Ihmiset jotka puhuvat, puhuvat, ja puhuvat… itsestään

· 27.10.2016

Aluksi he vaikuttavat maailman ystävällisimmiltä ihmisiltä. He ovat yleensä sosiaalisia, hyviä keskustelijoita ja heillä on puoleensavetävä persoona. Ajan myötä huomaat kuitenkin, että nämä ihmiset alkavat tuntua taakalta: he puhuvat liikaa ja lähes poikkeuksetta itsestään. He kertovat samat tarinat uudelleen ja uudelleen. He ovat henkilöitä, jotka kokevat kykenevänsä puhumaan aiheesta kuin aiheesta, vaikkeivät tietäisi siitä mitään. Eikä kukaan saa heitä hiljenemään.

Puhuttuasi tällaiselle henkilölle, tunnet kuin olisit hukannut aikaasi. Sillä loppujen lopuksi, kyseessä ei ollut keskustelu. Sen sijaan, se oli ennemmin pitkän monologin sparrausottelu. Siksi voi olla, että kun tapaat tämän henkilön uudelleen, kehität jonkinlaisen tekosyyn välttääksesi toisen ”juttutuokion”.

Itsekeskeisyys

Joku joka puhuu liikaa itsestään ei ole muodostanut selkeää rajaa itsensä ja ympäristönsä välillä. Heidän narsistinen persoonallisuutensa estää heitä tajuamasta, etteivät he ole maailman keskipiste. Siksi he kuvittelevat että on täysin normaalia että jokainen keskustelu keskittyy heihin.

Todellisuudessa heidän mieleensä ei edes juolahda, että heidän jaarittelunsa saattaisi kyllästyttää toisia. Ja vaikka se kerrottaisiin heille suoraan, he olettavat että toisella osapuolella on ongelma, ei heillä.

Tämä liiallinen huomiontarve perustuu alitajuiseen epävarmuuteen. He kokevat palkitsevaksi sen, kun he saavat jonkun kuuntelemaan heitä jatkuvasti. Tämä todistaa heille heidän oman arvonsa. Tällainen henkilö ei koskaan onnistu ymmärtämään toisten ihmisten taajuutta, heidän tarpeitaan. Sen sijaan kaikki pyörii heidän omien tarpeidensa ympärillä.

Ihmisillä, jotka puhuvat lakkaamatta, on ilmeisesti suuri tarve tulla kuulluksi, vaikka he eivät mitään sanoisikaan. Toisten ihmisten kanssa puhuminen vie heidän huomionsa pois heidän sisäisestä dialogistaan. Meillä kaikilla on sisäinen dialogi, mutta nämä ihmiset eivät halua kuulla omaansa. He haluavat vain tulla kuulluksi. He katsovat itseään toisten lävitse.

”Keskustelun” sisältö

Jotkut ihmiset puhuvat aina itsestään tehdäkseen inventaarion kärsimyksistään. He eivät pyydä sinulta apua, eivätkä he huoli ohjeitasi. He olettavat että sinun pitäisi yksinkertaisesti toimia heidät huomioon ottaen. Toiset tekevät päinvastoin: he kertovat sinulle sarjan kertomuksia osoittaakseen kuinka mahtavia he ovat. He kertovat tuhansista teoistaan, aina odottaen jonkinlaista ”hurraa” -huutoa sinulta.

Jotkut ihmiset puhuvat ongelmistaan sinulle kysyäkseen neuvoa tai ohjausta. Ihan kuin olisit heidän henkilökohtainen, ja tietenkin, ilmainen, terapeutti. Tällaiset ihmiset eivät koskaan kysy sinulta miten sinulla menee tai jos sinullakin sattuisi olemaan vaikeuksia elämässäsi. He yksinkertaisesti olettavat että heidän ongelmansa ovat vakavampia kuin sinun ja että sinun velvollisuutesi on kuunnella heitä ja antaa heille neuvoja.

Missään näistä tapauksista aitoa keskustelua ei koskaan tapahdu. On ennemminkin kyse manipulaatiosta sanojen kautta. Osallistut jonkinlaiseen kummalliseen peliin heidän kanssaan, johon saatat joskus jopa tuntea velvollisuutta osallistua. Pakotettuna kuuntelemaan heitä, kehumaan heitä tai säälimään heitä. Mutta side näihin ihmisiin ei ole aito. Sitä varjostaa aina tunne siitä, että ”jokin on pielessä”.

Sinun kannaltasi on hyväksi jossain vaiheessa huomauttaa suoraan ja ystävällisesti kuinka positiivinen keskustelu voi olla, jos kuuntelemisen lisäksi on mahdollisuus myös puhua. On myös hyväksi ehdottaa heille keskustelua uusista aiheista.

Vaikka kanssakäyminen tällaisten ihmisten kanssa ei olekaan mahdotonta, sillä he saattavat useasti palata takaisin siksi ystävälliseksi ihmiseksi joka he alussa olivat, rajojen asettamisen opettelu on välttämätöntä. Jos tunnet että tämä ihmissuhde vaikuttaa sinuun, saa sinut tuntemaan olonsa epämukavaksi tai jos se laukaisee syyllisyyden tai tyhjyyden tunteen, on parasta kävellä pois.