Hypervanhemmuus, uusi trendi joka pilaa lapsuuden

On olemassa vanhempia, jotka ovat jatkuvasti varattuja, toiset taas ovat ylistressaantuneita ja jotkut vanhemmat eivät piittaa lastensa koulutuksesta, vaan jättävät koulutuksen median ja koulun tai lastenhoitajan vastuulle. Tosiasia on, että ne suuntaviivat, joita käytettiin perinteisen koulutuksen merkitsemiseen ovat nykyään kyseenalaisia. Tämä on johtanut useisiin erilaisiin opetusmalleihin, joilla on usein ollut huonoja tuloksia. Yksi tämän sekasorron seurauksista on niin sanottu ”hypervanhemmuus”.

Tällainen vanhemmuus on peräisin vääristyneistä koulutusmalleista, jotka lisäsivät lasten hoitoa ja huomiota. Tuollaiset vanhemmat hukuttavat lapsensa huomiolla ja ylistyksillä, enemmän kuin mitä on tarpeen. He eivät tiedä, että tämä rajoittaa lasten vapautta, itsenäisyyttä ja heidän itsemääräämisoikeutensa kehittymistä.

Ns. ”hypervanhemmat” yrittävät varmistaa lastensa akateemisen menestyksen, ja stressaavat kaikista pienistä asioista mitä heidän lapsille voisi tapahtua. Tämä ei ole hyväksi. Tällaisten vanhempien lapsille on annettu liikaa virikkeitä, he ovat ylisuojeltuja sekä epävarmoja.

Hypervanhemmuus uutena oppimismallina

Olemme siirtyneet lapsista joihin ei kiinnitetty hirveästi huomiota lapsiin, jotka ovat kuin alttarilla palvottavana.

Hypervanhemmuus on hyvinvointiyhteiskuntien koulutusmallien tulos. Se ilmestyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa, joissa kilpaileminen on vallitsevassa asemassa, ja siten se on siirtynyt myös lasten kasvatukseen. Vanhemmat Yhdysvalloissa ovat uppoutuneet kilpailemaan tavoitteesta, jossa halutaan varmistaa heidän lapsilleen menestynyt elämä. He varaavat parhaat paikat esikouluista (jopa ennen lasten syntymää), yliopistoista sekä niin kutsutussa murattiliigassa.

Tämä sisältää aikaisen kehittämisen lapsuudessa liiallisella määrällä lisäopetusta, sekä aikataulun, jossa lapselle ei jää vapaa-aikaa. Opettajille, jotka kyselevät kuinka ihmeellinen lapsi on, on hyvin vähän suvaitsevaisuutta. On myös tavallista antaa lapsille paljon kirjoja, elektroniikkalaitteita sekä leluja…

Tällainen lastenkasvatusmalli pohjautuu alituiseen huomioon ja kohtuuttomiin odotuksiin lasten tekemisistä, opiskeluista ja onnistumisista. Tällainen malli ei todellakaan ole hyvä terveelliselle psyko-emotionaaliselle lapsen kehitykselle. 

Vanhemmat jotka ovat uppoutuneet hypervanhemmuuteen

Hypervanhemmuudessa on jotain tunnistettavissa olevia piirteitä:

• Jotkut vanhemmat valvovat ja pitävät silmällä lastensa elämää taukoamatta. Näitä vanhempia kutsutaan helikopterivanhemmiksi.
• Jotkut vanhemmat tasoittavat tien lapsilleen valmiiksi, poistaen kaikki kivet, joihin lapsi saattaisi kompastua. Näitä vanhempia kutsutaan puskutraktorivanhemmiksi.
• On olemassa vanhempia, jotka kuluttavat elämänsä järjestääkseen lapsilleen lisäopetusta toisensa perään, he kiirehtivät täyttäessään lastensa aikataulua. Heitä kutsutaan autonkuljettajavanhemmiksi.
• Jotkut vanhemmat eivät salli lastensa tylsistyä.
• Jotkut vanhemmat luovat lapsilleen täydellistä tietä, jotta he eivät ikinä möhlisi. Heitä kutsutaan lumiauravanhemmiksi.
• On vanhempia, jotka seuraavat lapsiaan puiston läpi välipalan kanssa, kunnes heidän lapsensa syövät sen. Heitä kutsutaan välipalavanhemmiksi.
• Ne, jotka pyrkivät varmistamaan että heidän lapsensa eivät naarmuta itseään, eivät likaannu tai vilustu, heitä kutsutaan ylisuojeleviksi vanhemmiksi.

Hypervanhemmuus on uuvuttavaa

Hypervanhemmuus on uuvuttavaa sekä lapsille että vanhemmille, sillä tämä tarkoittaa kiireistä aikataulua. Vanhemmille se on uuvuttavaa siitä syystä, että he huolehtivat lasten siirtymisestä aktiviteetista toiseen, he puhuvat usein opettajien kanssa, valvovat lastensa läksyjen tekoa, suunnittelevat lastensa aikataulua. Tässä on kyse äärimmäisen stressaantuneista vanhemmista sekä lapsista.

Lapsille kehittyy itsevaativa luonne ja alhainen suvaitsevaisuus pettymyksille. Heidän ei ole sallittua epäonnistua ja he vaativat jatkuvasti tarvetta olla etevä.

Toisaalta, jotkut vanhemmat näyttävän olevan epävarmoja. Lasten tarpeille ja kokemuksille on olemassa yltäkylläisyys, ja tämä tekijä lisää stressiä. Vanhemmat epäilevät usein mikä on parasta lapsilleen, ja he käyttävät kaiken aikansa etsiäkseen ja tarjotakseen lapsilleen kokemuksia, mahdollisuuksia ja uusia menetelmiä, sekä erilaisia materiaalisia asioita tai uusinta teknologiaa.

Vaihtoehtoja hypervanhemmuudelle

Ensimmäiseksi, sinun on rentouduttava päästäksesi pois tästä alaspäin vievältä spiraalilta. Vanhempina meillä tulee olla mahdollisuus hengähtää ja rentoutua. Lapset eivät tarvitse täydellisiä vanhempia, he tarvitsevat rauhallisia ja onnellisia vanhempia. Lasten aikataulun siivoaminen tarkoittaa vanhempien aikataulun siivoamista.

Vanhempien tulisi antaa lapsilleen aikaa leikkiä, jotta he oppisivat käsittelemään omaa aikaansa. Leikkiminen on elintärkeää lasten kehittymiselle, mutta monien tehtävien ja stressin takia heillä ei ole aikaa leikkiä.

Vanhempien tulisi oppia luottamaan itseensä sekä lapsiinsa, päästää heistä hiljalleen irti, luottaa omaan intuitioomme ja seurata lasten kehitystä. Vahvista lapsiasi, onnittele heitä, saa heidät innostumaan, jotta he voivat olla intohimoisia elämää kohtaan. Päivä päivältä he oppivat elämään, olemaan vuorovaikutuksessa tunteisiinsa sekä käsittelemään niitä.