Jos erilaisuus on rikos, olen valmis istumaan tuomioni

Vapaus olla oma itsesi, erilainen ja autenttinen. Sen ei pitäisi olla huono asia. Olla onnellinen kumppanin kanssa tai ilman, luonteenlujuus, ja se että nautit terveen annoksen hulluutta toisinaan… Näiden asioiden ei pitäisi joutua kritisoinnin kohteeksi. Joten jos erilaisuus on rikos, olen valmis istumaan tuomioni.

Sanotaan että kohdataksesi elämän, sinun pitää rikkoa seinät. No, jos olet jo päässyt yli peloistasi ja epävarmuudestasi, mitä jos toiset ihmiset uskaltavat vangita sinut häkkiin? Toisen ei pitäisi olla erilainen muista. Sisäiseen kasvuun, joka mahdollistaa sinulle vapauden ja aitouden, liittyy psykologinen ja henkinen vahvuus jotta voit kestää esteitä ympäristössäsi.

Yves Pélicer, Pariisin Necker-Enfants Malades -sairaalan lääkäri ja psykiatri tunnetaan kirjoistaan jotka ovat erittäin opettavaisia ja helppoja ymmärtää. Hänen lähestymistapansa puolustaa aina samaa periaatetta: psykologian tulisi palauttaa arvokkuus meille, jotta voimme olla ainutlaatuisia ja erilaisia. Löydämme onnen vain kun annamme itsemme ja muiden olla sellaisia kuin me todella haluamme olla.

Mutta erilaisuus maailmassa jossa meitä painostetaan sopeutumaan on todellakin henkilökohtainen haaste.

Itsenäsi olemisen monimutkainen seikkailu

Suurin osa psykologisista lähestymistavoista opettaa itsenä elämisen arvoa ja tarvetta. On kuitenkin välttämätöntä säätää tätä ideaa jonkin verran. “Itsenä oleminen” ei sisällä ohimeneviä tai olosuhteisiin liittyviä piirteitä. Esimerkiksi, jos kumppanini jättää minut, se ei tarkoita että olen joku joka ei ansaitse rakkautta. Jos minulla ei ole työpaikkaa, tuskin olen epäonnistuja.

Itsensä hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä näiden satunnaisten tapahtumien kanssa. Siihen ei myöskään liity sen hyväksyminen, mitä muut sanovat, ajattelevat tai odottavat sinulta. Itsenäsi olemiseen liittyy kauniin verkon kutominen omasta identiteetistäsi ja olemuksestasi ja se, että kiedot itsesi siihen joka päivä. Se tarkoittaa myös sitä että olet uskollinen kaikille varjoillesi ja vahvuuksillesi, ja että yrität jatkuvasti pyrkiä parempaan matkallasi.

Tähän itsensä rakentamisen ja integraation prosessiin liittyy myös alas istuminen ja ajan omistaminen yhdelle ainoalle päämäärälle: opettelulle tuntemaan itsesi. Tämä ei ole vain klassinen filosofinen kysymys; tämän takana on elintärkeä aspekti.

Kun tiedät kuka olet, saat selville onko elämäsi harmoniassa identiteettisi kanssa. Jos olen positiivinen, levoton uneksija, en voi olla sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka puhuvat vain heittääkseen lokaa unelmiini. Joskus, kun tulet tietoiseksi siitä kuka todella olet, huomaat että mikään ympärilläsi ei sovi yhteen todellisen sinäsi kanssa…

Ole erilainen, epätäydellinen, vapaa ja onnellinen

Ei ole helppoa olla erilainen yhteiskunnassa joka odottaa kaikkien naisten olevan samanlaisia. Sanoimme niin jo alusta lähtien. Vaikka jättäisimme huomiotta patriarkaatin jonka me kaikki tunnemme niin hyvin, meidän moderneissa ympäristöissämme esiintyy erilaisia todellisuuksia.

Nykyään naisen pitää täyttää yksi-koko-sopii-kaikille -lähestymistapa kaikilla elämänalueilla: täydellisyys. Jokaisen naisen edellytetään menestyvän työssään, mutta myös olevan äiti ajan koittaessa. Mutta ei vain mikä tahansa äiti; hänen tulee olla superäiti, joka pystyy tasapainottelemaan työnsä, kotitöiden, kumppanin, perheen ja ystävien kanssa, samalla kun hän ylläpitää täydellistä vartaloa.

Mutta älä unohda että hänen pitää myös kasvattaa yhtälailla täydellisiä lapsia, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa viiden vuoden ikään mennessä.

Nämä ovat kaikki hyviä asioita, mutta on naisia jotka eivät kykene saavuttamaan näitä. Mutta tämän liikaa vaativan vaatimuslistan takana on ehdottomuus siitä, että kaikkien naisten tulisi olla samanlaisia. Naisia jolla ei ole kumppania tuomitaan edelleen. Naista joka on tyytyväinen muutaman ylimääräisen kilon kanssa kritisoidaan siitä, ettei hän pidä huolta itsestään. Nainen joka menestyy työssään eikä halua olla äiti, nähdään outona. Mutta jos nainen imettää julkisesti, hänkin on häpeällinen.

Todellisuudessa erilaisuus on rohkeutta olla normaali, sillä normaalius on itsenäsi olemista jokaisen tekosi ja päätöksesi suhteen. Mikä ei koskaan ole normaalia, on antaa määritellä itsesi stereotyyppien, puitteiden ja odotusten suhteen, toisten ihmisten toimesta, niiden jotka ovat niin halukkaita kontrolloimaan elämääsi.

Onnellisen epätäydellisenä eläminen maailmassa joka ihailee teennäistä täydellisyyttä on tervein teko jonka voit tehdä. Sillä ei ole mitään parempaa kuin nauttia pelottomasti vapaudestasi joka päivä, rikkoen kaikki kahleet jotka eteesi ilmaantuu ja jotka yrittävät rajoittaa sinua.