Epävarma-ambivalentti kiintymys: ei sinun kanssasi, eikä ilman sinua
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González
Kiintymys alkaa lapsuudessa, tässä äärimmäisen tärkeässä vaiheessa, jolla on suuria vaikutuksia ihmisen koko elämään. Tämä vaikuttaa aikuisen elämään niin paljon, että monet aikuisten ongelmat ihmissuhteissa, olivat ne sitten romanttisia suhteita tai ystävyyssuhteita, alkavat lapsuuden vaiheessa.
Voitko nähdä itsesi tällaisessa ”ei sinun kanssasi, eikä ilman sinua” –parisuhteessa? Jos näet, peität itseltäsi jotain sellaista, jota kutsutaan epävarmaksi ja ambivalentiksi kiintymykseksi.
Voimme nähdä tämänkaltaista kiintymystä myrkyllisissä parisuhteissa, joissa on mukana myös emotionaalista riippuvuutta. Tässä osapuolien käytös vaikuttaa molempien yksilöiden terveyteen sekä parisuhteeseen itseensä. Sen tunnistaminen ja ymmärtäminen, mistä tämä oikein johtuu, auttaa meitä nauttimaan terveellisemmistä parisuhteista.
”Minun surujani ei voida korjata sinun kanssasi, eikä ilman sinua. Sinun kanssasi, sillä sinä tapat minut, ja ilman sinua minä kuolen.”
Mary Ainsworthin tutkimukset
Mary Ainsworth tunnisti tutkimuksistaan kolme erilaista kiintymyksen tyyppiä (varma, epävarma-välttelevä, ja epävarma-ambivalentti), jossa hän tutki ryhmää äitejä ja heidän vauvojaan.
Tutkimus suoritettiin paikassa, joka oli tutkimuksen kohteille tuntematon. Harjoitukset suoritettiin erilaisissa tilanteissa, ja eräs näistä oli sellainen, jossa äiti jätti lapsensa yksin kummalliseen huoneeseen.
Ainsworth huomasi että vauvat, joilla oli epävarma-ambivalentti -kiintymyksen dominoima suhde äitiinsä, yrittivät takertua äiteihinsä ja yrittää olla päästämättä heitä lähtemään. Jos he tekivät kovasti töitä ja onnistuivat pyrkimyksissään, he muuttuivat (kummallista kyllä) todella vihaisiksi. He potkivat, huusivat, ja itkivät hallitsemattomasti.
Mitä tapahtui sitten, kun äidit palasivat lastensa luo? Lapset hakeutuivat äitiensä seuraan, mutta jotkut lapsista kaartoivat hieman selkäänsä, merkkinä etäisyyden pitämisestä.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että he olivat pettyneitä ja ennen kaikkea epäluuloisia, ja he pelkäsivät sitä, että heidän äitinsä jättäisi heidät uudestaan. Itse asiassa sen jälkeen, kun heidän äitinsä olivat hylänneet heidät hetkeksi, he vastustelivat kaikkia pyrkimyksiä saada heidät rauhoittumaan.
Lapsuudessa esiintyvät kiintymyksen tyypit ilmenevät myös aikuisuudessa, vaikkakin eri muodossa ja eri olosuhteissa.
Tutkimus valaisi tilanteita, joissa kiintymyksen hahmot, usein vanhemmat, saattavat jättää perheen, mutta palaavatkin sitten myöhemmin kotiin. Se selitti myös tapauksia, joissa lapsi kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa vanhemmat eroavat, ja sitten palaavat parisuhteeseen aina uudestaan ja uudestaan.
Joissain tapauksissa, ja jos eroa ei ole suoritettu oikein (vanhempien näkyvällä ahdistuksella), se saa aikaan turvattomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Nämä ovat käytöksen seurauksia, joita me kuvailimme aikaisemmin.
Epävarma-ambivalentti kiintymys ja romanttiset ihmissuhteet
Haluatko olla puolisosi kanssa jatkuvasti? ”Toivoisin, että tekisit töitä kotona”, ”olen niin onnellinen, kun olet täällä”, ”harmi, että sinun täytyy lähteä sille matkalle.”
Sanot näitä asioita ilman, että ajattelet sitä. Mutta ihmisille, jotka potevat epävarmaa-ambivalenttia kiintymystä, näillä lauseilla on paljon syvällisempi merkitys.
Henkilö, joka kärsii epävarmasta-ambivalentista kiintymyksestä aikuisuudessaan, haluaa että hänen kumppaninsa on aina hänen seuranaan. Mutta tämä siirtyy aina äärimmäisyyksiin: jos puoliso haluaa mennä ulos ystäviensä kanssa, hänkin haluaa mennä ulos heidän kanssaan.
Eli heistä tulee siis se pariskunta, joka tekee kaikki asiat yhdessä. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiat erikseen?
Miltä se näyttää?
Sanokaamme, että mies, joka kärsii epävarmasta-ambivalentista kiintymyksestä, on innoissaan äitinsä syntymäpäivästä, ja hän on menossa puolisonsa kanssa juhlimaan sitä. Mutta tyttöystävä soittaa miehelle kertoakseen, että hänellä on tärkeä tapaaminen ja hänen pomonsa vaatii häntä jäämään ylitöihin.
Mies ei voi sanoa muuta kuin että hän ymmärtää. Mutta hänen reaktionsa on täysin odottamaton.
Hänestä tuntuu aivan samalta kuin miltä hänestä tuntui lapsena. Toivottomasti hylätyltä, epäillen sitä, miksi hänen tyttöystävänsä ei halua viettää aikaa hänen kanssaan. Ehkä hän ei rakasta häntä enää.
Meidän näkökulmastamme nämä oletukset ovat irrationaalisia. Mutta ne ovat todella yleisiä ja monille ne tuntuvat tosilta.
Ehkä hänen anelunsa ja itkunsa, sekä lauseet kuten ”etkö sinä rakasta minua enää?” onnistuvat. Ehkä hänen tyttöystävänsä keksii tekosyyn jättää tapaamisen välistä.
Mutta jos hän menee tapaamiseen, hänen miehensä pettyy ja tulee vihaiseksi. Hän yrittää saada tyttöystävänsä tuntemaan syyllisyyttä, jotta näin ei tapahtuisi uudestaan. Hän työntää naista pois ja rankaisee tätä, mutta samaan aikaan takertuen tähän.
Jotkut toimimattomat parisuhteet ovat lapsuudessa rakennetun epävarman kiintymyksen tulos.
Epävarmuuden tunne parisuhteessa, hylätyksi tulemisen ja yksin olemisen pelko, emotionaalinen riippuvuus, kahlitseva kärsimys rakastaa… Nämä ovat joitain seurauksia joita epävarmasta-ambivalentista kiintymyksestä kärsivällä ihmisellä saattaa olla.
Ehkä olet hämilläsi siitä, miksi parisuhteesi aina tuhoutuvat kuin itsestään. Saattaa olla, että tietämättäsi toistat samoja käyttäytymismalleja, jotka saavat parisuhteesi päättymään aina samalla tavalla.
Ja kun näin käy, pitkäkestoinen uskomuksesi vahvistuu: se, että kaikki tulevat hylkäämään sinut.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Garrido L. Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista Latinoamericana de Psicología [Internet]. 2006 [consultado el 11 de agosto de 2022]; 38(3): 2006: 493-507. Disponible en: https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Yárnoz S, Alonso I, Plazaola M; Sainz L. Apego en adultos y percepción de los otros
Anales de Psicología. 2001; 17(2): 59-170.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.