosiaation menetelmää.

Tässä artikkelissa kerromme lyhyesti Josef Breuerin elämästä ja käymme läpi sen, mikä merkitys hänen töillään on ollut.

Josef Breuer: varhainen elämä

Josef Breuer syntyi Itävallan Wienissä tammikuun 15. päivänä vuonna 1842. Hän oli tärkeä hahmo juutalaisyhteisössä. Vaikka Breuer ei ollut koskaan kovin uskonnollinen, hän ei myöskään tahallisesti ottanut etäisyyttä juutalaisuuteen.

Breuerin äti kuoli Josefin ollessa vasta nelivuotias. Äitinsä kuoleman jälkeen hänen isänsä ja äidinäitinsä kasvattivat hänet. Vuonna 1859, 19 vuoden iässä, Josef Breuer alkoi opiskella lääketiedettä Wienin yliopistossa. Siellä hän opiskeli aikakautensa merkittävimpien tiedemiesten Karl Rokitanskyn ja Josef Skodan kanssa.

Hän opiskeli myös kuuluisan wieniläisen lääkärin Johann Ritter von Oppolzerin ohjauksessa, joka otti Breuerin avustajakseen Wienin sairaalaan. Myöhemmin Breuer alkoi tehdä töitä fysiologi Ewald Heringin johtamassa laboratoriossa. Hering teki tutkimusta näköhavainnoista.

Laboratoriossa työskennellessään Breuer keksi vagushermon tehtävän ruumiinlämmön säätelyssä hengityksen kautta. Tämä löydös teki hänestä kuuluisan lääketieteen yhteisössä. Myöhemmin hän myös havaitsi yhteyden sisäkorvan ja tasapainon välillä.

Sigmund Freudin tapaaminen

Vuonna 1871 Josef Breuer päätti avata oman klinikkansa. Hän hoiti maineikkaita henkilöitä kuten Franz Brentanoa ja Johannes Brahmsia. Hänen aikansa kului puoliksi opettaessa ja puoliksi tehdessä tutkimusta fysiologian ja farmakologian laitoksella Wienin yliopistolla, jossa hänestä tuli yhden oppilaan läheinen ystävä vuonna 1877. Tämä oppilas oli Sigmund Freud.

1870-luvun lopusta asti Josef Breuer tunsi viehtymystä psykologiaan. Hän oli erittäin kiinnostunut hypnoosista, joka oli hyvin suosittua tuohon aikaan. Jotkut uskovat, että hänen kiinnostuksensa mielenterveyttä kohtaan syttyi sen vuoksi, että useimmat hänen potilaistaan olivat varakkaita naisia, joilla oli hysterian oireita.

Freudilla oli paljon samoja kiinnostuksenkohteita, ja ajan myötä heistä tuli läheisiä ystäviä. Breuer lainasi Freudille suuren summan rahaa, jotta tämä psykoanalyysin tuleva isä pystyisi panemaan alulle oman klinikkansa. Hän neuvoi Freudia myös aloittamaan lääketieteen opinnot. Heidän uteliaisuutensa ja kiinnostuksenkohteensa johtivat tahattomasti siihen, että he erikoistuivat psyykkisiin häiriöihin.

Anna O. ja hysteria

Josef Breuer hoiti ensimmäiseksi Anna O.:ta, josta tuli myöhemmin kuuluisa Sigmund Freudin potilaana. Breuer hyödynsi hypnoosia hänen hoidossaan, ja he edistyivätkin hyvin. Mutta Anna O. piti lääkäristä liiaksi, mikä teki Breuerin olon epämukavaksi. Heidän hoitosuhteensa päättyi siihen, kun houraileva Anna O. väitti olevansa synnyttämässä hänen ja tohtori Breurin lapsen.

Breuer päätti ohjata potilaansa Freudin luo. Tämä ratkaisu vaikutti psykoanalyysin teoreettiseen ja käytännön kehitykseen ja tuhosi lopulta myös näiden kahden tunnetun itävaltalaisen lääkärin ystävyyden. Kun Freud oli hoitanut Anna O.:n kuntoon, hän oli valmis julkaisemaan lopullisen teoriansa hysteriasta. Breuer ei kuitenkaan ollut yhtä mieltä Freudin teoriasta.

Yksi merkki ystävyyssiteen haurastumisesta oli se, kun Breuer pyysi Freudia maksamaan takaisin lainaamansa rahat. Tämä oli viimeinen naula heidän ystävyytensä arkkuun. On kuitenkin huomionarvoista, että Josef Breuer ei koskaan lakannut seuraamasta loistavan oppilaansa uraa.

Kun Josef Breuer kuoli vuonna 1925, Freud lähetti surunvalittelunsa Breuerin pojalle. Hänen poikansa vastasi, ettei hänen isänsä ollut koskaan menettänyt kiinnostusta Freudin töihin ja edistysaskeliin psykoanalyysin saralla. Freud vastasi: “Se mitä olet kertonut isäsi suhtautumisesta minun myöhempiin töihini on uutinen minulle, ja se parantaa sen kivuliaan haavan joka ei koskaan umpeutunut”.

Näin yksi tuon ajan hedelmällisimmistä ystävyyssuhteista sai suloisenkatkeran loppunsa. Vaikka heidän keskinäinen ihailunsa ei koskaan päättynyt, heidän eroavaisuutensa olivat heidän ystävyyttään voimakkaampia. Nykyään molemmat miehet ovat tunnettuja, vaikkakin Freudin nimi on maallikoille tutumpi. Tästä huolimatta on tärkeää muistaa se merkittävä panos, jonka Josef Breuer antoi psykoanalyysille.