Itsetuhoiset ihmiset: 10 ominaisuutta, joista heidät tunnistaa

Sigmund Freud havaitsi aikoinaan, että me kaikki kannamme sisällämme elämään motivoivaa impulssia ja kaikkea rakentavaa. Hän kutsui sitä “elämänvietiksi”. Tämän lisäksi Freud määritteli, että kannamme sisällämme elämänvietin lisäksi myös jotain täysin päinvastaista, joka taipuu kuolemaan ja tuhoon, ja jota voimme kutsua “kuolemanvietiksi”.

“Kun jäät tuhon ansaan, sinun täytyy avata ovi luomistyölle.”

-Anais Nin-

Tämä voisi olla yksi syy sille, miksi sotia on sodittu kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Tästä syystä myös monille meistä kehittyy itsetuhoisia piirteitä ja käytösmalleja. Mutta vain joissakin tapauksissa näistä käytösmalleista tulee niin kiinteitä, että niistä syntyy pysyviä ihmisen persoonallisuuden piirteitä.

Tätä tapahtuu yleensä silloin, kun tukahdutettu viha ottaa merkittävän roolin. Itse asiassa nuo aggressiiviset impulssit on suunnattu johonkuhun toiseen, mutta jostain syystä ihmisen on mahdoton ilmaista niitä. Joskus esimerkiksi siksi, että nämä tunteet on suunnattu johonkuhun rakkaaseen ihmiseen tai esimerkiksi siksi, että ihminen pelkää niitä seurauksia, jotka tuolle tukahdutetulle vihalle antautuminen voi tuottaa.

Tällaisissa tapauksissa aggressio päätyy siihen, että sitä aletaan purkaa itseensä. Silloin ihminen oppii käyttäytymään kuin pahin vihollisensa ja alkaa muodostaa itsetuhoisia käyttäytymismalleja. Haluamme listata tässä artikkelissa kymmenen piirrettä, joiden avulla voimme parhaiten tunnistaa itsetuhoiset ihmiset.

1. Itsetuhoiset ihmiset ja negatiiviset ajatukset

Itsetuhoisiin ajatuksiin kuuluvat kaikki ne ajatukset, joiden tarkoituksena on viedä ihmisarvoa pois, haitata tämän edistymistä tai heikentää hänen saavutustensa merkitystä. Itsetuhoisen ihmisen mielessä nämä ajatukset syntyvät lähes automaattisesti.

Itsetuhoiset ihmiset antavat näiden ajatusten kautta itselleen kontekstia, joka edistää “itseään toteuttavia ennusteita”. En voi, en pysty, en onnistu. Tällaisten ajatusten voimakkuus on niin suuri, että ihminen päätyy itse olemaan tällainen. Lisäksi näissä ajatuksissa toistuu usein sellainen lähestymistapa, jossa yksilö korostaa aina sitä mitä häneltä puuttuu, mikä ei ole täydellistä, mitä hän ei ole tai mitä hänellä ei ole. Kaikki tämä luo pohjaa voimakkaalle itsetuhon tielle.

2. Passiivisuus ja pakotettu epäpätevyys

Tässä tapauksessa passiivisuus on yhteydessä siihen toimettomuuteen, jonka ihminen omaksuu tilanteessa tai olosuhteissa, jotka aiheuttavat heille haittaa. Tällöin ihminen tietää, että jokin tai joku on negatiivista, mutta hän ei päätä tehdä mitään sen vaikutuksen pysäyttämiseksi tai tilanteen hallitsemiseksi. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun emme puolustaudu toisten ihmisten kaltoinkohtelulta tai aggressiolta.

Pakotettu epäpätevyys on taipumusta korostaa omia puutteita, taidottomuutta tai tietämättömyyttä. Ennen jonkun asian yrittämistä tällaiset itsetuhoiset ihmiset paisuttavat kaikkia niitä henkilökohtaisia rajoituksia, jotka vaikeuttavat jonkin asian tekemistä tai tavoitteen saavuttamista. Näiden haasteiden tai vastoinkäymisten voittamiseksi ei tehdä mitään, vaan niistä tulee peruste olla toimimatta.

3. Syömishäiriöt

Tapa jolla ruokimme itseämme kertoo paljon siitä, mitä ajattelemme ja tunnemme itseämme kohtaan. Syömättä oleminen on yksi itsetuhoisuuden merkki, jolla monet satuttavat itseään. Tällä tapaa itsetuhoiset ihmiset eivät tarjoa keholleen ravintoaineita, joita se tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Tätä voi tapahtua myös vastakkaisessa päässä. Liiallinen syöminen aiheuttaa erilaisia terveysongelmia, sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia. Joskus voi esiintyä myös kyltymätöntä ruokahalua. Ruokahalun täyttäminen ei kuitenkaan aiheuta tyytyväisyyttä, vaan surua, syyllisyyden tunteita ja… halua syödä enemmän.

4. Muiden vahingoittaminen ja itsesääli

Itsetuhoiset ihmiset kehittävät usein vihamielisiä tai haitallisia asenteita muita ihmisiä kohtaan. Tällä tapaa he aiheuttavat tarpeettomia konflikteja tai ovat esimerkiksi ajattelemattomia, töykeitä, kateellisia tai juoruilevia. He näkevät toisen kuin kohteena, joka heidän on kohdattava vihamielisesti. Muut aiheuttavat heissä turhautumisen tunnetta, koska heidän muodostamansa yhteys muihin ihmisiin perustun vertaamiseen, joissa “x” tai “y” -syyn takia he häviävät aina.

On tavallista, että näiden konfliktien jälkeen itsetuhoiset ihmiset lankeavat syviin itsesäälin jaksoihin. He kohtelevat kaltoin muita ihmisiä, mutta kun heille vastataan, he käyttäytyvät uhreina, jotka ovat joutuneet epäoikeudenmukaisuuden vangeiksi. He loukkaavat, mutta kun heitä loukataan, he säälivät itseään. He eivät myönnä, että heidän satonsa hedelmä on hedelmä siitä, minkä he ovat itse kylväneet.

5. Itsensä vahingoittaminen ja päihteiden käyttö

Itsensä vahingoittaminen on joskus ilmeistä ja joskus taas ei. On niitä, jotka tahallaan aiheuttavat itselleen haittaa: he viiltelevät itseään tai repivät hiuksiaan. He altistavat itsensä myös riskialttiille tilanteille, jotka johtavat suhteellisen usein onnettomuuksiin. Toisinaan tämä tehdään vähemmän ilmeisellä tavalla, esimerkiksi kivuliaalla tatuoinnilla tai lävistyksillä erittäin herkässä osassa kehoa.

Itsensä vahingoittamista on myös sellainen käytös, jossa elimistöä vahingoittavia aineita käytetään väärin. Ilmeisin tapaus on liiallinen huumaavien aineiden käyttö, kuten alkoholin väärinkäyttö. Riippuvuudet ovat erittäin itsetuhoisia ja johtavat pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

6. Sosiaalinen itsemurha

Sosiaalinen itsemurha tarkoittaa sitä, että ihminen katkaisee kaikki affektiiviset siteensä muihin ihmisiin. Tämä on yleensä asteittainen prosessi: ensin esiintyy haluttomuutta olla muiden kanssa ja vähitellen tämä johtaa asteittaiseen eristäytymiseen.

Itsetuhoiset ihmiset eivät vain eristä toisia omasta elämästään, vaan kehittävät joukon käyttäytymismalleja, jotka ärsyttävät muita. Joskus he ovat liian vaativia tai osoittavat halveksuntaa muita kohtaan. He näkevät muissa ihmisissä vain negatiivisia puolia. Heidän mielestään se, että suhde muihin ihmisiin on katkennut, on aina toisen syytä ja näin perusteltua.

7. Tunteiden salaaminen ja avun hylkääminen

Itsetuhoisten ihmisten on hyvin vaikea olla rehellisiä itselleen. He eivät tunnista tunteitaan, vaan yrittävät tiedostamattaan pitää ne piilossa. He pyrkivät kaikenlaiseen järkeilyyn perustellakseen käyttäytymistään ja kieltäytyvät myöntämästä, että heillä on ongelma.

Siksi heitä on myös hyvin vaikea auttaa. Jos joku läheinen esimerkiksi ehdottaisi psykologilla käyntiä, hän näkee tällöin ilmassa vain merkkejä aggressiosta ja halveksunnasta. Tällainen ihminen saattaa reagoida aggressiivisesti siihen, että joku yrittää antaa hänelle neuvoja tai ehdottaa, miten tiettyjen käytösmallien muuttaminen voisi edistää tilannetta. Juuri nämä ihmiset eivät edes halua voida hyvin ja jos vain mahdollista, he haluavat ylläpitää niitä olosuhteita, jotka auttavat edistämään heidän kurjaa tilannettaan.

8. Fyysinen ja henkinen huolimattomuus

Itsetuhoiset ihmiset unohtavat usein oman hyvinvointinsa. He eivät esimerkiksi harrasta urheilua tai anna sille merkitystä. Heillä on kielteinen asenne kehoaan kohtaan ja myös fyysistä nautintoa kohtaan, joka liittyy esimerkiksi seksuaalisuuteen. He näkevät paljon vähemmän vaivaa omasta mielestä ja kehosta huolehtimiseksi, sillä huolenpito omaa kehoa kohtaan olisi osoitus siitä, että he arvostavat itseään.

He eivät myöskään pyri ratkaisemaan mielessään vellovia ongelmia. Jos he vaikkapa kärsivät unettomuudesta, he yksinkertaisesti hyväksyvät sen eivätkä pyri etsimään ratkaisuja unettomuuden hoitamiseksi. Jos he kokevat emotionaalista pahaa oloa, he päättävät antautua sen uhreiksi, eivätkä puolestaan etsi sitä polkua, jota kulkemalla he voisivat ratkaista sen.

9. Tarpeeton itsensä uhraaminen

Elämä vaatii uhrauksia monissa olosuhteissa. Nämä ovat kannattavia silloin, kun ne on suunnattu jotakin suurempaa saavutusta varten; silloin, kun ne ovat välttämätön askel hyvinvoinnin lisäämisen kannalta. Jos ne muodostavat yksinkertaisesti jatkuvan tilan, joka johtaa tilanteeseen joka ei etene, ne vastaavat itsetuhoista käyttäytymistä.

Jotkut olettavat, että tämä jatkuva itsensä uhraaminen on jalouden, hyvän luonteen tai altruismin merkki. Syvällä sisimmässään se on kuitenkin itsensä sabotoimista. Tällainen käytös jättää varjoonsa omat halut, unelmat ja saavutukset, joista ihminen luopuu. Se ylläpitää tuskallista ja tyytymätöntä tilannetta päämääränään vähentää ihmisen omia mahdollisuuksia voida hyvin.

10. Itsetuhoiset ihmiset ja ihmissuhteiden sabotointi

Sisimmässään itsetuhoiset ihmiset eivät tunne olevansa rakkauden arvoisia. Itse asiassa rakkaus omaa itseäänkin kohtaan on hyvin niukkaa. Siksi he eivät tietyllä tavalla kykene sietämään suhdetta, jossa kaikki toimii hyvin. Kumma kyllä, tällaiset ihmiset, tuntiessaan itsensä rakastetuksi tai arvostetuksi, tekevät kaikkensa lopettaakseen tämän. He tuntevat olonsa paremmaksi uhrin roolissa kuin onnekkaan ihmisen roolissa; he haluavat mieluummin jahdata vaikeasti tavoiteltavaa onnea, jotta he voivat valittaa siitä, etteivät ole saavuttaneet sitä.

Lisäksi on normaalia, että tällaisista ihmisistä tulee oikukkaita tai vaativia. He yrittävät kaikin keinoin saada toisen henkilön vakuuttuneeksi siitä, että heidän kanssaan ei kannata olla tai että heidän kokemallaan kiintymyksellä ei ole perustaa. Positiivisten suhteiden sabotoiminen on yksi tapa pysyä itsetuhoisena.

Tämäntyyppinen käyttäytyminen puhuu sulattelemattomista kokemuksista ja vaikeuksista oman itsekuvan rakentamiseksi. Itsetuhoiset ihmiset ovat ennen kaikkea itsensä uhreja. He ovat loukussa olosuhteissa, joita vastaan he eivät ole voineet puolustautua. Tällainen identiteetin merkki johtuu eletystä traumaattisesta tilanteesta. Aivan kuin ihminen olisi juuttunut sisälle peiliin, joka heijastaa häntä vääristyneellä tavalla.

Ihmisillä joilla esiintyy näitä piirteitä esiintyy puutteita itsetunnossa, mutta tämän lisäksi myös itsekäsityksessä. Itsensä näkeminen rakentavammassa näkökulmassa edellyttäisi auktoriteetin tai annetun mandaatin haastamista. Tämän aseman taustalla on tiedostamaton pelko esimerkiksi siitä, että olisi onnellisempi kuin oma isä tai äiti. Tai pelko sen todistamisesta, että jokin uskonnollinen “totuus” ei olekaan niin totta. Oli miten oli, itsetuhoisen käyttäytymisen muuttamiseksi tarvitaan aina ammattilaisen apua.