Herbert Spencer: elämä ja työ

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Bernardo Peña Herrera

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Herbert Spencer oli yksi suurimmista aikansa ajattelijoista. Tämä englantilainen filosofi, psykologi, sosiologi ja luonnonlakien asiantuntija oli yksi suurimmista sosiaalidarwinismin ja positivismin johtajista.

Hän sovelsi evolutionistisia lakeja filosofiaan ja yhteiskuntaan. Mutta hänen darwinistiset ajatuksensa oikeuttivat tiettyjen ihmisten hallitsemisen, ja myöskin yhden ihmisrodun ylivallan muista roduista.

Nämä ajatukset otettiin ilomielin vastaan länsimaissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Spencerin työn menestys on todiste tästä. Hän onnistui jopa saamaan monien muiden eri aloja edustavien ajattelijoiden huomion.

Jotkut kirjailijat ja tutkijat olivat avoimia keskustelemaan hänen ideoistaan. Suuret nimet, kuten Émile Durkheim, George Edward Moore tai Thomas Hill Green olivat usein yhteydessä Spenceriin. Hän oli epäilemättä todella tuottoisa, ja myös kiistanalainen hahmo.

Herbert Spencerin elämä

Ensimmäiset vuodet ja koulutus

Herbert Spencer syntyi vaatimattomaan perheeseen Englannin Derbyssä vuonna 1820. Hän kuoli Brightonissa, Englannissa, vuonna 1903. Vaikka hän kävi koulua, hän ei oppinut lukemaan kuin vasta 7-vuotiaana. Teinivuosinaan hän opiskeli luonnontieteitä, mutta hän ei koskaan ollut mikään hyvä oppilas. 

Hän opiskeli insinöörintaitoja itsekseen, ja teki töitä rautatiellä vuosien 1837 ja 1846 välillä. Näiden vuosien aikana Herbert jatkoi oppimista ja itsekseen opiskelemista, jolloin hän julkaisi tiedettä ja politiikkaa käsitteleviä kirjoja. Vuosia myöhemmin, vuonna 1848, hänestä tuli The Economist –aikakauslehden toimittaja.

Tämä muutos saattoi loppuun hänen insinöörinuransa, ja hän aloitti uuden uran kirjailijana ja filosofina. Vuonna 1851 Spencer julkaisi ensimmäisen virallisen kirjansa, Social Statics, jossa hän ennusti, että ihmiskunta oppisi elämään yhteiskunnassa ilman tarvetta valtiolle.

Ura ja teokset

Spencerillä oli tapana käydä tapaamisissa muiden vertaisten ajattelijoiden kanssa. Näissä tapahtumissa hän tapasi positivistisia kirjailijoita, jotka inspiroivat häntä kirjoittamaan teoksen The Principles of Psychology vuonna 1855. Tässä teoksessa hän puolusti sitä kantaa, että ihmisen mieli on luonnonlakien alaisuudessa, ja tätä väitettä hän pystyi selittämään fysiologialla ja biologialla.

Vuosia myöhemmin hän julkaisi teoksen A System of Synthetic Philosophy. Tämän teoksen tarkoitus oli todistaa, että evoluution periaatteet ovat tasa-arvoisesti soveltuvia filosofiassa, psykologiassa ja sosiologiassa. Tämä oli yksi hänen suurimmista töistään, joka koostui kymmenestä kirjasta, jotka hän kirjoitti 20 vuoden aikana.

Sen ajan filosofian kirjat eivät tavallisesti olleet best-sellereitä, vaan parhaiten myyvät teokset olivat yleensä romaaneja. Mutta Herbert Spencer kuitenkin erottui vaikutusvaltaisena ajattelijana, myyden elämänsä aikana yli miljoona kopiota teoksistaan. Hän oli jopa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 1902.

Herbert Spencer ja psykologia

Herbert Spencer kirjoitti teoksensa ennen Darwinia. Täten hän yhdisti assosiationismia ja fysiologiaa Lamarckismin kanssa. Niinpä Spencer oli vuosikymmeniä sopeutumisen psykologiaa edellä. Hän käsitteellisti kehityksen prosessina, jossa eri ajatusten yhteys heijasti tarkalleen yhteyttä ympäristön vallitsevien tapahtumien välillä.

Nämä yhteydet vakiinnutettiin vanhojen jatkuvuuden ja sattumien periaatteiden toimesta. Mielen kehittyminen kuvastaa siis adaptiivista sopeutumista ympäristöllisiin tiloihin. Tämä englantilainen kirjailija käsitteellisti myös aivot organisoituneena kokemusten kirjaamona.

Hän väitti myös, että vaisto oli opittua assosiatiivista käyttäytymistä. Hän puolusti myös sitä ajatusta, että tiettyjen lajien henkiset prosessit vähennetään niiden assosisaatioiden lukumäärään, joita kyseisen eläimen aivot voivat suorittaa. Eli toisin sanoen, Spencerin mukaan erot eri lajien henkisten kykyjen välillä olivat määrällisiä.

Herbert Spencer ja sosiaalidarwinismi

Herbert Spencer teki useita toteamuksia monista kiistanalaisista aiheista: hän puolusti sitä, että yhteiskunnallisilla ryhmillä oli eri kykyjä hallita luontoa ja vakiinnuttaa omaa ylivaltaa. Eli varakkaammat ovat kyvykkäämpiä kuin köyhät, sillä varakkaat ovat yhteiskunnassa yläpuolella, kun taas köyhät ovat yhteiskunnassa pohjalla.

Spencerin mukaan yhteiskunta toimi biologisena olentona. Täten hän oikeutti ”ylempien” rotujen ylivallan, puhuen sen puolesta, että meidän olisi vähennettävä heikkojen ihmisten määrää maailmassa. Täten imperialismi ja rasismi olivat hänen teoriansa perusteita.

Hänen mielestään vahvojen ja älykkäiden ihmisten olisi taisteltava selviytymisensä puolesta, sillä niin yhteiskunnan heikkeneminen voitaisiin välttää. Jos heikkoja tai vähemmän kykeneviä olisi enemmän kuin vahvoja (fyysisesti ja älyllisesti), valtio olisi vaarassa.

Ajatuksia Herbert Spencerin elämästä ja töistä

Spencer puolusti positivistista, biologista ja kehitysopillista näkemystä filosofiasta, psykologiasta ja sosiologiasta. Hän piti oppimista sekä fyysistä ja psykologista sopeutumiskykyä todella tärkeinä. Mutta hänen työtään on tulkittu väärin, niin että se sopisi rasistien ja ylivaltaa edustavien mielipiteisiin, jotka ovatkin sitten siteeranneet Spenceriä tieteellisenä todisteena väitteilleen.

Herbert Spencer ei ole ainoa kirjailija ja tutkija, jonka työtä on tulkittu väärin ja muokattu. Itse asiassa tätä on tapahtunut historian saatossa useita kertoja. Tällaista on tapahtunut Machiavellin ja Nietzschenkin teosten kanssa. Natsit ja antisemiitit ovat käyttäneet heidän teoksiaan tukena rasistisille väitteilleen.

Tämän lisäksi filosofisia ja kirjallisia teoksia on kohdeltava tietystä näkökulmasta. Meidän olisi aina tutkittava minä aikakautena ja missä kontekstissa nämä ajatukset on julkaistu, jotta voisimme ymmärtää paremmin kirjailijan ajatuksia. 

Kiistanalaisuuksien ja pohdintojen ohella ei ole epäilystäkään, että Herbert Spencer onnistui erottumaan muiden joukosta suurimpana monialaisena ajattelijana omana aikanaan.