Jäähyväiskirje - näitä asioita en koskaan kertonut sinulle
En tiedä, missä kohtaa aloin menettää sinut, tai kuinka se tapahtui. Nyt jäljellä on vain poissaolosi aiheuttama tyhjä aukko elämässäni ja sen aikaansaama tunteiden sekamelska.
Ehkä kyse ei olekaan siitä, että olisin menettänyt sinut. Ehkä tunteeni vain muuttuivat syystä, jota itsekin yritän vielä käsittää… Edes minä itse en pysty ymmärtämään, kuinka tuli voi muuttua jääksi vain silmänräpäyksessä.
Ymmärrätkö, mitä yritän sanoa? Kun menetät yhteyden johonkuhun, on kuin sisimpäsi valtaisi sietämätön tyhjiö. Näin kävi minulle sinun kanssasi…
Jäljelle jäi niin paljon tehtävää, niin paljon sanottavaa… Mutta kun olet siinä edessäni, nousee pala kurkkuuni enkä saa sanaakaan ulos. Olen aiheuttanut sinulle pettymyksen. En pystynyt pitämään lupaustani yhteisestä elämästä, yhteisestä matkasta.
Totuus on, etten kuitenkaan kadu mitään, mitä olemme ehtineet kokea tähän mennessä – en mitään tekemäämme, sanomamme tai tuntemaamme. Olen kokenut kanssasi hyvin erityisiä hetkiä ja ainutlaatuisia tunteita. Kokemukseni kanssasi ovat olleet ainutkertaisia.
Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua vilpittömämmin kuin sinä… Kukaan ei ole koskaan ennen opettanut minulle, että rakkaus rakennetaan yhtä lailla kuin löydetään ja että kaikkein tärkeintä on antautua sille ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Tai että mahdollisuudet tulevat eteen vain, jos niitä etsii.
Haluaisin kiittää sinua siitä, että olet pysynyt vierelläni sekä kaikesta siitä, mitä olet opettanut minulle ja mitä olemme oppineet ja löytäneet yhdessä.
Sillä yhdestä asiasta olen varma: olet tehnyt minusta paremman ihmisen. Kiitos sinun, aloin vihdoinkin löytämään itseni ja luomaan aivan uudenlaista yhteyttä itseeni. Ja se jos mikä on mittaamattoman arvokasta.
Niitä asioita, joita en koskaan kertonut sinulle ei pysty kertomaan sanoin. Kaikki ne tunteet, rakkaus, kiintymys ja nostalgia – asiat, jotka kumpuavat syvältä sisimmästäni.
Tulen aina muistamaan sinut ja näin yritän kertoa sinulle sen, mitä en koskaan sanonut ääneen, mutta jonka todennäköisesti aina tiesit.
Ei ole ollut päivääkään, jolloin en olisi ollut kiitollinen siitä, että olen saanut tavata sinut. Sillä vaikka emme olekaan samanlaisia, olet kuitenkin tärkein ihminen jonka olen ikinä tuntenut, vilpittömämpi ja aidompi kuin kukaan muu. Pystyn näkemään sen silmistäsi.
Me kaksi, me kuljimme pitkin omia salaisia polkujamme tunteitamme seuraten. Opimme, että rakkaus on muutakin kuin pelkkä tunne: se voi kasvaa joksikin paljon suuremmaksi ja selittämättömäksi. Se on kuin sisäinen räjähdys ja auttaa löytämään toisen ihmisen sisimmän olemuksen. Sen ihmisen, joka katsoo sinua silmiin ja puhuu sinulle sanomatta sanaakaan.
Puhuimme pitkään samaa kieltä, kunnes en enää vain ymmärtänyt sitä. Siitä olen pahoillani.
Haluan kuitenkin myös kertoa sinulle, että tahtoisin sinun pysyvän omana itsenäsi päästä varpaisiin. Haluan, että pystyt edelleen rakastamaan sillä aitoudella ja puhtaudella, joka on sinulle niin luonteenomaista.
Haluan kertoa sinulle olen tässä, niin kauan kuin sinä ja omat tunteeni vain sen sallivat. Lupaan sen. En voisi koskaan kuvitella unohtavani sinua. Olet osa minua ja tulet aina olemaan. Osa tarinaani, elämääni ja persoonallisuuttani.
Pala sinusta tulee aina pysymään mukanani, ja uskoisin että myös sinä tulet aina kantamaan mukanasi pientä osaa minusta.
Emme ehkä kävele enää samaa polkua, mutta kaikki välillämme oli niin aitoa ja rehellistä, että tulet aina olemaan tärkeä osa elämääni. Olit käännekohtani.
Ja siitäkin huolimatta että tämä on jäähyväiskirje, älä pidä sitä sellaisena. En tahdo sen olevan sellainen. Luulen, että hyvästien jättäminen sinulle olisi mahdotonta. Tulet aina olemaan luonani ja osa minua niin monin tavoin, sillä kerran elämään saapunutta ihmistä on mahdotonta pyyhkiä koskaan pois.
Olisi mahdotonta pyyhkiä pois kaikkea sitä rakkautta, jota minua kohtaan olet suonut. Mahdotonta pyyhkiä pois sitä rakkautta, joka kätkeytyy tähän kirjeeseen.