Irrotimme otteemme toistemme kädestä ennen kuin päästimme irti toistemme sydämestä

Me unohdimme irrottaa otteemme toistemme sydämistä ennen kuin päästimme otteemme irti toistemme käsistä. Me unohdimme, miten vaikeaa on etäännyttää itsensä eniten rakastamastaan ihmisestä satuttamatta häntä. Me unohdimme, että me emme kävelleet enää yhdessä; me kävelimme erillään. Riippuvaisuus, kolhut, halveksunta ja yksioikoisuus ottivat meistä vallan ja muuttivat meitä. Ja nyt kumpikaan meistä ei enää peiliin katsoessaan näe samaa kuvajaista kuin ennen.

Toistensa käsistä otteen irti päästäminen kuulostaa jäähyväisiltä, mutta me olemme sanoneet hyvästit niin monta kertaa sydämiemme kätköissä, että sydämemme ovat päättäneet sen olevan aina sama juttu. Sydämien yhteyden katkaiseminen ennen otteiden irrottamista käsistä, ja sen tunnistaminen että ei enää rakasta toista, on erilaista ja usein helpompaa, kuin sallia oman sydämensä lyödä tiheämmin yhdessä ollessa.

Me unohdimme antaa itsellemme tilaa, haukata hieman henkeä ja nauttia omasta ajastamme samalla tavoin kuin yhdessä viettämästämme ajasta. Me unohdimme, että rakkaus ei ole riippuvaisuutta ja osaamme nyt ainoastaan olla yhdessä ja vihata toisiamme, koska meidän sydämemme eivät osaa lyödä omillaan.

Me unohdimme kumpikin tahoillamme rakastaa itseämme

Me unohdimme rakastaa itseämme ja päätimme näin ollen, että on aika erota. Mutta se, mitä me ilmaisimme sanoin ei heijastanut sitä, mitä me kumpikin tunsimme sielussamme ja niinpä katkeruus löysi tiensä aina elimiini asti ja alkoi armottomasti leikellä niitä pieniksi palasiksi.

Me unohdimme kumpikin olla oma itsemme. Meistä tuli kaksi muukalaista, jotka eivät tunteneet enää muuta kuin vihaa ja nyt me emme tee muuta kuin satutamme toisiamme. Me tunnemme olomme yksinäiseksi, petetyksi ja tyhjäksi. Me emme tiedä miten elää ilman tuota tuttua ihmistä rinnallamme.

Mutta ennen kaikkea, me unohdimme kuunnella itseämme ja tunnistaa, että me emme todella rakasta toisiamme. Me rakastimme rakkautta, jonka välillemme kuvittelimme, mutta se ei ole aitoa. Se on pelkkä illuusio, jonka me loimme samalla kun haaveilimme silmämme apposen avoinna.

Me aloimme muuttua riippuvaisiksi toisistamme

Me unohdimme olla tahoillamme oma itsemme ja muutuimme riippuvaisiksi toisistamme, aivan kuin toistemme halaamisen lisäksi maailmaan ei mahtuisi mitään muuta. Me aloimme pelätä vaikuttavamme ristiriitaisilta omana itsenämme ja hiljensimme oman äänemme siitä pelosta, että yksi ainut  sana voisi särkeä meidän välillämme vallitsevan  idyllisen siteen.

Me lakkasimme rakastamasta itseämme, jotta voisimme rakastaa toisiamme enemmän, kunnes haihduimme tyystin ilmaan  ja kadotimme itsemme täysin suhteeseen, jolla ei ollut mitään merkitystä. Rakkaus jota tunsin sinua kohtaan muuttui peloksi sinun menettämisestäsi. Ja sinun menettämisesi pelkääminen muuttui sinun vihaamiseksesi, koska en pystynyt rakastamaan sinua enää hitustakaan enempää sen jälkeen kun oma identiteettini oli viety.

Mieti asiaa . Juuri tuolloin me lakkasimme kunnioittamasta itseämme ja ymmärsimme, että rakkautemme ei ollut enää rakkautta, vaan tukahduttava side joka satutti meitä todella paljon.

Me päätimme lakata olemasta riippuvaisia toisistamme ja päästää irti toistemme kädestä. Vaan se oli jo liian myöhäistä, koska meidän sydämemme eivät ymmärtäneet, miksi sattui niin kovasti lakata näkemästä toisiamme ja koska me olimme edelleen kiinni toisissamme . Riippuvaisuus oli muuttanut meidät tuhkaksi, emmekä me enää tienneet miten olla sitä mitä olimme ennen toistemme tapaamista.

Meidän molempien piti oppia, miten olla oma itsemme

Joten kaiken kokemamme jälkeen meidän piti oppia uudelleen, miten rakastaa itseämme. Meidän piti hyväksyä se kipu, jonka olimme itsellemme aiheuttaneet johtuen pelostamme olla yksin.

Me aloimme tunnistaa, että olimme luopuneet omista identiteeteistämme vapaaehtoisesti, ja että meillä ei ollut tästä ketään muuta syyttää kuin itsemme ja oma tarpeemme kuulua johonkin toiseen hinnasta mistä hyvänsä. Me ymmärsimme, että mitä rakkauteen tulee, ei meidän tulisi koskaan lakata olemasta oma itsemme. Ja niin me lopulta osasimme sanoa hyvästit.