Henkinen mukavuudentunne ja siinä piilevät vaarat

1. Sohvan nurkassa kiehnäävä pariskunta

Niin fyysinen kuin henkinenkin mukavuudentunne on pariskuntien suurin vihollinen. Parisuhteessa voi tapahtua usein niin, että kehität itsellesi henkisesti mukavan kuplan, johon asetut ja suhtaudut sen jälkeen elämään niin, kuin suurin osa siitä olisi jo eletty.

Sinulla on joku jota rakastaa, ja joku joka rakastaa sinua takaisin. Päivän päätteeksi, vaikka kaikki muu menisi pieleen, sinulla on aina paikka, josta hakea turvaa. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät asian väärin. Tämä henkisesti mukava kupla ei ole se sohva, jolle lysähdät, koska olet tyytynyt siihen. Tämä kupla on henkäys raikasta ilmaa. Kun olet ollut parisuhteessa kauan, tai et välttämättä edes niin kauaakaan, saatat herkästi unohtaa päämääräsi ja tavoitteesi.

“Suurin saavutuksesi on olla oma itsesi maailmassa, joka yrittää koko ajan muuttaa sinua.”

-Ralph Waldo Emerson-

 

Sinä muutut ja lopetat olemasta se henkilö, joka olit ennen. Parisuhteesi tekee sinusta huonomman. Hylkäät itsesi fyysisesti sekä henkisesti ja alat ajatella, että teet asialle jotain ehkä joskus myöhemmin.

Ja ajattelet, “ihan sama”. Mutta onko se ihan sama? Mitä jos puolisosi häviäisikin elämästäsi juuri tällä kyseisellä hetkellä, olisiko sinulla hyvä olo omasta itsestäsi? Jatkaisitko itsesi rakastamista samalla tavalla, vai oletko kohdellut itseäsi liian huonosti?

2. Negatiivisten tunteiden välttely

Eipä huijata itseämme: epämiellyttävilläkin tunteilla on jokin tarkoitus. Suru, viha, epävarmuus, huoli, kipu, pettymys, katumus, yms… Jokainen näistä voi opettaa meille jotakin.

Me tuppaamme kuitenkin juoksemaan negatiivisia tunteita karkuun. Juoksemme vastakkaiseen suuntaan, emmekä anna niiden selittää itse itseään. Tämän seurauksena ne saattavat muuttua kamaliksi hirviöiksi, kuten masennukseksi, raivoksi, syyllisyydeksi ja ahdistukseksi.

Pakeneminen on pelkurimaista, mutta toisten ihmisten kuunteleminen voi joskus olla epämiellyttävää, emmekä me halua silloin kuunnella. Meidän tulee kuitenkin päästää tällaisetkin tunteet kulkemaan lävitsemme. Ne tunteet, jotka eivät estä meitä saavuttamasta päämääriämme, vaan ennemminkin sysäävät meitä niitä kohti.

3. Kriittisen ajattelun puute

Ajatuksemme voivat olla esimerkiksi vajavaisia, vääristyneitä tai ennakkoluuloisia. Valitsemme yleensä ne asiat, jotka vetävät meitä puoleensa, jotta meidän ei tarvitsisi tuntea oloamme epämukavaksi, emmekä aina ylitä rajoja, joiden ylittäminen toisi kiitettäviä tuloksia. Jokaisen elämässä tulee eteen myös hetkiä, jolloin antaudumme tavalla tai toisella mukavuudentunteelle.

Samalla tavalla me nielemme kaiken, mitä sosiaalinen media, ystävät, perhe tai tuttavat meille kertovat. Me mukaudumme siihen sosiaaliseen normiin, ettei meidän tule pistää tikkua ristiin minkään eteen, ja lopetamme ajattelemisen omilla aivoillamme.

Meistä tulee henkisesti hitaita ja laiskoja. Jos pakottaisimme itsemme kyseenalaistamaan itsemme ja sen, mitä muut meille kertovat, voisimme nauttia totuudesta, rehellisyydestä sekä avomielisyydestä.

4. Mielipiteistämme luopuminen

Se, että annamme muiden päättää puolestamme, on yksi suurimpia henkisen mukavuudentunteen mukanaan tuomia vaaroja. Kuten mainitsimme jo aiemmin, se, että annamme toisten ihmisten tehdä päätökset puolestamme on täysin normaalia ja jopa odotettavissa olevaa.

Koska emme halua joutua kohtaamaan omien mielenkiinnonkohteittemme tai uskomustemme mahdollisesti mukanaan tuomia epämukavuudentunteita, annamme muiden ihmisten mukauttaa meidät normeihin sopiviksi. Tämä verottaa tämän hetken ja tulevaisuuden päätösten tekoon vaadittavaa kapasiteettia, kuten myös fyysistä ja henkistä vapauttamme.

5. Henkinen laiminlyönti

Henkisten haavojen parantamatta jättäminen on myös yksi henkisen mukavuudentunteen mukana tulevista, mahdollisista vaaroista. On melko yleistä uskoa, että meidän tulisi jättää menneisyys menneisyyteen silloinkin, kun se edelleen satuttaa. Todellisuudessa näin tekemällä emme pysty ikinä päästämään irti siitä ylimääräisestä painolastista, joka satuttaa meitä.

Jos toimimme näin, annamme menneisyytemme hallita myös tätä hetkeä ja tulevaisuuttamme, sillä menneisyyden saastat kerääntyvät ja sumentavat jokapäiväisen elämämme. Lopetamme tyydyttämästä henkisiä tarpeitamme ja annamme ongelmalle luvan räjähtää ja hukuttaa meidät. Tämä tunne on sielullemme samanlainen, miltä jaloissamme tuntuu, kun käytämme liian pieniä kenkiä.