Isäksi tuleminen tuottaa muutoksia hormoneissa
Isäksi tuleminen ja vanhempana oleminen on joillekin miehille hyvin intensiivinen kokemus jopa siihen pisteeseen asti, että tuntemukset voivat kasvaa hyvin lähellä sitä, mitä nainen kokee äitinä. Tämä ilmiö on osoitettu todeksi useissa tieteellisissä tutkimuksissa, joihin osallistujista on tullut isiä ja joilla esiintyy samanlaisia fysiologisia muutoksia kuin naisilla.
Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että biologisella tasolla miehet ovat saapuneet maailmaan sellaisilla ominaisuuksilla varustettuina, jotka valmistelevat heitä tulemaan isiksi ja nauttimaan tästä kokemuksesta. Samalla voisimme kuitenkin luulla, että joillekin miehille ei kulttuuristen tekijöiden vaikutuksen vuoksi tarjota mahdollisuutta olla perusteellisesti mukana tässä upeassa kokemuksessa.
Aivan kuten äitinä olemisella on naiselle erilaisia merkityksiä, miehillä on myös hyvin erilaisia tapoja selviytyä isänä olemisen kokemuksesta. Totuus on, että luonto on valmistellut asetelmaa meille niin, että sekä äidin että isän tapauksessa vanhemmaksi tuleminen ja vanhempana oleminen on jotain palkitsevaa ja merkityksellistä.
“Isäksi tuleminen muuttaa väistämättä sitä tapaa, jolla katson maailmaa. Minä en saa riittävästi unta. Ja elämän yksinkertaisimmat asiat tuottavat minulle täydellistä tyytyväisyyttä.”
-Hugh Jackman-
Isäksi tuleminen: hormonaaliset muutokset
Emoryn yliopiston teettämässä ja Hormones and Behavior -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty isäksi tulemisen kokemuksen ja hormonaalisten muutosten välistä suhdetta. Tätä varten tutkimukseen rekrytoitiin joukko vapaaehtoisia miehiä, joilla oli jotakin yhteistä: heillä kaikilla oli terveitä, iältään 1–2-vuotiaita lapsia.
Kaikkia osallistujia seurattiin toiminnallisilla magneettikuvien kautta tehdyillä aivokuvilla. Jokaiselle vapaaehtoiselle näytettiin valokuva tämän lapsesta yhdessä toisen valokuvan kanssa, jossa esiintyi tuntematon lapsi ja tuntematon aikuinen.
Tämä koe osoitti, että palkitsemiseen ja empatiaan liittyvissä aivojen osa-alueilla havaittiin lisääntynyttä hermotoimintaa silloin, kun nämä isät näkivät kuvia omista lapsistaan. Tämä johtui oksitosiinin eli kuuluisan “rakkaushormonin” tuotannon lisääntymisestä. Aiemmat tutkimukset olivat jo osoittaneet, että samanlaisia ilmiöitä tapahtuu myös äideillä.
Nämä tiedot tukevat toisen, vuonna 2014 tehdyn ja arvovaltaisessa PNAS-nimisessä tieteellisessä julkaisusarjassa julkistetun tutkimuksen päätelmiä. Tässä toisessa tutkimuksessa todettiin, että niiden isien aivoissa, joista on tullut vauvan pääasiallisia huoltajia, on nähty toimintaa, joka on hyvin samankaltaista toimintaa kuin niillä naisilla, jotka ovat äitejä.
Synnytyksen jälkeinen masennus
Synnytyksen jälkeinen masennus on surun, tyhjyyden ja haluttomuuden tila, jota monet naiset kokevat onnistuneen raskauden jälkeen. Sen arvioidaan vaikuttavan jopa 30 prosenttiin äideistä ja joissakin tapauksissa masennuksesta tulee niin näkyvää, että sen oireet sekoitetaan psykoosiin.
Pediatrics -lehdessä julkaistussa ja tohtori Craig Garfieldin ohjaamassa tutkimuksessa on kuitenkin osoitettu toisenlainen ilmiö. Tutkimuksissa nimittäin havaittiin, että myös merkittävällä osalla isistä esiintyi merkkejä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Pääteltiin, että nämä piirteet näkyivät enemmän niillä isillä, jotka eivät viettäneet aikaa lastensa kanssa verrattuna niihin isiin, jotka pystyivät olemaan lähellä tuoretta jälkikasvuaan.
Tutkimuksessa tehtyjen löytöjen mukaan näitä oireita esiintyy jopa 10 prosentilla niistä miehistä, joista tuli isiä ensimmäistä kertaa. Lisäksi vahvistettiin, että toisin kuin äideillä, tuoreilla isillä äidin synnytyksen jälkeistä masennusta vastaavaa ilmiötä esiintyy vauvan elämän ensimmäisten kolmen ja kuuden kuukauden välillä.
Kanadalaisen psykologin Francine de Montignyn mukaan, joka on myös työskennellyt aiheen parissa, yksi kymmenestä isästä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hänen mielestään tämän ilmiön laukaisee epäonnistumisen pelko isänä sekä kilpailu äidin huomiosta ja kiintymyksestä.
Isyys nykymaailmassa
Isyyttä ja isäksi tulemista usein aliarvostetaan, erityisesti tiukemmin patriarkaalisissa yhteiskunnissa. Aivoihimme on iskostunut ajatus siitä, että isäksi tuleminen ja isänä oleminen on kokemus, joka liittyy enemmän kiintymykseen kuin vastuun kantamiseen. Viimeisten vuosien aikana monet isät ovat kuitenkin osallistuneet täysipainoisesti lastensa kasvattamiseen ja osoittaneet, että tässä suhteessa on mahdollista saavuttaa tasapaino ja päästä eroon niistä perinteistä, jotka siirtävät lasten kasvatusta pelkästään äidin harteille.
Edellä mainitut tutkimukset vahvistavat tätä päätelmää. Itse asiassa ne todistavat, että isäksi tuleminen aiheuttaa miehen elimistössä positiivisia hormonaalisia muutoksia. Ensimmäiseksi mainitussa kokeessa havaittu oksitosiinin lisääntynyt tuotanto antaa viitteitä sellaisen mielentilan läsnäolosta, joka muistuttaa läheisesti sitä, mitä kutsumme onnellisuudeksi.
Toisessa tutkimuksessa päätelmät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaikuttavat tekijät eivät ole niinkään fysiologisia, vaan psykologisia. Totuus on kuitenkin se, että myös miehet voivat kärsiä siitä, mutta tämä ilmiö jätetään perinteisesti ilman huomiota. Isäksi tuleminen ja isänä oleminen on upea kokemus, ja kokonaisvaltaisesti omaksuttuna tulee lisäämään miehen hyvinvointia. Samalla on kuitenkin nähtävissä, että myös miehet tarvitsevat tukea ja ymmärrystä kohdatakseen tämän kauniin kokemuksen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Mazzo, C. M. F., & Almeida, J. M. T. D. (2020). El significado de ser padre en la actualidad: un estudio en el enfoque gestáltico. Revista da Abordagem Gestáltica, 26(1), 26-37.