Itsemurha-ajatusten ja liikenneonnettomuuksien välinen yhteys
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Huolimaton ajaminen ei aina johdu alkoholin tai huumeiden käytöstä. Usein tämän käytöksen takana on psyykkinen ongelma, halu paeta kaikkea ja kadota.
Pandemian seurauksena masennus- ja ahdistusdiagnoosien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Myös liikenneonnettomuuksien määrä on lisääntynyt. Viimeisten kahden vuoden aikana esimerkiksi moottoripyöräilevien kuolleiden ihmisten määrä on ollut erityisen korkea. Heidän ajoliikkeensä olivat niin riskialttiita ja holtittomia, että monet asiantuntijat ihmettelevät heidän taustojaan.
Vastaukset löytyvät ihmisistä, jotka selvisivät onnettomuuksista. Vaikka nämä eloonjääneet eivät juuri koskaan ilmaisseet haluavansa kuolla, he käsittelivät usein piilevää masennusta ja alitajuisia itsemurha-ajatuksia. Tämä tarkoittaa, että heillä oli ilmiselvä piittaamattomuus elämää kohtaan (sekä omaa että muiden), samoin kuin halu paeta, painaa kaasupoljinta täysin tyhjällä mielellä, ajattelematta seurauksia.
Monet niistä, jotka kokevat itsemurha-ajatuksia ajon aikana, eivät ole koskaan yrittäneet itsemurhaa muilla tavoilla.
Huolimattomuus masentavana ominaisuutena
Mitä piilee piittaamattoman kuljettajan takana? Mitä ajattelee henkilö, joka ajaa selvästi yli laillisen nopeusrajoituksen ja ohittaa vaarallisesti? Jos tällainen kuljettaja selviää, hänelle tehdään yleensä mm. huume- ja alkoholitestit.
Psykologista arviointia ei kuitenkaan juurikaan tehdä. Jos tehtäisiin, saattaisimme olla yllättyneitä masentuneiden kuljettajien määrästä. Ainakin vuonna 2015 Pisan yliopiston (Italia) tutkimus paljastaa tämän. Se väittää, että riskikäyttäytyminen, impulsiivisuus ja psykomotorinen kiihtyneisyys ovat usein seuraus mielenterveysongelmista.
On myös tavallista, että alkoholilla on osansa. Rattijuopumus lisää itsemurha-ajatusten ja liikenneonnettomuuksien todennäköisyyttä. Kun ihmiset turvautuvat alkoholiin turva- tai pakopaikkana, he yrittävät lieventää henkistä kipuaan. Alkoholin aiheuttama estottomuus lisää heidän riskikäyttäytymistään entisestään.
Autosta ja moottoripyörästä tulee ihanteellinen väline itsensä vahingoittamiseen tai tuhoamiseen sellaisille henkilöille, joilla on itsemurha-ajatuksia.
Masennuksen oireet
Kun ajattelemme masentunutta ihmistä, visualisoimme henkilön, joka makaa sängyssä apaattisena ja itkien, eikä pysty tekemään paljoakaan. Meillä on edelleen taipumus uskoa myyttejä mielialahäiriöistä.
Masennus voi kuitenkin ilmetä monella tapaa. Holtittoman ajokäyttäytymisen kanssa korreloivia oireita ovat tyypillisesti seuraavat:
- Masennus, jossa esiintyy riskikäyttäytymistä, epäsäännöllistä käyttäytymistä, alkoholin juontia, peliriippuvuutta jne.
- Impulsiiviset ihmiset, jotka tekevät asioita ajattelematta.
- Hermostuneisuus ja kiihtyneisyys. Nämä ihmiset muuttavat suunnitelmiaan muutaman minuutin välein, heidän on jatkuvasti oltava kiireisiä tekemällä jotain, eivätkä he pysty rentoutumaan.
Jotkut haluavat menettää henkensä onnettomuudessa, jotta heidän perheensä ei koskaan tiedä, että he halusivat tehdä itsemurhan.
Yhteys itsemurha-ajatusten ja liikenneonnettomuuksien välillä
Onko mahdollista ennakoida, jos joku haluaa tappaa itsensä ajaessaan? Se on erittäin vaikeaa, jos häntä ei ole diagnosoitu. Hyvin monet ihmiset kärsivät nykyään syvästä kärsimyksestä, mutta he eivät etsi erikoistuneita apua. Loppujen lopuksi kaikkia ei ole helppo tavoittaa. Vielä vähemmän ennakoimaan onnettomuuksia, kuten itsemurha-ajatuksiin ja liikenneonnettomuuksiin liittyviä.
Kaksi tekijää tekevät tästä todellisuudesta vieläkin monimutkaisemman.
Halu elämän lopettamiseen ei ole aina tietoista
Tämä on erittäin relevantti tieto. Usein ihmiset, jotka aiheuttavat liikenneonnettomuuden, osoittavat alitajuisia itsemurha-ajatuksia. He eivät ole aiemmin yrittäneet tappaa itseään tai edes osoittaneet itseään vahingoittavaa käytöstä. Mutta kun he istuvat auton rattiin moottoripyörän ohjaustankoon, he haluavat vain paeta, antaa nopeuden viedä itsensä pois ja antaa kohtalon päättää heidän puolestaan. Ei ole yllättävää, että tällä on valitettavat seuraukset.
On myös niitä, jotka nimenomaan yrittävät tehdä itsemurhan ajon aikana. Liikenneonnettomuudessa kuoleminen estää heidän perhettään tietämästä että he halusivat kuolla.
Arvostuksen puute omaa ja muiden elämää kohtaan
Jokainen, joka yrittää tehdä itsemurhan liikenneonnettomuudessa, osoittaa täydellistä arvostuksen puutetta elämää kohtaan. Saattaa tuntua käsittämättömältä, että henkilö haluaa riistää henkensä, mutta vielä käsittämättömämpää on, että hän ei välitä muiden tappamisesta.
Itsemurha-ajatusten ja liikenneonnettomuuksien välinen yhteys tuntuu useimmista epätodelliselta. Mikä kenties ikävintä, joskus ihminen, joka halusi tappaa itsensä, selviää vahingoittumattomana, mutta joku sivullinen kärsii, joko menehtyen tai loukkaantuen onnettomuudessa.
Kuinka tätä voidaan käsitellä?
Mikään liikenneturvallisuuskeino ei viime kädessä riitä estämään itsemurha-ajatuksia hautovaa henkilöä yrittämästä itsemurhaa. Tämän tiedon hankkiminen on monimutkainen tavoite, koska meillä ei aina ole mahdollisuutta arvioida näistä tapahtumista vastuussa olevia.
Meidän on otettava huomioon, että moottoriajoneuvot ovat erittäin hyödyllisiä tapoja henkisistä ongelmista kärsiville tuhota itsensä tai vahingoittaa itseään. Ainoa tapa välttää tällaisia tilanteita on tarkkailemalla ympäristöämme ja itseämme ja havaitsemalla, voiko joku ympärillämme huonosti tai käyttäytyykö hän patologisella tavalla.
Emme saa laiminlyödä niitä, jotka elävät epätoivoisena tai jotka ovat vihaisia sisältäpäin. Meidän on oltava tietoisia niistä, jotka kärsivät tai ovat alkaneet juoda liikaa. Loppujen lopuksi seuraukset voivat olla kohtalokkaita sekä heille että meille. Meidän on ryhdyttävä toimiin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Carroll, Linda J.; Rothe, Peter (2014). “Viewing Vehicular Violence through a Wide Angle Lens: Contributing Factors and a Proposed Framework”. Canadian Journal of Criminology and Criminal Justice. University of Toronto Press. 56 (2): 149–166. doi:10.3138/cjccj.2014.ES01
- Pompili M, Serafini G, Innamorati M, Montebovi F, Palermo M, Campi S, Stefani H, Giordano G, Telesforo L, Amore M, Girardi P. Car accidents as a method of suicide: a comprehensive overview. Forensic Sci Int. 2012 Nov 30;223(1-3):1-9. doi: 10.1016/j.forsciint.2012.04.012. Epub 2012 May 9. PMID: 22576104.
- Popovic, D.,Vieta, E., Azorin, J., Angst, J., Bowden, C.L. Mosolov, S., Young, A.H., Perugi, G. 2015). Suicidal behaviour in major depressive episode: evidence from the BRIDGE-II-MIX study. Paper presented at the 28th European College of Neuropsychopharmacology Congress, August 30.
- Ratte, J & Bergeron, J. (1997). Psychology of young, risky and bad drivers: Links to depression and suicide. Caribbean Journal of Criminology & Social Psychology, 2, 146-161.
- MacDonald, J.M. (1964). Suicide and homicide by automobile. American Journal of Psychiatry. Published online in April, 2006, https://doi.org/10.1176/ajp.121.4.366
- Selzer, M. L.; Payne, C. E. (1992). “Automobile accidents, suicide, and unconscious motivation. American Journal of Psychiatry. 119 (3): 237–40 [239]. doi:10.1176/ajp.119.3.237
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.