Empaattiset aivot: ihmisyhteyden voima

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 05 syyskuuta, 2024

Empaattiset aivot ohjelmoivat meidät olemaan tietoisia tunteistamme ja muiden ihmisten tarpeista. Tämä on sosialisoitumisemme vallankumouksellinen tulos, linkki joka yhdistää meidät muihin, jotta voimme elää harmoniassa keskenämme. Tämä tietoisuus sallii meidän ratkaista ongelmia ja se takaa selviytymisemme. Empatia on (tai pitäisi olla) kyky, joka takaa hyvinvointimme.

Käytämme sanaa “pitäisi” tietystä syystä. Useimmat meistä tietävät, ettei empatia takaa humanitääristä toimintaa. Ihmiset kykenevät intuitioon ja lukemaan muiden ihmisten tunteita, ja tämä on todella suurenmoista. Tästä ei ole epäilystäkään. Voimme kertoa kuka tuntee kärsimystä, voimme tuntea pelon ja nähdä ahdistuksen muiden kasvoilta. Mutta itsemme muiden kenkiin asettaminen ei välttämättä johda seuraavaan askeleeseen. Me emme aina yritä auttaa.

“Jos et voi tuntea empatiaa ja muodostaa vakuuttavia ihmissuhteita, silloin sillä ei ole väliä kuinka viisas olet, sillä et pääse kovinkaan pitkälle.”

—Daniel Goleman—

Tunnettu neurologi Christian Keysers Alankomaiden neurotieteiden instituutista selittää, että emme edelleenkään tiedä paljoakaan siitä, mitä kutsumme empaattisiksi aivoiksi. Giacomo Rizzolattin peilineuronien löytö 90-luvun lopussa sai meidät uskomaan, että ihmiset ovat kehittyneet eri evoluution vaiheen aikana. Monet ihmiset halusivat nimetä meidät homo empathicukseksi.

Meidän käyttäytymisemme on kuitenkin edelleen melko yksilöllistä. Empatian tunteminen saa meidät yhdistymään muihin ja tuntemaan muiden tunteet meidän ominamme. Tämä antaa meille epätavallisen voiman, me kaikki tiedämme tämän. Mutta tästä huolimatta emme käytä sen täyttä potentiaalia. Kuten jotkut tieteilijät huomauttavat, meiltä puuttuu aito sitoutuminen empatiaan. Ei ole tarpeeksi, että vain tunnemme sen. Meidän on myös käytettävä sitä. Tarkastellaanpa tätä ajatusta tarkemmin.

Empaattiset aivot ja niiden tarkoitus

Ortega y Gasset sanoi tämän parhaiten: ilman muita ihmisiä, ilman ’’muita’’, ihmiset eivät kykenisi ymmärtämään toisiaan. Eivätkä ihmiset myöskään ymmärtäisi yhteiskunnan käsitettä. Hän sanoi, että ihminen ilmenee sosiaalisena toisissa, vuorotellen toisen kanssa, ja samaan aikaan vastavuoroisesti. Tämä ajatus vaikuttaa sanapeliltä, luoden todellisuuden joka ylittää filosofian rajat. Tämä on käsite, joka sisältää myös psykologian ja neurologian.

Peilineuronit, aivan niin kuin Keysers sanoi, ovat niitä, jotka muodostavat käsityksemme yhteiskunnasta. Ne tekevät tämän olemalla tietoisia toisistaan. Tämä toinen henkilö, jota minä tarkkailen ja imitoin. Tämä toinen henkilö, jonka näen itseni heijastuksena. Nämä empaattiset aivot eivät salli meidän vain ymmärtää edessämme olevan henkilön näkemyksiä. Ne auttavat meitä myös ennakoimaan tarkoituksia ja tarpeita. Näin on siksi, että näemme itsemme heijastuksena muissa. Aivoillemme ’’muut’’ ovat myös jatkeita meistä itsestämme.

Saatamme kysyä itseltämme mikä oikein on empatian todellinen tarkoitus. Tähän kysymykseen ei ole olemassa tarkkaa vastausta. Tiedämme, että empatia on kykyä joka sallii meidän yhdistyä muihin ihmisiin tärkeällä tavalla. Mutta tunnettu käyttäytymisneurologi Vilayunur Ramachandran huomauttaa, että empatian tarkoitus ei ole aina muiden hyvinvointi. Ihmiset eivät aina pyri auttamaan muita tai toimimaan humanitäärisesti.

Näin on siitä syystä, että empatia ei ole synonyymi sympatialle. Todella usein, monissa sosiaalisissa tilanteissa, meillä on muita intressejä.

On hienoa kyetä näkemään asiat muiden perspektiivistä. Maailman näkeminen muiden silmin on voimakas ase. Tämä tarkoittaa, että voimme rakentaa täydellisiä henkisiä karttoja, jotka kertovat meille esimerkiksi jos edessämme olevalla henkilöllä on pahoja aikomuksia. Tämän lisäksi voimme myös ennakoida muiden ihmisten reaktioita. Voimme käyttää heikkouksiamme manipuloidaksemme muita. Meillä on kykyä leikkiä muiden tunteilla oman etumme mukaan.

Empatiaan rohkaiseminen kehittyäksemme lajina

Tohtori Ramachandran muistuttaa meitä, että peilineuronit tarkoittavat sitä että lajimme on tehnyt uskomattoman geneettisen harppauksen. On totta, että myös muilla eläimillä on empaattisia kykyjä. Mutta ihmisissä nämä erikoistuneet solut viittaavat uskomattomaan edistykseen. Ne suosivat kulttuurin, yhteiskunnan ja sivilisaation syntyä.

Meidän tietoisuutemme kasvoi, ajatuksistamme tuli enemmän abstrakteja ja tavastamme, jolla suhtaudumme muihin, on tullut paljon hienostuneempi. Julma ja väkivaltainen aina silloin tällöin, mutta myöskin inhimillisempi. Suuntautunut kohti hyvinvoinnin, järjestyksen ja tasapainon edistämistä. Empaattiset aivot ovat sosiaalisten suhteidemme ja oppimisemme ydin. Se sallii meidän liikkua oikeaan suuntaan, askel askeleelta.

Aivan kuten osoitimme hetki sitten, empatia ei aina tarkoita toimintaan ryhtymistä. Jokainen henkilö osoittaa eri empatian tasoja. Peilineuronit eivät toimi samalla tavalla kaikissa ihmisissä. Kaikki vaikuttaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kykyyn ratkaista ongelmia. Se vaikuttaa myös siihen kuinka tulemme toimeen muiden kanssa. Itse asiassa jotkut tiedemiehet huomauttavat, että peilineuronit kehittyvät edelleen, ja niiden voima kehittyy jokaisen sukupolven myötä.

Kuka tietää, ehkä jonakin päivänä nämä neuronit voivat todellakin auttaa meitä saavuttamaan rauhan. Ehkä ne auttavat meitä saavuttamaan sopusointuisemman, tasapainoisemman ja kunnioittavamman yhteiskunnan.