Hellenistisen filosofian hyödyllisyys tänä päivänä

Hellenistinen filosofia ehdottaa, että elämää voidaan parantaa tutkimalla ja harjoittamalla tietoa. Tässä artikkelissa tutkimme tämän filosofian ja elämäntaiteen välistä yhteyttä, sekä tarkastelemme filosofista toimintaa elämäntapana.

Tämä antaa sinulle syvemmän ymmärryksen aiheesta ja opettaa sinulle, kuinka voit käyttää hellenististä filosofiaa omaksi hyödyksesi.

Hellenistinen filosofia

Hellenistinen filosofia oli liike, joka syntyi Aleksanteri Suuren aikana. Se kehittyi 2. ja 3. ja 2. vuosisadalla eKr. Kreikassa. Se oli ajattelutapa, jolle oli ominaista yksilön onnen ja hyvinvoinnin tavoittelu.

Tämä filosofia syntyi Kreikan kaupunkien autonomian menettämisen aikana. Niiden tilalle ilmestyi imperiumit, joille oli ominaista suuret maa-alueet. Tässä yhteydessä kansalainen eristyi, ja hän joutui äärimmäisyyteen, johon hän pian uppoutui.

Tästä syystä hellenististen koulukuntien ilmestyminen oli erittäin tärkeää. Se toi yksilölle uuden tavan filosofoida. Se perustui silloiseen elämäntapaan ja tarjosi ihmisille tavan selviytyä heitä ympäröivässä maailmassa.

Hellenistisen filosofian pääkoulukunnat olivat epikurolaisuus, kyynisyys ja stoalaisuus. Jokainen ehdotti tiettyä elämäntapaa. Ne kuitenkin jakoivat ajatuksen, että filosofia on parannuskeino ihmisten kokemiin ongelmiin.

Epikurolaisuus

Epikurolaisuuden päätekijä oli Epikuros. Hän väitti, että filosofia on keino saavuttaa onnea. Lisäksi hän näki filosofoinnin kiireellisenä dynamiikkaana tiettyjen onnellisen elämän esteiden pelkojen poistamiseksi. Nämä pelot liittyivät kuolemaan, jumaliin ja kärsimykseen.

Epikuros piti filosofiaa lääketieteenä. Hän uskoi, että puhe voisi parantaa sairautemme. Epäilemättä sen tarjoamat selkeät ja johdonmukaiset perustelut auttavat meitä voittamaan kaikki tietämättömyyteen perustuvat pelot.

“Se, joka sanoo, että filosofian aika ei ole vielä tullut tai että se on ohi, on kuin joku, joka sanoo, että onnen aika ei ole vielä tullut tai se on mennyt.”

-Epikuros-

Kyynisyys

Antisthenes loi kyynisyyden, vaikka liikkeen aloitteentekijä olikin Diogenes Sinopelainen. Tämä filosofia koostui tapojen ja sosiaalisten sääntöjen kyseenalaistamisesta. Sen sijaan pyrittiin herättämään ihmisten omatunto luonnonmukaisella elämäntavalla, kaukana ylellisyydestä.

Kyyniset katsoivat myös, että vahva persoonallisuus on välttämätön kärsimyksen hetkien vastustamiseksi. He ehdottivat harjoituksia tällaisen persoonallisuuden kehittämiseksi. Esimerkiksi kylmyyden kestämiseksi paremmin he ehdottivat yksilön altistamista sille, jolloin hänen kehonsa sopeutuisi nopeasti lämpötilan muutoksiin.

Stoalaisuus

Stoilaisuuden perustaja oli Zenon Kitionilainen. Kuitenkin myös filosofit, kuten Marcus Aurelius ja Epiktetus, tunnustivat tämän filosofisen virran. Se korosti, että on tärkeää hyväksyä asiat, joita ei voida muuttaa. Se piti negatiivisia tunteita seurauksina irrationaalisista ajatuksista, jotka voidaan korjata pohdinnan ja itsehillinnän avulla.

Filosofia elämisen taiteena

Muinaisina aikoina ajattelun ja toimimisen välillä oli todella vahva suhde. Toisin sanoen elämäntapa oli ajatusohjattua. Ihmiset näkivät filosofian elämäntapana tai elämisen taiteena. Filosofinen diskurssi hyväksyttiin elämänvalintana ja myös eksistentiaalisena vaihtoehtona. Yksilöt valitsivat olemassaolonsa filosofisen kurinalaisuuden mukaan.

Tästä syystä hellenistiset koulukunnat pitivät filosofiaa parantavana käytäntönä. Uskottiin, että selkeällä, ytimekkäällä ja yksiselitteisellä argumentaatiolla oli mahdollista löytää onni tai ihmisen hyvinvointi. Pohjimmiltaan hellenistinen filosofia sai terapian alkuun.

Kuten psykologisessa terapiassa nykyään, hellenistiseen filosofiaan sisältyi todellisten ja konkreettisten ongelmien ratkaiseminen, jotka vaivasivat yksilöitä yhteiskunnassa. Nykyään sanomme kokevamme tuskaa, surua ja ahdistusta, mutta antiikin Kreikassa kaikkia näitä termejä ei ollut olemassa. Ajateltiin, että pelot aiheuttavat mielenterveysongelmia huonojen, virheellisten ja korruptoituneiden arvostelujen tai tuomioiden vuoksi.

Hellenistisen filosofian opetukset jokapäiväisessä elämässä

On olemassa tiettyjä käytäntöjä, joita voimme poimia hellenistisestä filosofiasta parantaaksemme elämäämme. Ne liittyvät läheisesti psykologiseen tekniikkaan, jonka tunnemme terapiana. Voimme myös soveltaa sitä käytäntöön jokapäiväisessä elämässä.

Dialogia ja itsetutkiskelua

Ensinnäkin se tarkoittaa vuoropuhelun aloittamista sekä muiden että itsemme kanssa. Kun puemme ajatuksemme sanoiksi, keskustelukumppanimme saattavat tunnistaa virheellisiä pohdintoja. Samalla tavalla voimme kritisoida itseämme saavuttaaksemme saman tuloksen, mutta ilman, että kukaan muu kuuntelee.

Tekemällä tämän me tulemme tietoisiksi omasta todellisuudestamme, ymmärrämme ja arvostelemme sitä. Tuntuuko sinusta esimerkiksi joskus siltä, että olet omien ajatustesi vanki etkä näe niitä pidemmälle? Kriittisen asenteen hankkiminen itseäsi kohtaan auttaa sinua korjaamaan itseäsi ja omaksumaan positiivisempia uskomuksia.

Argumentoinnin käyttö

Toiseksi, rationaalisen ja loogisen argumentoinnin käyttö auttaa tunnistamaan tietyissä keskusteluissa esiintyviä virheitä. Voit löytää uuden merkityksen, joka vapauttaa omatuntosi. Jos ongelmasi on esimerkiksi se, että ajattelet paljon tulevaisuutta, yritä keskittyä nykyhetkeen. Elä päivä kerrallaan.

Varovainen asenne

Kolmanneksi, se tarkoittaa varovaista asennetta sekä sosiaalisen että aineellisen ympäristön suhteen. Tämä tarkoittaa, että muiden puheita ei hyväksytä ilmiselvänä totuutena, ja lisäksi, että luovutaan ylellisyydestä. Se voi varmasti tehdä elämästä yksinkertaisempaa.

Vaikka sinun täytyy käydä vuoropuhelua muiden kanssa, sinun on oltava varovainen sen suhteen, mitä he sanovat. Hyödynnä argumentointikykyäsi, ole kriittinen ja pohdi, ovatko heidän sanansa totta vai ei.

Filosofia ei ole vain akateemikoita varten

Kuten huomaat, filosofia ei ole vain akateemikoita varten. Se on erinomainen tiedonhaara, jota suositellaan kaikille parempaa ja täydellisempää elämää etsiville.

Lopuksi, hellenistinen filosofia opettaa, että meidän on kuunneltava kriittisesti muita sekä itseämme. Puheella on voima parantaa jokapäiväiset huolet. Tämän filosofian käyttäminen merkitsee paluuta psykoterapian juurille.