En tiedä kuinka, mutta tulen selviämään tästä
En tiedä kuinka pääsen pois tästä mustasta aukosta. Joskus elämä täyttää sumulla kaikki tienristeykset ja saa olon tuntumaan siltä, kuin tilanne olisi maailmanloppu. Mutta tiedän, että tämä tuntemus johtuu vain sokeudesta, jota kaikki nämä esiin työntyvät negatiiviset tunteet ja ajatukset aiheuttavat. Syvällä sisimmässäni tiedän varmasti että selviän tästä, sillä olenhan tuntenut näin ennenkin ja onnistunut pääsemään siitä yli.
Nyt kun minulla on hieman perspektiiviä, näen kuinka ennen ylireagoin usein. Tilanteissa ei lopulta ollut mitään todellista vaaraa. Suurin draama niissä oli se, jonka loin itse omassa mielessäni. Siitäkin huolimatta minulla on edelleen paljon uskomuksia ja näkökulmia, joita minun on tarkasteltava uudelleen. Jollakin tavalla minun on löydettävä rauha.
Selviän tästä, kunhan vain kohtaan pelkoni. Minun on päästettävä irti siitä ajatuksesta, että pelko on syy antaa periksi.
Loput ovat myös uusia alkuja
Pelkäämme loppuja. On surullista kun lempisarjamme tai -kirjamme päättyy. Kun suhde päättyy, pelkäämme että se tulee tuhoamaan käsityksemme rakkaudesta koko loppuelämämme ajaksi. Yritämme välttää näitä tuntemuksia hinnalla millä hyvänsä.
Mutta tällainen käytös estää meitä tekemästä päätöksiä, joista olisi meille itse asiassa hyötyä. Esimerkiksi sellaisen suhteen päättäminen, jonka pitää elossa vain pelkkä nostalgia, ei ole negatiivinen asia. Päinvastoin, suhde itsessään voi olla haitallinen.
Tästäkin huolimatta uskomme asian olevan juuri päinvastoin ja pitäydymme tiukasti uskomuksissamme. Saamme turvaa valheellisesta uskollisuudentunteesta toista henkilöä kohtaan. Mutta samalla kuitenkin petämme itseämme.
Joskus eroaminen jostakusta tai jonkin asian jättäminen taakse ei ole päätös, jonka voimme itse tehdä. Joskus olosuhteet pakottavat meidät sulkemaan ympyrän antamatta meille muuta vaihtoehtoa. Ja tätä voi olla vaikea käsitellä. Emme ole siihen valmiita, eikä se ole sitä mitä todellisuudessa haluamme.
Meillä on taipumusta pitää arvossa niitä asioita, jotka ovat pitkäkestoisia ja turvallisia. Päinvastainen on meistä negatiivista. Yhteiskunta opettaa meille näin koko elämämme ajan. Tästä syystä kiinnymme esineisiin, tilanteisiin ja ihmisiin, ja tästä syystä meidän on niin vaikea päästää irti ja tehdä päätöksiä, jotka saattavat asioita päätökseen.
Suljen oven tälle vaiheelle ja avaan uusia ja parempia mahdollisuuksia. Yritän nähdä epäonnistumiseni uudessa valossa ja oppia niistä jotain hyvää.
Kun elämä käy vaikeaksi, voimme kaatua mutta emme antaa periksi
Unohdetaan se uskomus, että jonkin loppu olisi aina epäonnistumista. Se aiheuttaa vain turhautumista. Tunnemme itsemme ahdistuneiksi ja halvaantuneiksi, kykenemättä liikkumaan eteenpäin. Se vahingoittaa itsetuntoamme ja saa meidät uskomaan eräänlaisen mustan magian olemassaoloon, joka on riittävän voimakas tuhotakseen lopulta kaiken tekemisen arvoisen.
Olemme sitkeämpiä kuin luulemme. Unohdamme kykymme jatkaa eteenpäin pudottuamme pohjalle. Meillä kaikilla on ollut menneisyydessä hetkiä, joiden uskoimme olevan kannaltamme maailmanloppu. Mutta sitten, kun sitä kaikkein vähiten odotimme, eteemme ilmaantui uusia mahdollisuuksia.
On tuskallista lopettaa jotain joka teki meistä onnellisia ja antoi meille niin paljon hyviä muistoja. Kun kaikki on samanlaista joka päivä, tunnemme olomme mukaviksi ja varmoiksi siitä, että kaikki tulee olemaan OK. Olemme niin tottuneita mukavuusalueeseemme, joka on lämmin, rauhallinen ja houkutteleva. Mutta sinne on myös erittäin helppo jäädä jumiin. Asiat junnaavat paikoillaan. Ja vaikka miten kovasti haluaisimme olla turvassa, ongelmat ja huolet odottavat aina kulman takana testatakseen meitä.
Mukavuusalueeni suojelee minua ulkomaailmalta, ei minulta itseltäni.
Olen selvinnyt tähän asti. Olen varma, että tästä lähtien kykenen näkemään epämiellyttävät tilanteet mahdollisuuksina epäonnen sijaan. Saatan onnistua välttelemään tiettyjä päätöksiä, mutta ennemmin tai myöhemmin päädyn umpikujaan, jossa päättäväisyyttäni testataan. Mutta tulen selviämään siitä.