Ensimmäisen askeleen ottaminen ei vaadi halua

· 29.11.2016

 

Halu tehdä jotain vaatii motivoituneisuutta, jonkin olennaisen tavoitteen tai päämäärän vaalimista. Kun me tunnemme halua, me liikumme kohti sitä minkä me haluamme hankkia tai saavuttaa.

Halu on todellakin voima, joka liikuttaa meitä, puskee meitä elämään toiveikkaina ja innokkaasti odottavina, ja onkin paljon helpompaa ottaa työn alle projekteja tai suunnitelmia näiden ominaisuuksien kanssa kuin ilman niitä. Mutta siltikään se ei tarkoita, että olisi täysin mahdotonta liikkua jos meiltä puuttuu halua.

Kun halu on sumentunut

Toisinaan meidän surullisuuden tai masennuksen tunteemme ovat niin vahvoja, että me vain emme pysty näkemään syytä tai päämäärää, tarkoitusta elämälle. Totuus onkin, että me kaikki, missä tahansa tilanteessa, voimme tuntea juuri näin. Toisaalta tunteet hyvin usein haittaavat meidän näkemystämme ja velvoittavat meidät näkemään maailman mustalla vivahteella, vaikka totuus on, että tässä maailmassa on olemassa jos jonkinlaisia värejä.

Meitä pommitetaan negatiivisilla ajatuksilla. Me uskomme niitä aivan kuin ne olisivat totuuksia, kun todellisuudessa ne ovat meidän järjettömän mielemme luomia salakavalia vihollisia, jotka saavat alkunsa kun mielemme ei ajattele järkevästi tuona kyseisenä hetkenä.

Meillä on tapana yleistää liiaksi, ottaa asiat turhan henkilökohtaisesti, liioitella ja ylireagoida suhteettoman rajusti, dramatisoida tai ajatella, että me emme tule koskaan olemaan onnellisia ja että kaikki toivo on täysin mennyttä.

Nainen makaa nurmikolla

Suodattamalla tietoa tällä tavalla me koemme olomme hyvin ahdistuneiksi ja onnettomiksi. Me kärsimme hitauden ja pysähtyneisyyden tuntemuksesta, kuin omien tunteidemme sätkynukkeina tai vankeina. Tällöin ei tunnu löytyvän halua lähteä ulos maailmaan tekemään kaikkia niitä asioita, joiden tekemisestä ennen nautimme. Me laskemme tämän sen ansioksi, että meitä “ei huvita tehdä sitä” ja tämä on totta, olemassa on selkeä halun ja tahdon puute. Mutta meidän onneksemme meillä on jotain todella arvokasta, jota kutsutaan tahdonvoimaksi.

Sano “EI” omille tunteillesi

Kun motivaation puute on voittamaisillaan taistelun, pamauta nyrkkisi päättäväisesti pöytään ja sano “nyt riitti!” Tämä vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Joka tapauksessa, kukaan ei väittänytkään muutoksen olevan helppoa. Mutta sitä kannattaa kokeilla ja jatkaa sinnittelyä. Pitkällä aikavälillä sinä alat nähdä loputkin värit, joita elämällä on meille jakaa.

Ratkaisevaa on pitää yllä omaa toimintaasi, omia harrastuksiasi ja omia projektejasi, siitä huolimatta että tunnet olevasi täysin vailla energiaa. Tätä varten sinun täytyy valmistella itsesi henkisesti ja ymmärtää, että sinun surullisuutesi on ainoastaan tunne. Me emme toki voi kieltää tämän olevan todella epämiellyttävää. Tästä huolimatta, ja tämän lisäksi, meidän täytyy jatkaa suunnitelmiemme parissa ilman epäröintiä.

Normaalisti me ajattelemme, että motivaation jälkeen seuraa toiminta, mutta tämä ei ole tilanteen todellinen laita. Halun ja tahdon ilmaantumiseksi sinun täytyy herätä eräänä päivänä ja pakottaa itsesi asettamaan yksi jalka toisen eteen.

Hedonistisuus pitkällä aikavälillä

Mitä tämä tarkoittaa, olla hedonistinen pitkällä aikavälillä? Se tarkoittaa, että me olemme tietoisia siitä, että meidän täytyy usein tehdä uhrauksia lyhyellä aikavälillä saavuttaaksemme paljon suurempaa nautintoa jonkin ajan päästä. Meidän täytyy ponnistaa käyttöön voima, joka vaaditaan pukeutua ilman halua, käydä ostoksilla ilman energiaa tai opiskella ilman motivaation rahtustakaan.

Vaikka me saatamme tuntea “helpotusta” silloin kun me torjumme suunnitelmia, delegoimme asioita tai yksinkertaisuudessaan emme tee yhtään mitään, on tämä helpotus hetkellistä, erittäin lyhytkestoista, eikä ratkaise meidän ongelmaamme.

Halua puskea ylöspäin

Lisäksi meidän negatiiviset ajatukset itsestämme, maailmasta ja tulevaisuudesta saavat näin vahvistuksen. Jättämällä antamatta itsellemme mahdollisuuden toimia me löydämme itsemme eristettynä omaan sisäiseen maailmaamme. Me näemme itsemme kyvyttöminä, maailman vihamielisenä paikkana ja tulevaisuuden täydellisenä epätoivon tilana.

Meidän täytyy asettaa oma tahdonvoimamme pöydälle, kävellä vaikka jalkamme painavat tonnin ja luoda polku vähä vähältä, kunnes me alamme nähdä asiat erilailla. Kunnes me huomaamme, että kaikki hyvät asiat ovat ja ovat aina olleet juuri tuolla ulkopuolella, siellä meitä odottaen.