Emotionaalinen välinpitämättömyys

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Francisco Pérez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Millaista mahtaa olla, kun on kykenemätön ilmaisemaan tai edes tuntemaan tunteita? Kuvitelkaamme, että perheenjäsenemme kertoo meille voittaneensa lotossa, mutta me emme ole onnellisia hänen puolestaan. Sen sijaan että tuntisimme iloa, tunnemmekin välinpitämättömyyttä. Emme hymyile emmekä onnittele häntä, ja kasvomme ovat täysin ilmeettömät. Kognitiivisesti olemme hänen puolestaan iloisia, mutta meidän tunteemme eivät vastaa tuota ajatusta.

Käyttääksemme toisenlaista esimerkkiä, kuvitelkaamme henkilö, joka erotetaan töistä jonkin täysin epäoikeudenmukaisen syyn takia. Sen sijaan että hän tuntisi vihaa tai surua, hän onkin kykenemätön tuntemaan mitään tunteita. Se on ilmiö, jolle on luonteenomaista kyvyttömyys tuntea iloa, surua, pelkoa, vihaa tai mitään muutakaan tunnetta, joka kävisi järkeen kyseisessä tilanteessa.

Ennen kuin kuvailemme tätä psyykkistä olotilaa yhtään enempää, aiomme puhua siitä mitä tunteet ovat ja millainen rooli niillä on elämässämme. Tällä tavoin pystymme ymmärtämään mitä näissä ihmisissä tapahtuu.

Mitä tunteet ovat?

Tunteet ovat reaktioita, joita me koemme – ilo, suru, pelko, viha ja niin edelleen. Vaikka tunteet ovat meille kaikille tuttuja, tämä ei tee niistä yhtään vähemmän monimutkaisia kun pysähdymme hetkeksi analysoimaan niitä. Vaikka olisimme tunteneet hermostuneisuutta tai ahdistusta aikaisemmin, eivät kaikki tiedä, että näiden tunteiden heikko säätely voi johtaa emotionaaliseen esteeseen, tai jopa sairauteen.

Yksinkertaistaaksemme tätä hieman, tunteet esittävät biologista taipumusta reagoida päättäväisellä tavalla tiettyyn ärsykkeeseen, joka voidaan myöskin oppia meidän ympäristöstämme. Nykyään useimmat asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että jokaisen tunteen kohdalla esiintyy erilaisia reaktioita.

Ennen kaikkea ilmenee hormonien ja välittäjäaineiden laukaisema neurofysiologinen reaktio, joka sen jälkeen ilmenee reaktiona käyttäytymisessä (esimerkiksi eleenä) ja kognitiivisena reaktiona, joka kutakuinkin saa meidät tietoiseksi siitä, mitä me tunnemme. Kognitiiviset ja käyttäytymisen reaktiot vaihtelevat perustuen yksilön ympäristöön ja kulttuuriin.

Jokaisen kokemamme tunteen mukavuuden tai epämukavuuden aste on elämän suolaa. Tunteet ovat olennaisia muistin, päätöksenteon, arviointikyvyn, järkeilyn, käyttäytymisen, sosiaalisten ihmissuhteiden ja hyvinvoinnin kannalta.

Näin on siksi, että säilyttämämme muistot ovat usein luonnollisesti tunteellisia. Tarvitsemme myöskin emotionaalista jännitystä päätöksenteossa. Itse asiassa useimmat tekemämme päätökset perustuvat tunteisiin. Mutta kaikkein tärkein asia tunteista on se, että ne valmistavat meitä, motivoivat meitä ja ohjaavat meitä.

Tunteilla on kaksi osatekijää – subjektiivinen tunne, jota tunnemme sisällämme, sekä ulkoinen tunteen ilmentyminen. Joskus on mahdollista erottaa nämä kaksi tekijää. Esimerkiksi näyttelijä voi simuloida kaikki tunteen ulkoiset ilmentymiset tuntematta sitä oikeasti.

Mitä tehtäviä tunteilla on?

Tunteiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa meidät toimintaa varten. Ne saavat tarpeellisen energian liikkeelle vastatakseen tehokkaasti olosuhteisiin ja ohjaamaan käyttäytymistämme kohti haluttua tavoitetta. Jokainen tunne ohjaa ja työntää meitä kohti eri tyyppistä toimintaa.

Tunteet suorittavat myöskin sosiaalisia toimintoja. Tunteidemme kommunikoiminen meidän ympärillämme oleville ihmisille vahvistaa suhdettamme heihin. Tunteemme toimivat kuin signaaleina muille, antaen heille johtolankoja siitä mikä asenne heidän pitäisi omaksua ja kuinka heidän olisi toimittava meitä kohtaan.

Viimeiseksi, tunteet suorittavat myöskin motivoivia tehtäviä. Tunteet saavat meidät käyttäytymään motivoituneesti. Esimerkiksi viha helpottaa puolustuksellisia reaktioita, iloisuus helpottaa ihmissuhteita, ja yllättyneisyys helpottaa huomiota kohti uusia ärsykkeitä.

Tunteet myöskin ohjaavat meidän käyttäytymistämme, siinä mielessä että me lähestymme tai vältämme motivoituneen käyttäytymisen suorittamista riippuen siitä, mitä me tunnemme. Jos se on selvää, sitten on tärkeää tuntea ja ilmaista tunteita.

Mitä tarkoittaa, jos on emotionaalisesti välinpitämätön?

Emotionaalinen välinpitämättömyys ei ole häiriö; se on oire joka osoittaa että jokin ei toimi kunnolla. Tämä voidaan määritellä kyvyttömyytenä kokea ja ilmaista tunteita. Siihen viitataan esimerkiksi emotionaalisena välinpitämättömyytenä tai emotionaalisena tylsyytenä. Näin on siksi, että henkilö vaikuttaa etäältä tai välinpitämättömältä sekä hänen omia tunteitaan että muiden tunteita kohtaan.

On tärkeää painottaa, että sekä positiiviset että negatiiviset tunteet ovat poissaolevia. He eivät kykene tuntemaan iloa, mutta he eivät myöskään kykene tuntemaan vihaa. On harvinaista, että jonkun ihmisen tunteet ovat täysin laimeita – tämä tarkoittaa siis että he voivat kokea tunteita tiettyyn pieneen asteeseen asti, mutta tämäkin vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Se on enemmänkin kuin yleinen emotionaalinen sävy todella pienellä liikkumavaralla.

Mitä tekemistä emotionaalisella välinpitämättömyydellä on masennuksen kanssa?

Emotionaalinen välinpitämättömyys ei ole sama kuin masennus tai kyvyttömyys kokea nautintoa. Masennus yhdistetään apatiaan ja alhaiseen mielialaan.

Kyvyttömyys kokea nautintoa, tai anhedonia, on tyypillinen depressiivisissä häiriöissä. Masennuksesta kärsivät ihmiset eivät kykene nauttimaan sellaisista aktiviteeteistä, joista he ennen nauttivat. Täten he lopettavat niiden suorittamisen, mikä tekee hyvänolon tunteesta jopa vaikeamman saavutettavan.

Ihmiset, jotka kärsivät emotionaalisesta välinpitämättömyydestä, kokevat tunteita vain pienellä voimakkuudella, tai sitten he eivät koe niitä lainkaan. Mutta päinvastoin kuin masennuksesta kärsivät ihmiset, tämä ei ahdista heitä lainkaan. He eivät tunne, eivätkä he myöskään kärsi.

Voi olla vaikeaa erottaa anhedonia ja emotionaalinen välinpitämättömyys toisistaan. Molemmat voivat ilmentyä samaan aikaan, mutta erottaaksemme ne toisistaan on hyödyllistä muistaa, että anhedonia on kyvyttömyyttä tuntea nautintoa (positiivinen tunne), kun taas emotionaalinen välinpitämättömyys on minkä tahansa tunteen poissaoloa (positiivisten ja negatiivisten), tai niiden vähentynyttä ilmaisemista.

Miksi emotionaalinen välinpitämättömyys kehittyy?

Emotionaalinen välinpitämättömyys on oire tai ilmaisu taustalla olevasta sairaudesta, kuten me aikaisemmin sanoimme. Täten se ei koskaan ilmesty erikseen, vaan ennemminkin muiden oireiden kanssa jotka yhdessä muodostavat tietynlaisen häiriön tai oireyhtymän.

Emotionaalinen välinpitämättömyys on aina yhdistetty skitsofreniaan. On olemassa kahdenlaista oiretta jotka ilmenevät skitsofreniasta kärsivillä ihmisillä: positiivinen ja negatiivinen.

Positiiviset oireet ovat niitä, jotka esiintyvät liikaa verrattuna sellaiseen joka ei koe niitä. Negatiiviset oireet ovat reaktioita jotka puuttuvat näiltä ihmisiltä. Esimerkiksi hallusinaatio on positiivinen oire, sillä se on “ylimääräistä” havaintoa, kun taas apatia on negatiivinen oire, sillä se on motivaation puutetta.

Eli emotionaalinen välinpitämättömyys on osa skitsofrenian negatiivisia oireita. Skitsofrenia ei ole kuitenkaan pelkkä häiriö, jossa emotionaalinen välinpitämättömyys voi ilmestyä. Se voi myös ilmentyä autismin kirjon häiriössä, jossa henkilöllä on vaikeuksia kokea tunteita voimakkaasti ja ilmaista niitä asianmukaisesti. Tätä voi myös ilmestyä tietynlaisesta dementiasta kärsivillä ihmisillä, aivoissa tapahtuvien muutosten seurauksena.

Koska emotionaalinen välinpitämättömyys on osa suurempaa oireiden ryhmää, hoitaaksemme sitä on taustalla olevat sairaudet tai häiriöt otettava myös huomioon.