Joka päivä olen enemmän ihminen ja vähemmän täydellinen

Joka päivä olen enemmän ihminen ja vähemmän täydellinen, ja silti olen onnellisempi. Minusta on tullut paras, tärkein lääke jota voisin ottaa. Ehkä se on ikäni, mutta olen lopulta kyennyt ymmärtämään että meidät on tehty elämään, ja antamaan toisten elää. Ei kannata menettää itseäsi toisille ja lakata olemasta oma itsesi. Ihmiset jotka haluavat minun olevan erilainen, eivät yksinkertaisesti rakasta minua.

Usein sanotaan, ettei ole parempaa tietoa kuin itsetuntemus. Tämä on totta, mutta on vielä viisaampaa niille jotka tuntevat itsensä rakentaa vahva kumppanuus itsensä kanssa ja johdattaa itsensä sinne jonne he rauhanomaisesti päättivät mennä. Sillä tiedossa ilman toimintaa ei ole järkeä; se ei ole mitään muuta kuin fantasia. Sillä ihmisten jotka tuntevat oman surullisuutensa pitäisi löytää rohkeus sen helpottamiseen.

Olen hereillä sekä sisältä että ulkoa. Olen oma lääkkeeni, talismaanini, kapinoiva sydän joka ei enää halua vangitsevaa rakkautta. Olen enemmän ihminen, vähemmän täydellinen, ja olen onnellinen. Olen tarpeeksi rohkea rakastaakseni itseäni joka päivä, vapaa noista ahtaista mielistä jotka sanovat unelmieni olevan liian suuria.

Saattaa vaikuttaa hassulta, mutta mitä tulee henkilökohtaiseen kasvuun, sanotaan usein että ihmiset syntyvät kahdesti. Ensimmäisen kerran kun saavumme maailmaan, ja toisen kerran kun kohtaamme henkisen kivun, menetyksen, tai romahduksen perustuksiltamme ensimmäistä kertaa.

Joskus kärsimys on uudelleensyntymisen ennemerkki. Kun kärsimme, meidän pitäisi tulla omiksi parantajiksimme, taikureiksi jotka käyttävät artisaanisormiansa sitomaan ja tikkaamaan näkymättömät haavamme. Emmekä koskaan unohda tietämystä jonka saavutamme tämän myötä, sillä se muuttaa meidät niiksi kauniiksi olennoiksi joita olemme tänään.

Vähemmän täydellinen, mutta viisaampi

Naiset ovat aina sellaisten sosiaalisten normien kohteita, jotka vaativat meiltä loistavuutta. Meidän pitää olla hyviä tyttäriä, hyviä vaimoja ja täydellisiä äitejä. Ja tietenkin meidän täytyy pitää yllä täydellistä ulkomuotoa, jossa rypyt, raskausarvet, selluliitti ja ylimääräiset kilot ovat kiellettyjä. Vain kun tiedät että olet epätäydellinen ja nouset ylpeänä ja kapinallisena näitä käsitteitä vastaan, löydät oikean onnen.

Mielenkiintoinen tosiasia joka naisille usein myydään on se, että kaikesta huolimatta, meillä on silti huono mielikuva itsestämme. Tee yksinkertainen testi ja etsi “itsetunto ja naiset”, ja tulet löytämään välittömästi tuhansia resursseja, jotka tarjoavat apua aiheesta.

Meidät määritellään välittömästi “helposti särkyviksi”, ja sitten “taistelunhaluisiksi” ja sitten “Wendy-syndroomasta kärsiviksi”, ja pian sen perään, esimerkeiksi päivittäisestä taistelusta ja perheen tukipilareiksi. Yhteiskunta pitää pelistä, jossa se määrittelee meidät, vaikka itse asiassa me tiedämme hyvin ketä olemme, mitä haluamme ja kuinka voimme saada sen.

Tästä huolimatta omat sosiaaliset ympäristömme rakentavat muureja estääkseen näitä pyrkimyksiä.

Vaikea kamppailu onnesta

Mielenkiintoinen tutkimus (American Association of University Women) sai selville, että monet tytöt kokevat itsetunnon laskua kun he tulevat teini-ikään. Siihen hetkeen saakka varhaisnuoret ovat poikkeuksellisia olentoja, joilla on suuria ja mielenkiintoisia ideoita maailmasta ja joilla on hyvä minäkuva.

Tämä tutkimus kuitenkin osoitti, että noin 15-16 vuoden iässä monet tytöt valitsevat toisten miellyttämiseen sopiakseen sosiaaliseen ympäristöönsä. Mutta miellyttääkseen heidän on mahduttava tiettyyn muottiin ja seurattava tiettyjä esteettisiä ja käytöksellisiä malleja. Ja heidän itsetuntonsa selkeästi rispaantuu koko tämän ajanjakson läpi.

Kiinnostavin osa on, että monet pojat läpikäyvät myös tämän etsinnän vaiheen, tutkien omia identiteettejään ja kyseenalaistaen minäkuvansa. Mutta kuten Jean Twenge selittää työssään, naiset tuomitaan usein väärin omaamaan “ikuisen alhaisen itsetunnon”, jota ei voida näyttää toteen, ja joka täysin väärä konsepti.

Naiset ja heidän henkilökohtaiset vahvuutensa

Antropologi ja biologi Helen Fisher selitti kirjassaan, The First Sex, etteivät naiset synny, heidät tehdään. Kun henkilö näkee itsensä vähemmän täydellisenä ja ottavat oikeuden olla tällainen, monet heidän vahvuutensa nousevat pintaan tämän seurauksena.

On mahdollista että teini-iän aikaan tempaannumme mukaan toisten ihmisten haluihin. Ja kun olemme nuoria, meillä ei ole monia mahdollisuuksia; me otamme ensimmäisen asian joka kulkee ohitsemme. Pikku hiljaa alamme suodattamaan itseämme ja tekemään omia vaatimuksiamme. Niin ollen identiteettimme vahvistuu, ja tiedämme täysin mitä haluamme ja mitä jää yli.

Tämän päivän naiset eivät ole kuin Wendy, pitäen huolta Peter Panista. Tämän päivän naiset eivät usko satuihin tai epäkypsiin miehiin jotka eivät halua kasvaa aikuisiksi. He rakastavat itseään, luottavat intuitioonsa ja vaistoihinsa, ja he uskovat että he ansaitsevat saavuttaa unelmansa.

Vaikka onkin totta että naiset saattavat kärsiä enemmän ahdistuksesta ja masennuksesta kuin miehet, heillä on paremmat henkilökohtaiset ja psykologiset resurssit näistä tilanteista selviytymiseen ja he vahvistuvat niistä. Sillä jos he tietävät jostakin jotain, se on sinnikkyys.

Itse asiassa, monet ihmiset eivät tiedä tätä, mutta naiset ovat oppineet katsomaan sisään itseensä, kuten todelliset muinaisen viisauden noidat. He ymmärtävät kiertoja, uudelleensyntymistä, menettämistä, saavuttamista, irtipäästämistä ja vastaanottamista. He eivät ole helposti särkyviä olentoja, eivät lainkaan. Jokainen nainen on tehty säkenöivistä lehdistä jotka ovat kylpeneet auringonvalossa, ja juurista jotka ovat kasvaneet pahimpien myrskyjen aikana.