José Saramago: Nobel-palkittu kirjailija
José Saramago oli yksi merkittävimmistä portugalilaisen kirjallisuuden äänistä. Hänen ällistyttävät teoksensa voittivat hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Monet hänen teoksistaan, kuten Kertomus sokeudesta, ovat katarttisia ja ne inspiroivat lukijaa pohtimaan.
Ihmiset sanovat usein, että Saramago oli ongelmien aiheuttaja. Hän ei koskaan lakannut tuomitsemasta epäoikeudenmukaisuutta, ja hän kertoi aina mielipiteensä sen ajan konflikteista. Saramago itse asiassa kuvaili itseään intohimoisena kirjailijana, henkilönä, jonka oli paljastettava jokainen pienikin piilossa oleva asia, vaikka se merkitsi tämän maailman todellisten hirviöiden kohtaamista.
Hänen totuuden tavoittelunsa ja pyrkimyksensä saada ihmiset pohtimaan muokkasivat hänen ainutlaatuista kirjallisuustyyliään. Hän käytti mielikuvituksellisia vertauksia, ironiaa ja myötätuntoa maalatakseen sellaisen kuvan todellisuudesta, jota ihmiset eivät voisi olla näkemättä. Nykyään uudet sukupolvet löytävät jälleen hänen äänensä ja ihailevat hänen rohkeaa persoonallisuuttaan.
Hän on yksi huomattavimmista portugalilaisista kirjailijoista, mm. Fernando Pessoan rinnalla. José Saramagon taianomainen ja utelias työ rohkaisee ihmisiä analysoimaan nykyisiä ongelmia hänen silmiensä kautta.
“Sydämestä tulleita sanoja ei sanota koskaan, ne jumittuvat kurkkuun ja ne voidaan lukea vain henkilön silmistä.”
-José Saramago-
Viisas mies nöyrästä perheestä
José de Sousa Saramago syntyi 16. marraskuuta 1922 Golegãssa, Portugalissa. Hänen vanhempansa, José de Sousa ja Maria da Piedade olivat nöyriä talonpoikia. Kun Saramago oli 2-vuotias, hänen vanhempansa päättivät muuttaa Lissaboniin taloudellisen vakauden saavuttamiseksi.
Sitten kun he asettuivat Lissaboniin, hänen isänsä alkoi työskentelemään poliisina. Nuorena Saramago kävi teknillistä koulua, kunnes hänen vanhemmillaan ei ollut enää varaa hänen koulutukseensa.
Tämän jälkeen hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä mekaanisena seppänä. Hän ei kuitenkaan keskittynyt vain työhönsä. Saramago omisti vapaa-aikansa voidakseen oppia omin neuvoin. Hän ei koskaan lakannut lukemasta, oppimasta tai kirjoittamasta. Vuonna 1947, ollessaan vain 25-vuotias, hän julkaisi teoksen Land of Sin (Terra do Pecado). Tuona samana vuonna hänen tyttärensä Violante syntyi hänen ensimmäisen avioliittonsa hedelmänä.
Uskollinen kirjailija ja journalisti
José Saramago alkoi kääntämään Hegelin ja Tolstoin teoksia portugaliksi vuonna 1955. Tuohon samaan aikaan hän pyrki antamaan tyylilleen kypsempää tyyliä, jotta hänen kirjoituksistaan tulisi menestyksekkäämpiä. Ja vaikka hän olikin todella taitava, yksikään toimittaja ei uskaltanut julkaista hänen töitään.
Sen jälkeen kun Skylight (Claraboia) torjuttiin, Saramago odotti muutaman vuoden ja yritti uudestaan. Vasta vuonna 1966 hän yritti uudestaan teoksilla Probably Joy (Provavelmente Alegria) ja myöhemmin teoksella The Year of 1993 (O ano de 1993). Molemmat näistä töistä olivat toimittajien tunnustamia.
Sitten kun hän viimeinkin sai haluamansa menestyksen, hän aloitti uran journalistina. Saramago toimi toimittajan avustajana sanomalehdelle Diário de Notícias ja sitten Diário de Lisboalle, jossa hänestä tuli apulaisjohtaja ja poliittinen kommentaattori.
Neilikkavallankumouksen keskellä 25. huhtikuuta vuonna 1974, Saramago päätti keskittyä yksinomaan kirjoituksiinsa. Vuonna 1976 hän julkaisi teokset The Notes ja The Lives of Things.
Nobel-palkinto ja viimeiset päivät
80-lukuun mennessä José Saramago oli jo kansainvälisesti kuuluisa kirjailija. Hän saavutti laajalle levinneen tunnustuksen teoksella Baltasar ja Blimunda (1982), Kivinen lautta (1986), kiistanalainen Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi ( 1991) ja Kertomus sokeudesta (1995).
Saramago onnistui kehittämään kirjoitustaan lisää, mikä tarkoitti sitä, että hänen kirjoistaan tuli entistä rohkeampia. Vuonna 1998 hän voitti kaikkein arvovaltaisimman palkinnon: Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Siihen aikaan hän matkusti Lissabonin ja Kanariasaarten Lanzaroten välillä, joka oli hänen espanjalaisen vaimonsa, kääntäjän ja journalistin, Maria del Pilar del Rio Sanchezin koti.
José Saramago kuoli leukemiaan 18. kesäkuuta 2010, 87 vuoden ikäisenä. Hän oli juuri alkanut kirjoittamaan uutta romaania, mutta jätti siitä taakseen vain 30 sivua.
Kertomus sokeudesta, José Saramago
”En usko että meistä tuli sokeita, luulet että olemme sokeita, sokeita mutta näkeviä, sokeita jotka voivat nähdä, mutta jotka eivät näe.” Näillä sanoilla José Saramago muokkasi yhden mielenkiintoisimmista kiistanhaluisista metaforista työssään. Teoksessa Kertomus sokeudesta hän puhuu ihmisten kyvyttömyydestä tunnistaa toisiaan tasa-arvoisina. Hän muuttaa ihmiset pahamaineisiksi olennoiksi, olennoiksi jotka tarvitsevat ohjausta ymmärtääkseen ja selviytyäkseen maailmassa.
Tämä teos on ihmisen sielua syvästi pohtiva teos. Se on dystooppinen romaani, ja kuka tahansa sen lukee, ei voi enää olla välittämättä yhteiskuntamme sokeudesta, joka kirjassa leviää kuin tartunta.
Tarinassa on vain yksi päähenkilö, joka kykenee näkemään: nainen, joka päättää olla aviomiehensä kanssa tämän sokeudessa. Hänestä tulee silmät, ja hän yrittää auttaa muuta maailmaa. Ympäristö on kuitenkin puhtaasti painostava. Sotilaat ampuvat kaikkia, jotka lähestyvät sairaita. Ihmisiä johtaa diktatuuri. Kaaos hallitsee ja toivo katoaa.
Kertomus sokeudesta osoittaa, että ihmissielu ei halua nähdä. Kyvyttömyys tunnistaa muut tasa-arvoisina johtaa itsekkyyteen, konfliktiin ja pelkoon. Kertomus sokeudesta on vaikuttava kirja. Se on yksi historian suurimmista kirjallisuuden teoksista, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Saramago, José (2001) Ensayo sobre la ceguera. Alfaguara